Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Karlovy Vary 2011: tavallisen yleisön elokuvafestivaali kylpyläkaupungissa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.7.2011 12:56

Euroopan neljänneksi tärkeimmän elokuvatapahtuman paikasta kilpailevat Sveitsin Locarno ja Tšekin Karlovy Vary. Toisin kuin jättiläiset, nämä kaksi festivaalia on suunnattu selvästi yleisölle.

Festivaalien tärkeysjärjestys ei ole ihan yksinkertainen. Käytännössä yksinomaan ammattilaisille tarkoitettu Cannes on ehdoton ykkönen, mutta Venetsia on maailmanensi-iltojen merkittävyyden kannalta kirkkaasti toisena.

Bisneksen kannalta Berliini on kuitenkin Venetsiaa edellä, koska jälkimmäisessä ei ole lainkaan market-osastoa eli suunniteltujen, keskeneräisten tai valmiiden elokuvien esittely- ja kauppatapahtumaa. Venetsiassa on luksusta, mutta se ei vedä esimerkiksi Suomesta kuin muutamia kävijöitä vuodessa.

Olen paraikaa Karlovy Varyssa, joka on Euroopan jättiläisiin verrattuna mitä rennoin tapahtuma. 50 000 asukkaan kylpyläkaupunki on muuttunut kymmenpäiväiseksi isoksi kulttuurifestariksi, jossa on enemmän rahvaanomaisen rock-juhlan tuntua kuin cannesmaista glamouria. Festarin pääkallonpaikan, Thermal-hotellin ympärillä pyörii muovituopeista olutta särpiviä taviksia aamuyhdeksästä alkaen, kai kellon ympäri – ainakin viime yönä eräästä bileteltasta pauhasi musiikki aamuviiteen, kiitos siitä vielä.

KVIFFissä meno on rentoa ja hyvä niin. On mukavaa, kuin kaikkialle ei tarvitse jonottaa ja asiat sekä henkilöt ovat ulottuvilla. Turhantärkeitä turvatarkastuksiakaan ei ole.

Peruslipun hinta on muuten reilut kaksi euroa.

Vieraslista ei ehkä ole säihkyvin. Tunnetuimpia näyttelijänimiä ovat Judi Dench, Jude Law, John Malkovich ja John Turturro. Jurya johtaa unkarilaisohjaaja Istvan Szabo.

Ohjelmisto sen sijaan potkii: mukana on jopa monta alle kaksi kuukautta sitten Cannesissa esiteltyä huippuelokuvaa The Tree of Lifestä ja Almodovarin mainion kreisistä ja Suomeen ties milloin saapuvasta The Skin I’m Inistä uuteen Kaurismäkeen, Le Havreen. Vaikka ensin epäilin, mitä tästä keikasta irti saa, täyttyi oma viiden päivän aikatauluni sangen sukkelasti.

Karlovy Vary onkin ennen kaikkea yleisölle tehty tapahtuma. Siinä on sopivasti loistetta, että media (etenkin Tsekissä) on kiinnostunut, mutta ohjelma on Rakkautta & Anarkiaa -tyyliin ennen kaikkea kokoelma vuoden parasta (riippumatonta) elokuvaa. Koska itse kaupungissa ei ole valtavasti asukkaita, katsojat tulevat muualta. Elokuvaopiskelijoita eri puolilta Eurooppan on paikalla tuhansittain.

Sellaisen hyvän ohjeen olen saanut, ettei tämän festarin kilpasarjan elokuvilta kannata odottaa paljoa. Ne ovat selvästi kakkos- tai kolmosketjua. Jotain kertoo se, että maailmanensi-iltansa täällä viime aikoina saaneista elokuvista se, jota festarijohto eniten luukuttaa, on Amelie – kymmenen vuoden takaa.

Siitä huolimatta lähden nyt katsomaan Cracks in the Shelliä, maailmanensi-iltansa tänään saavaa saksalaista teatteriaiheista draamaa, jonka on väitetty olevan yhtä intensiivinen kuin Black Swan. En usko alkuunkaan, mutta eiköhän luvassa ole jotain omanlaistaan. Tuskin mitään Cannes-tasoista, mutta ehkä hyvääkin.