Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Karlovy Vary 2011: suuri tuntematon Jerzy Skolimowski

Blogit Kuvien takaa 5.7.2011 10:01
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Puolalainen, mutta hyvin kansainvälisen uran tehnyt Jerzy Skolimowski on parhaiden elokuviensa tason huomioiden aivan häpeällisen huonosti tunnettu tekijä. Eri kausien Skolimowskia oli tarjolla täällä Karlovy Varyssa.

Näin täällä ensimmäistä kertaa Deep Endin, Skolimowskin vuonna 1970 Lontoossa ohjaaman draaman seksuaalisista jännitteistä lontoolaiskylpylän työntekijöiden välillä. Aikanaan sitä on levitetty meillä nimellä Hyväilysi kosketus. 15-vuotias poika käy kuumana itseään vanhempaan, vapaamieliseen tyttöön, joka tekee hänestä vähän pilkkaakin. Mutta kiihkoa ei voi kahlita.

Elokuva on harvinaisen energinen, täynnä huumoria ja jännitteeltään huikea. Lopulta se kääntyy yhä synkemmäksi, vaivattomasti ja luonnollisesti. Se on unohdettu klassikko, kuten Sight & Sound -lehdessä on taannoisen brittiuusintaensi-illan yhteydessä hehkutettu.

Ensimmäinen näkemäni Skolimowski oli Huuto, eräänlainen kauhutarina vuodelta 1978. Siinä mies väittää osaavansa tappaa mystisellä, alkukantaiselta heimolta opitulla äänellä. Ohjaaja käyttää asetelmaa ihmisten välisten, usein irvokkaiden valtasuhteiden käsittelemiseen – teema, joka hallitsee Deep Endiäkin.

Uusi Essential Killing, josta kirjoitin jo viime vuoden Venetsian festivaaleilta (se oli tapahtuman kärkeä, ehkä paras siellä näkemäni elokuva) on aivan omanlaatuisensa takaa-ajotarina, yhdistelmä brutaalia actionia ja maalauksellista art house -erätarinaa. Huomaan yrittäväni lokeroida elokuvaa, joka ei sellaista salli. Vincent Gallo loistaa pääosassa kirkkaasti ja harvinaisen vapaana oman egonsa painolastista.

Jo näiden kolmen perusteella on helppo nostaa Skolimowski todella korkealle. Mubi-sivuston Auteur’s Notebookin haastattelussa hän kertoo itse urastaan ja elokuvistaan.

Skolimowskikin on viettänyt pääosan viimeisestä parista vuosikymmenestä kuvataiteilijana ja menestynyt. Haastattelussa hän kertoo, kuinka tuntee vetoa enemmän sinne kuin elokuvantekoon.

Ohjaaja tunnetaan toki vakavimmissa filmihullupiireissä, mutta muuten hän on nobody. Joskus suurillekin käy näin: tunnustusta heruu sieltä täältä silloin tällöin, kruunua ei koskaan.