Just the Wind: ei armoa Unkarissa

Unkarilaisen Bence Fliegaufin elokuvasta ei tule hyvä mieli. Se kertoo väkivaltaisista tositapahtumista ammentaen romaniperheen kohtalosta eräänä kauniina kesäpäivänä. Just the Wind jäi Suomessa(kin) vaille kaupallista levitystä, mikä on helppo ymmärtää. Onneksi on Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA, eli entinen Suomen elokuva-arkisto) ja sen uusi Orionin kuukauden elokuva -esityssarja. Hieno, että Fliegaufin elokuva saatiin näytöksiin festarien ulkopuolellekin.

Tapasin Fliegaufin Berliinin elokuvajuhlien päätteeksi helmikuussa ja kirjoitin elokuvasta Suomen Kuvalehden nettisivuille pari viikkoa sitten.

Jutun otsikkona on raflaava sitaatti: ”Kuinka tämä tyyppi kehtaa edustaa Unkaria tällaisella paskalla.”

Just the Wind on minimalistinen ja viipyilevä, vaativa katselukokemus. En ole varauksetta sen ihailija, mutta mieleen se jäi, kun sen Berlinalessa näin. Sieltä elokuva saikin koko festarin kakkospalkinnon Mike Leighin johtamalta jurylta.

Uhan tuntu on harvinaisen painostava. Fliegauf uskoo elämään, mutta kuolema on ankarasti läsnä. Yhdistelmässä on ripaus samaa kuin Alan Clarken ankarassa Elephantissa, siinä josta Gus van Santin samanniminen, myös erinomainen elokuva sai inspiraationsa. Mutta Clarke oli realisti ja Fliegauf on runoilija.

Just the Wind esitetään Orionissa vielä pari kertaa. Aikataulut täällä.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen