Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kaikki on poliittista: Angry Birds-elokuva ja maahantunkeutujien todellinen luonne

Blogit Kuvien takaa 11.5.2016 13:18
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Edistääkö Angry Birds -elokuva muukalaisvihaa? Kysymys voi kuulostaa absurdilta. Silti kysymys on sen verran kuuma, että Rovion toimitusjohtaja Kati Levoranta kommentoi sitä Iltalehdelle.

”Se on ollut meistä todella outoa. Mutta ilmeisesti tällaista tapahtuu tuolla maailmalla”, Levoranta kommentoi tulkintaa.

Eli ”maailmalla” puhutaan kummia. Iltalehdessä näitä tulkintoja luonnehditaan ”oudoiksi nettihuhuiksi”.

Eivät ne ole huhuja, vaan tulkintoja. Eikä tulkinta ole edes absurdi, kun elokuvan katsoo.

Kun näin Angry Birds -elokuvan, asia kävi todella mielessä. Ei vain se, että elokuvaa voi tulkita näin, vaan myös että tulkinta kyllä tempaistaan esiin. Eikö tämän tulkinnan mahdollisuus todella tullut tekovaiheessa Roviolla ja käsikirjoittajien tiimissä puheeksi? Ollaanko siellä ihan irti tosimaailmasta?

Leffan kolmannen näytöksen alkaessa juttu tuntui ilmiselvältä. Tämä on tarina omavaraisesta lintukodosta sekä pahantahtoisista maahantunkeutujista, possuista. Leppoisanoloiset, kummallisesti kommunikoivat ja eri väriset possutulokkaat kaveeraavat lintujen kanssa, mutta kulissien takana ne ovatkin lapsia (munia) syöviä valepukkeja. Ne eivät osaa muuta kuin bailata ja tuhota. Vihaa puhkuva, yhteisön ulkopuolelle ajautunut maahanmuuttokriitikko on oikeassa: laivalla saapuneet ”ne” ovat troijan hevosia. Vihaisen linnun viha oli oikeutettua ja leviää yhteisöön. Alkaa sota.

Tämän luennan elokuva tarjoilee hopealautasella, eikä sitä voi olla käsittelemättä tämän päivän Euroopassa.

Suomessa elokuvan nähneistä kriitikoista Anton Vanha-Majamaa toi tulkinnan esiin heti elokuvan nähtyään otsikolla Angry Birds on elokuva, jonka Soldiers of Odinin jäsenet voivat näyttää jälkipolvilleen ja Olli Kangassalo mainitsi sen Ylen Kulttuuricocktail-sivustolla jutussa, jonka otsikko on Leikkiikö Angry Birds maahanmuuttokritiikillä?

Kukin lukee tarinan kontekstissaan. Yhdysvalloissa vertaus on tehty eräässä pelimediassa sikäläiseen rajat kiinni -politiikkaan ja Amerikan sotiin ulkomailla. Australiassa Sydney Morning Heraldin arviossa pahoitellaan elokuvan ”valitettavaa potentiaalia” maahanmuuttopelkojen lietsomiseen.

Ei sille mitään voi. Angry Birds -elokuva voidaan tulkita maahanmuuttovastaisuutta julistavaksi tai rasistiseksi.

Mutta yhtä lailla elokuva näyttää muultakin. Siinä autoritaariset johtajat ovat pellejä. Itsenäinen ajattelu on dogmaattista ryhmäkuria hyödyllisempää. Keisareilta riisutaan uusia vaatteita. Sinnikkyys palkitaan, ja niin edelleen.

Sitä paitsi tarina ulkopuolisesta sudesta lampaan vaatteissa ja tämän tunkeutujan paljastavasta yksinäisestä sankarista on ihmiskunnan vanhimpia narratiiveja. Se ei ole kiva tarina, mutta siinä on ikiaikainen konflikti. Kun tuo pelin asetelma laajennettiin pelin pikseleistä persoonallisiin ja inhimillisempiin hahmoihin, se nyt vaan tuli alttiiksi tulkinnalle tämän päivän todellisuudessa.

”Maahanmuuttokriittinen” tendenssi ei takuulla ollut vähäisimmässäkään määrin tarkoituksellinen – leffahan on tehty kiva brändi edellä. Angry Birdsin markkinoinnin ja imagon kannalta nyt sattuu olemaan huono aika kertoa tämä tarina, oli kyse possuista tai mistä muukalaisista tahansa. Se vain pitää nyt kestää Roviolla.

Rehellisesti sanottuna en silti veisi omia lapsiani Angry Birdsia katsomaan. Syy ei ole niinkään tarina ja tulkinnat vaan se, ettei elokuva ole lajissaan kuin keskitasoa. Lähinnä jäin toivomaan, että olisipa elokuva vähemmän sekoileva ja suuremmalla sydämellä kirjoitettu. Tarinan välittämien arvojen sekavuus ja ristiriitaisuus johtuu tietenkin Jon Vittin käsikirjoituksesta ja sen poukkoilevuudesta. (Varsinainen elokuva-arvioni ilmestyy perjantaina.)

Mutta selittelyt tekevät asiasta pahemman, kuten aina. Kuinka pahan?

”Voidaan olla erilaisia ja silti ystäviä”, määrittelee Levoranta Iltalehdessä elokuvan viestiksi. Kyllä. Mutta tarina voidaan tulkita niin, että ystäviä ollaan vain lintujen kesken ja vasta sitten, kun tunkeutujapossut on tapettu ja niiden kotikaupunki räjäytelty maan tasalle.

Tismalleen näin elokuvassa (ja pelissä toimitaan), vaikka possujen raatoja ei näytetä. Tämähän on kuitenkin koko perheen leffa.