Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kansallisia kipupisteitä dokumenttielokuvien aiheina: meillä Sinivalkoinen valhe ja hiihto, naapurissa Palme

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.10.2012 12:56

Alkusyksystä kiinnitin huomion yhteensattumaan. Suomessa oli saapumassa ensi-iltaan Arto Halosen dokumentti hiihdon doping-sotkuista. Ruotsissa taas elokuvateattereihin tuli Palme, dokumentti Olof Palmesta. Kun Halosen Sinivalkoinen valhe mediavyöryn ja kehujen keskellä saatiin elokuvateattereihin viime perjantaina, luulin sen kiinnostavan tätä hiihtohulluna tunnettua kansaa. Toisin kävi: maksava yleisö ei syttynyt.

Ensi-iltaviikonloppunaan Sinivalkoinen valhe keräsi valkokankaiden ääreen vain 1679 katsojaa. Vertailun vuoksi Jari Litmanen-dokkari Kuningas Litmanen sai samana aikana 2992 katsojaa, ja se oli pyörinyt jo viikon: ensi-illassa se sai yli 6000 katsojaa. Rehellisesti sanottuna, enpä olisi etukäteen uskonut – mutta kun tarkemmin miettii, asia on selvä. Vain vähän kärjistäen: Suomessa jalkapallosta ovat kiinnostuneet sellaiset tyypit, jotka käyvät myös elokuvateattereissa, ja hiihdosta taas väki, joka ei moisesta hömpästä ynnä muusta kyldyyristä piittaa.

Doping-katastrofi lienee myös aihe, johon urheilun ystävät eivät halua palata. Siitä ei voida puhua rehellisesti, kuten Yle TV2:n surkea doping-ilta osoitti. Länsirannikollahan elokuva on yritetty ainakin tekijöiden mukaan jopa vaieta kuoliaaksi.

Sääli, koska jännittävä Sinivalkoinen valhe sai jopa hiihdosta viis veisanneen allekirjoittaneen innostumaan.

Ruotsin leffateattereissa taas Palme on kohonnut todelliseksi menestykseksi. Katsojia on pian sata tuhatta.

Palme on tulossa Suomenkin elokuvateattereihin marraskuussa. Traileri ei paljoa kerro, vain tunnelmoi.

Kyse on kuitenkin henkilökuvasta, ei esimerkiksi uusista teorioista siitä, kuka Palmen murhasi ja murhan tilasi. Teoksen tarina alkoi eri tekijöiden suunnitelmasta kertoa Palmen tarina näytelmäelokuvana, mutta lopulta siitä koostivat dokumentin Kristina Lindström ja Maud Nycander. Kuvituksesta mukana pitäisi olla paitsi Ruotsin television tärkeitä Palme-hetkiä, myös ennennäkemättömiä Palmen perheen kaitafilmejä. Eniten on kehuttu materiaalin runsautta. Elokuvakritiikkien perusteella Palmesta ei tehdä vain pyhimystä.

Katsojamäärä on hieno saavutus myös siksi, että dokumentin on kerrottu tulevan pidennettynä, 3-osaisena versiona Ruotsin televisiosta jo jouluna.

Urho Kaleva Kekkonen -dokumenttia odotellessa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

”Vain vähän kärjistäen: Suomessa jalkapallosta ovat kiinnostuneet sellaiset tyypit, jotka käyvät myös elokuvateattereissa, ja hiihdosta taas väki, joka ei moisesta hömpästä ynnä muusta kyldyyristä piittaa.”

JUURI NÄIN!!!

1700 katsojaa ei ole dokumentille mitenkään huono avaus. Ennen digikopioiden aikaa suomalaiset dokumenttielokuvat lähinnä haaveilivat tuollaisista luvuista. Toki se kopiomäärä, jolla tätä lähdettiin levittämään kertoo siitä että odotukset olivat korkeammalla.

Näitä luetaan juuri nyt