Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kaksi dokumenttia: Rouva Presidentti ja cp-vammaisten punk-ilo

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 30.3.2012 04:02

Näin samana päivänä kaksi kotimaista dokumenttielokuvaa, joissa seurattiin helsinkiläisten arkea ja oltiin Linnan juhlissakin. Toisessa päähenkilö on Tarja Halonen, toisessa kerrotaan neljästä kehitysvammaisesta, joita yhdistää punk-bändissä soittaminen. Nyt kävi niin, että jälkimmäinen, Kovasikajuttu, on ratkaisevasti kiinnostavampi kuin Rouva Presidentti.

Aleksi Bardyn ohjaama Rouva Presidentti on asiallinen katsaus, jota kuvattiin Halosen presidenttiyden viimeisen vuoden ajan. Hän näyttäytyy välillä humoristisena ja usein äidillisenä – yllätys? (Siitä puhutusta kulissien takaisesta ärhäkämmästä Halosesta ei nähdä vilausta.)

Kiinnostavimmat hetket olivat niitä, jolloin oltiin vähän rennommin ja ikään kuin maskit alhaalla. Tätä kirjoittaessani elokuvan näkemisestä on neljä tuntia, enkä enää muista oikein niitäkään, kun en tehnyt muistiinpanoja. Joka tapauksessa Halosen koskettavimmat avautumiset liittyivät iäkkäisiin kissoihin.

Kyllä elokuvaa jaksoi katsoa aikansa, vasta loppuneljänneksellä pitkästyin. No problem, mutta kuka tällaista elokuvateatterin maksavana asiakkaana menee katsomaan? Ei aavistusta.

Kenenkään Halos-kuvaa ei elokuva muuta, ja pelkään, ettei syvennäkään.

Rouva Presidentin suurin henkilökohtainen vaikutus oli se, että työmatkoilla ja ulkomaanlomalla lähes kokonaan vietettyjen helmi- ja maaliskuun jälkeen sisäistin loppukuvien myötä vasta nyt kunnolla, että Sauli Niinistö on nyt tosiaan presidenttimme.

Kovasikajuttu sen sijaan – no enpä olisi uskonut. Ehkä onneton Vähän kunnioitusta -elokuva aiheutti tiedostamattomia ennakkoluuloja (Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyettähän kuultiin siinäkin), mutta cp-vammaisten elämää käsittelevä dokkari yllätti reippaasti. Siitäkin huolimatta, että tekijätiimi on sama kuin hienolla Kansakunnan olohuoneella (joka oli osin lavastettu, kun tämä taas ei taatusti).

Tämä ei ole elokuva, josta tykätään siksi että ollaan hyvien puolella. Ei, se ei ole ”hyvää tarkoittavaa” jorinaa. Nimikin on vähän hankala – elokuva on kaikin tavoin sitä suurempi.

Kovasikajuttu on erinomainen ja tulee varmasti menestymään myös ulkomailla. Näin mutkattomasti, todenmakuisesti, energisesti ja alati kiinnostavasti arkista elämää tarkkailevaa dokumenttia voi maistella ja ihailla parinkin katsomiskerran verran.

Niin, arjesta yleensä, ja ihmisyydestä. Vammaisuus on tietysti elokuvan ydin ja sydän, mutta erilaisuuden taakkaan ulkopuolisten väkisin niin usein liittämästä sentimentaalisuudesta ei ole jälkeäkään. Bravo!

Rouva Presidentti ensi-illassa tänään. Kovasikajuttu elokuvateattereissa 27.4.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Sinuahan voisi verrata koekaniiniin (ei millään pahalla) ja hyvin tunnuit reagoivan ko dokumenttiin, jota en ole nähnyt enkä tule katsomakaan mistään syystä. Tuntemukset ovat vähän samaa kuin Neuvostoliitto/ mahorkka tai lattiapesuaine ilmeisesti ammoniakkiperusteinen dejavu.
Ummehtunut, taaksesuuntautunut , vanhaa jargoniin perustunut 12 vuotta ei ansaitse mitään. Toivotaan vain pitkiä kissanristiäispäiviä komiteatyöskentelyn parissa mahdollisimman kaukana Schengen aluessta.

Veikko Mäkitalo

Mäkitalon kommentti onkin sitten syy miksi yritän olla seuraamatta keskustelupalstoja. Hienoa kuitenkin, että on mukana omalla nimellään.

Kovasikajuttua odotan innolla! Kiitos Kalle fiilisten nostamisesta!

Kallen kanssa olen täysin samaa mieltä Kovasikajuttu on täyttä asiaa vammaisten elämästä ja ajatuksista.Olen kuvan nähmyt ja menen sen katsomaan uudelleen. Kovasikajuttu sopii hyvin myös tosikoille joilla on tiettyjä ennakkoasenteita vammaisia kohtaan. Suosittelen Kovasikajuttua myös poliittisille päättäjille sillä ”päättäjä on pettäjä” ainakin Kari laulaa niin. Hyvä kuva kokonaisuudessa.

Hmm… olin kyllä näkevinäni Rouva Presidentti -elokuvassa myös ”ärhäkkää” presidenttiä. Vai löysinkö juuri sen, mitä etsin, tiedä häntä.

Kovasikajuttu on todella hieno elokuva. CP-vammaa bändin jäsenillä ei tosin taida olla.

”CP-vammaa bändin jäsenillä ei tosin taida olla.”

Väärin arvattu, filmi on dokumentti ja bändi on oikeasti hyvä punkbändi. Näin porukan aikoinaan Vastavirta-klubilla Pelle Miljoonan keikalla, kun vetivät muutaman biisin Pellen kanssa, vauhtia riitti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kovasikajuttu

Nostan hattua bändille kyllä. Hiukan minuakin hämäsi, onko tuossa mennyt kehitysvammaisuus ja cp-vammaisuus kirjoittajalla sekaisin. Käsittääkseni ovat kuitenkin kaksi ihan eri asiaa.

”Hiukan minuakin hämäsi, onko tuossa mennyt kehitysvammaisuus ja cp-vammaisuus kirjoittajalla sekaisin. Käsittääkseni ovat kuitenkin kaksi ihan eri asiaa.”

Olet oikeassa sekoitin ne tuossa edellä itsekin, kehitysvammainen on varmasti parempi sana, bändi itse laulaa yhdessä kappaleessaan asunto-ongelmista: ”Pertti on kehitysvammainen, Pertti ei saa kahvia, Pertti on cp-vammainen ja ei saa pitää diskoa. Pertti on kehitysvammainen, Pertti ei saa kahvia, Pertti on puhevammainen ja ei saa pitää diskoa.”

Samaa mieltä, kuka Halos-dokkaria mahtaa jaksaa mennä teatteriin katsomaan. Jos tuo tulisi telkkarista niin sen voisi talletuksena uteliaisuudesta katsoa harppoen, sitten jos/kun ehtii.

Varmaan yhtä tylsää kuin lukea jonkun 70-lukulaisen Mitä Missä Milloin-kirjan osuutta Suomen ulkopolitiikan tapahtumista. Jossa sanavalinnat harkittiin tarkasti niin, ettei ne ärsytä suurta itänaapuria.

Kävin juuri katsomassa Rouva Presidentin Helsingin Kinopalatsissa. Tupa oli täynnä, ja yleisö reagoi leffan huumoriin nauramalla. Hyvä sana lähtee kiertämään. Loppu oli mielenkiintoisin. Halonen rentoutuu silminnähtävästi, ja Niinistö ottaa tehtävän vakavana ja mietteliäänä. Halosen tunnuslauseita: äidiltä opittu ”Ei maailma reilu ole, mutta siksi täällä ollaan, että tehdään se paremmaksi”. ”Pitää uskaltaa elää”. ”Kyllä elämä kantaa”.

Kovasikajuttu voitti Tampereen elokuvajuhlilla yleisöpalkinnon. Kun leffan näkee, ymmärtää miksi siitä pidetään niin paljon. Äijien elämästä kerrotaan niin hienot kuin surullisetkin hetket. On koskettavaa, kun Pertti Kurikka kertoo elämästään.

Kovasikajutun kansainvälinen ensi-ilta on tulossa 21.4. Sveitsissä Visions du Réel -festivaalilla. Ja sen jälkeen elokuva tulee teattereihin myös Suomessa.

PS.
Pelle Peloton on oikeassa siinä, että kirjoittajalla on mennyt termit sekaisin. CP-vamma on liikunnallinen vamma, kehitysvamma on vamma ymmärryksen alueella.

Olisi tosiaan pitänyt kirjoittaa Kovasikajutun yhteydessä kehitysvammaisuudesta, mutta eräs yhtyeen omakin (kommenteissa aiemmin mainittu) sanoitus sekoitti ajatuksia.

Olin myös sikäli väärässä Rouva Presidentin suhteen, että sehän näyttää menestyvän varsin hyvin ja esityskopioiden määrää ollaan jopa lisäämässä toiselle viikolle.

Näitä luetaan juuri nyt