Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kaksi dokumenttia: Rouva Presidentti ja cp-vammaisten punk-ilo

Blogit Kuvien takaa 30.3.2012 04:02
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Näin samana päivänä kaksi kotimaista dokumenttielokuvaa, joissa seurattiin helsinkiläisten arkea ja oltiin Linnan juhlissakin. Toisessa päähenkilö on Tarja Halonen, toisessa kerrotaan neljästä kehitysvammaisesta, joita yhdistää punk-bändissä soittaminen. Nyt kävi niin, että jälkimmäinen, Kovasikajuttu, on ratkaisevasti kiinnostavampi kuin Rouva Presidentti.

Aleksi Bardyn ohjaama Rouva Presidentti on asiallinen katsaus, jota kuvattiin Halosen presidenttiyden viimeisen vuoden ajan. Hän näyttäytyy välillä humoristisena ja usein äidillisenä – yllätys? (Siitä puhutusta kulissien takaisesta ärhäkämmästä Halosesta ei nähdä vilausta.)

Kiinnostavimmat hetket olivat niitä, jolloin oltiin vähän rennommin ja ikään kuin maskit alhaalla. Tätä kirjoittaessani elokuvan näkemisestä on neljä tuntia, enkä enää muista oikein niitäkään, kun en tehnyt muistiinpanoja. Joka tapauksessa Halosen koskettavimmat avautumiset liittyivät iäkkäisiin kissoihin.

Kyllä elokuvaa jaksoi katsoa aikansa, vasta loppuneljänneksellä pitkästyin. No problem, mutta kuka tällaista elokuvateatterin maksavana asiakkaana menee katsomaan? Ei aavistusta.

Kenenkään Halos-kuvaa ei elokuva muuta, ja pelkään, ettei syvennäkään.

Rouva Presidentin suurin henkilökohtainen vaikutus oli se, että työmatkoilla ja ulkomaanlomalla lähes kokonaan vietettyjen helmi- ja maaliskuun jälkeen sisäistin loppukuvien myötä vasta nyt kunnolla, että Sauli Niinistö on nyt tosiaan presidenttimme.

Kovasikajuttu sen sijaan – no enpä olisi uskonut. Ehkä onneton Vähän kunnioitusta -elokuva aiheutti tiedostamattomia ennakkoluuloja (Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyettähän kuultiin siinäkin), mutta cp-vammaisten elämää käsittelevä dokkari yllätti reippaasti. Siitäkin huolimatta, että tekijätiimi on sama kuin hienolla Kansakunnan olohuoneella (joka oli osin lavastettu, kun tämä taas ei taatusti).

Tämä ei ole elokuva, josta tykätään siksi että ollaan hyvien puolella. Ei, se ei ole ”hyvää tarkoittavaa” jorinaa. Nimikin on vähän hankala – elokuva on kaikin tavoin sitä suurempi.

Kovasikajuttu on erinomainen ja tulee varmasti menestymään myös ulkomailla. Näin mutkattomasti, todenmakuisesti, energisesti ja alati kiinnostavasti arkista elämää tarkkailevaa dokumenttia voi maistella ja ihailla parinkin katsomiskerran verran.

Niin, arjesta yleensä, ja ihmisyydestä. Vammaisuus on tietysti elokuvan ydin ja sydän, mutta erilaisuuden taakkaan ulkopuolisten väkisin niin usein liittämästä sentimentaalisuudesta ei ole jälkeäkään. Bravo!

Rouva Presidentti ensi-illassa tänään. Kovasikajuttu elokuvateattereissa 27.4.