Kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva: Komisario Palmun erehdys

Yle Uutiset kysyi suomalaisilta kriitikoilta ja elokuvakirjoittajilta, mitkä ovat parhaat kotimaiset elokuvat. Ykköseksi nousi kirkkaasti ensimmäinen komisario Palmu.

Ylen lista on linkin takana.

Kun kansalaisilta kysytään, vastaus on ollut Tuntematon sotilas. Kriitikoiden äänestyksessä se oli vasta neljäs.

Tuntematon sotilas on tietenkin sodasta edelleen sekaisin olevalle nuorelle kansakunnalle tärkeä elokuva, todiste siitä, että ollaan kärsitty ja pärjätty. Se on osa suomalaista identiteettiä. Onko se elokuvana poikkeuksellisen hyvä, enpä sanoisi. Kolme tähteä. Tuntemattoman esittäminen televisiossa joka itsenäisyyspäivä on vähän epäilyttävän sortin nationalismia.

Palmun voitto tuntuu ilahduttavalta, onhan kyseessä pitkälti komedia.

Ei vakavuus ole itseisarvo. Itse jäin kaipaamaan kymmenen parhaan joukosta Pähkähullun Suomen rentoa energiaa. Se on toisaalta tallenne 1960-luvun maailmasta ja ajattelusta, toisaalta Suomi-kuvan analyysina yhä hämmästyttävän ajankohtainen.

Omaa top 5-listaani en äänestykseen jättänyt. Syy on yksinkertaisesti se, että viiden valitseminen olisi vaikeaa – koska niin harvat suomalaiset elokuvat herättävät suuria tuntoja. Hyviä riittää, todella hyviä ei niinkään. Aki Kaurismäen ja Matti Kassilan elokuvista mikään yksi ei nouse itselleni kirkkaasti ykköseksi.

Siksi omalle listalleni olisi varmaankin päätynyt Valkoisen peuran ja Kahdeksan surmanluodin lisäksi kriitikkojen top kympin musta lammas, Teuvo Tulion hurja Sensuela.

Se jos joku on elämys.