Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jussi-palkinnoista ja suomalaisen elokuvan uudelleenmäärittelystä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.2.2011 06:31

Kokkolalaista elokuvakriitikko Hannu Björkbackaa suututtaa. Kokkolalaissyntyinen elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen ei voittanut Jusseissa Taulukauppiailla. Voitokas Napapiirin sankarit taas ei voi Björkbackan käsityksen mukaan olla kenenkään mielestä hyvä, kun hän ei siitä pidä. Jussi-systeemi pitäisi siis laittaa uusiksi.

Tällaisen vaikutelman saa kriitikon viime aikojen kirjoituksista ja etenkin tuoreesta kolumnista. Se on osa Jussi-keskustelua, joka on saanut tänä vuonna omituisia muotoja. Tyhjästä revityt huhut äänimäärien eroista ovat muuttuneet kai totuuksiksi. Ei haluta uskoa, että vain yksi henkilö, ääntenlaskija, tietää äänimäärät.

Osallistun keskusteluun yksityishenkilönä, en Jussit jakavan Filmiauran virallisena äänenä.

Björkbacka kysyy kolumnissa, päättikö bisnesväki voittajan. No ei varmasti päättänyt, sillä Filmiauran jäsenten antamat äänet sen päättivät, mutta salaliittoteoriat ovat toki kivoja. Hän toistaa vaatimusta, että äänestystulosten pitäisi olla julkisia. Uteliaitahan me kaikki olemme, mutta olisiko se reilua tai oikeudenmukaista tai hyödyllistä, kun voittajia kuitenkin voi olla vain yksi? Onko mukavampi hävitä pienellä vai suurella äänierolla?

On yhdy Björkbackan kolumnissaan ja Tarmo Poussun Ilta-Sanomissa esittämään toiveeseen, että ehdokaskategorioissa tulisi olla enemmän kuin kolme ehdokasta. Kysymys on siitä, olisiko joku valittujen kolmen ehdokkaan ulkopuolinen tekijä todella saattanut voittaa? Eihän ehdokkaiksi valita jokaista onnistunutta suoritusta, ainoastaan parhaat. Ruotsissa tehdään yli kaksi kertaa niin paljon elokuvia kuin Suomessa, ja silti Guldbaggeissa riittää kolme ehdokasta per kategoria.

Nimimerkki Levittäjä vastasi blogini Jussi-keskustelussa eilen tyhjentävästi niihin väitteisiin, että elokuvantekijät yrittäisivät kimpassa manipuloida tuloksia. Ei kukaan vaivaudu sellaista säätämään. Jussi-palkinto on tunnustus, ei Loton jättipotti.

Björkbackalla on hillittömän hauska oma ehdotus: Jusseissa tulisi olla kymmenen ehdokasta parhaaksi elokuvaksi, kun Oscareissakin on. Jaaha. Hyvä kun Suomessa saadaan vuodessa ensi-iltaan enemmän kuin kymmenen pitkää kotimaista elokuvaa. Oscarit ovat vähän eri asia, kun potentiaalisia ehdokkaita on joka vuosi satoja.

Mutta ajatus ei ole ihan kuolleena syntynyt. On vain määriteltävä suomalainen elokuva uudelleen ja kymmenen kovan ehdokkaan lista voisi olla sekä mahdollinen että värikäs. Tulisi coolimpi Jussi-juhla.

Mutta eihän meiltä ole lähtenyt yhtään näyttelijääkään Hollywoodiin miesmuistiin. Eikö suomalaisuudeksi siis riittäisi, jos elokuvassa on vain jokin ”suomalainen” elementti?

The Way Backissa aina mainio Ed Harris näyttelee miestä, jonka isän kerrotaan olevan suomalainen. Siis The Way Back on suomalainen elokuva. Kesällä ensi-iltaan tulevaa Hannaa on kuvattu Suomessa. Siis suomileffa. Matt Damonin isoisä oli suomalainen, joten Kova kuin kivi kelpaa uusien sääntöjen Jussi-ehdokkaaksi. Näitähän riittää!

Voimme katsoa myös taaksepäin. John Wayne näytteli Lauri Törniä elokuvassa Vihreät baretit. Se on siis Suomen ensimmäinen Vietnam-elokuva. David Lynchillä on sukujuuria Suomessa, joten hänen elokuvansa ovat suomalaisia, samoin Cameron Diazin, jonka tuottajapartnerin nimi on Nancy Juvonen.

Tästä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja kuuluu Jussit jakavan Filmiaura ry:n hallitukseen.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jahas. Suomalaisten (mies)leffakriitikoiden hiekkalaatikolla kuhisee. Veikö joku jonkun toisen lelut?

”Jahas. Suomalaisten (mies)leffakriitikoiden hiekkalaatikolla kuhisee. Veikö joku jonkun toisen lelut?”

On kai sitte aivan hirveää, jos joskus elokuvista herää keskustelua. Onneksi naiset eivät kai sellaista harrasta.

Björkbackan koko teoria salaliitosta ja tuottajien vehkeilystä perustuu siihen, että Napapiirin sankarit oli Karukoskelta välityö ja Kuosmasen teos on palkittu Cannesissa.

Aika yksinkertaista ajattelua itseään sivistyneeksi ihmiseksi nimittävältä.

Minusta tuollaisten ulkopuolisten perustelujen mainitseminen on hölynpölyä. Karukosken filmi valittiin Toronton elokuvajuhlille, mihin Taulukauppiaita ei valittu. Pitäisikö tämän perusteella todeta Napapiirin olevan parempi elokuva? Rare Exports voitti Locarnossa ison palkinnon? Tämän perusteella sen pitäisi olla paras elokuva?

Cannesissakin oli oma raatinsa. Mistä tietää kuinka hilkulla Taulukauppiaiden voitto siellä oli? Ehkä vain yhdellä äänellä!!! Ehkä melkein puolet jurystä pitikin elokuvaa keskinkertaisena ja Taulukauppiaiden voitto oli itse asiassa salaliitto!

Eihän se ole tietenkään niin, koska vain Jussi-palkinnoissa on salaliittoja! Siellä tuottajat sopivat keskenään joka vuosi minkä firman elokuvan vuoro on voittaa. Aika sekavaa puhetta arvosteltulta kriitikolta.

Mutta toimittaja Björkbacka on oikeassa siinä, että pienet jäävät välillä isojen jalkoihin. Niinhän ne tekevät Oscareissakin ja muissa elokuvapalkinnoissa.

Muissa kohdissa Björkbacka onkin sitten väärässä. Kuvaukseltaan Taulukauppiaat ei todellakaan olisi ansainnut Jussia. Sen lavastusehdokkuuskin oli vitsi. Filmi on lähinnä kuvattu lokaatioissa ja vaikka lokaatioiden valitseminen on osa lavastusprosessia, ei se tässä kohtaa ollut ehdokkuuden arvoista.

Näin Taulukauppiaat kotimaisen elokuvan viikolla ja se oli ihan kiva elokuva. Ohjaaja ja JP Passi vaikuttavat lahjakkailta. Mutta ei se nyt ihan huutava vääryys ollut, että Napapiirin sankarit voitti. Eikä se olisi ollut sitä vaikka Rare Exports olisi voittanut. Itse pidin jälkimainituista elokuvista enemmän kuin Kokkolan ihmeestä.

Björkbackan mielestä Karukosken elokuva on keskinkertainen. Silti sitä levitetään Ranskassa suomalaisittain huimilla luvuilla. Kuinka moni suomalainen elokuva, varsinkaan keskinkertainen, kokee vastaavaa? Entäs Rare Exportsin levitys ulkomailla? Eivät keskinkertaiset suomalaiset elokuvat saa tuollaista näkyvyyttä. Amerikkalaiset ehkä ennakkosopimuksiensa avulla, muttei suomalaiset.

Useat kriitikot antoivat molemmille elokuville jopa 5 tähteä. Molempia elokuvia on kehuttu ulkomaan medioissa. Mutta, ehkä Björkbackaa ei muiden mielipiteet kiinnosta, koska vain hän tietää, mikä on hyvä elokuva.

Jos kerran elokuvat eivät saaneet Jussejaan ansioidensa takia, niin miksi elokuvan bisnesväki äänestäisi erikseen juuri Napapiirin sankareita Rare Exportsin sijaan? Molemmathan ovat bisnesväelle taivaan lahja. Ehkä äänestäjät pitivät edellämainittua äänen arvoisena? Ehkä kyseessä on tosiaan salaliitto kun kuuden ehdokkuuden elokuva pieksee seitsemän ehdokkuuden elokuvan.

Spekuloida voi siis aina. Minulle on aivan yhdentekevää julkaistaanko äänimäärät, mutta Björkbacka voisi nyt vähän rauhoittua ja tehdä taustatutkimuksensa hieman paremmin.

A) Filmiauran jäsenistön suurin yksittäinen ammattikunta on edelleen elokuvatoimittajat. Se johtuu siitä, että alan muut toimijat on hyväksytty järjestöön vasta myöhemmin. Filmiauran jäsenyyteen vaadittavien työnäytteiden omaavia tuottajia ja levittäjiä on Suomessa vain kourallinen. Heidän äänestyskäyttäytymisensä ei juuri lopputuloksessa näy.

B) Esiraadissa oli tänäkin vuonna vain yksi tuottaja eli Hannu Tuomainen. Lasse Saarinen on kahtena peräkkäisenä vuonna jäävännyt itsensä. Esiraadin enemmistö koostuu erikseen raatiin kutsutuista Jussi-palkituista elokuvan tekijöistä ja elokuvakriitikoista.

C) Aina ei kaikkien mielestä paras elokuva voita. Voittaja ratkaistaan äänestyksessä, jossa äänimäärän enemmistön saanut palkitaan voittajana. Muut häviävät ja se on välillä joillekin hieman raskasta.

Nimimerkki sanoi esittävänsä mielipiteitään faktoina, mutta tässä kuitenkin kommentteihin kommentaaria:

”Björkbackan koko teoria salaliitosta ja tuottajien vehkeilystä perustuu siihen, että Napapiirin sankarit oli Karukoskelta välityö ja Kuosmasen teos on palkittu Cannesissa.”

– Nimettömän kirjoittajan tekstiä ei tietenkään täydy ottaa vakavasti, mutta silti väite salaliitosta ja vehkeilystä on täyttä fuulaa. Ilmeisesti ”alan miehen” yritys tyrehdyttää keskustelu, jota on käyty ja käydään joka puolella muuallakin – ja miksei saisi käydä?

– minun käsitykseni perustuu tietysti omaan asiantuntemukseeni, jonka toki voi asettaa kiistanalaiseksi, mutta ei ihan mutu-tuntumalla. Olen pitänyt enemmän Karukosken aikaisemmista töistä ja tulen pitämään varmasti enemmän hänen tulevistaan. Sille en voi mitään. Ongelma ei ollut näiden kahden elokuvan laadun välinen, vaan se, että näkyvämmän, levitetymmän ja alkuasetelmissaan suositumman elokuvan on helpompi saada ääniä kuin teoksen, jonka varsinainen ensi-ilta Ylellä on vieläkin hämärän peitossa, ja jonka rajoitetulla teatterilevityksellä totta kai oli osansa siihen, ettei se saanut ääniä. Itsekin tiedän äänestäneitä, jotka eivät elokuvaa olleet nähneet. Tämä ei ole mielipide, tämä on fakta.

”Aika yksinkertaista ajattelua itseään sivistyneeksi ihmiseksi nimittävältä.”

– yksinkertaista on niellä asiat sellaisina kuin ne aina ovat olleet. En ole nimittänyt itseäni sivistyneeksi, sehän olisi haisevaa omakehua. Aukkoja on, aukkoja on! Opin joka päivä lisää. Siksihän tässä keskustellaan ja ollaan kriittisiä.

”Minusta tuollaisten ulkopuolisten perustelujen mainitseminen on hölynpölyä. Karukosken filmi valittiin Toronton elokuvajuhlille, mihin Taulukauppiaita ei valittu. Pitäisikö tämän perusteella todeta Napapiirin olevan parempi elokuva? Rare Exports voitti Locarnossa ison palkinnon? Tämän perusteella sen pitäisi olla paras elokuva?”

– Kummallista hölynpölypäättelyä. Elokuvahan ei ole yhtään parempi tai huonompi ennen Jussi-voittoja tai –tappioita tai niiden jälkeen. Kysymys on vain siitä, menivätkö jaot oikein ja olivatko kaikki samalla linjalla? Eikö olisi yhteinen asiamme parantaa Jussi-kisoja kaikin tavoin, myös kriittisin keskusteluin ja aivoriihin? Kriteerejä on olemassa.

”Cannesissakin oli oma raatinsa. Mistä tietää kuinka hilkulla Taulukauppiaiden voitto siellä oli? Ehkä vain yhdellä äänellä!!! Ehkä melkein puolet jurystä pitikin elokuvaa keskinkertaisena ja Taulukauppiaiden voitto oli itse asiassa salaliitto!”

– Nyt voisit googlata esiin juryn johtajan ylistykset, raadin pomo oli tällainen pikkutekijä kuin eräs Atom Egoyan.

”Eihän se ole tietenkään niin, koska vain Jussi-palkinnoissa on salaliittoja! Siellä tuottajat sopivat keskenään joka vuosi minkä firman elokuvan vuoro on voittaa. Aika sekavaa puhetta arvosteltulta kriitikolta.”

– Salaliitto, my ass. Or yours, in this case. Ja hei, haloo, kuka minua nyt arvostaisi?

”Mutta toimittaja Björkbacka on oikeassa siinä, että pienet jäävät välillä isojen jalkoihin. Niinhän ne tekevät Oscareissakin ja muissa elokuvapalkinnoissa.”

– En ole toimittaja. Olen arvostelija. Toki kirjoitan haastatteluja ja kolumneitakin, mutta toimittaja en ole.

”Muissa kohdissa Björkbacka onkin sitten väärässä. Kuvaukseltaan Taulukauppiaat ei todellakaan olisi ansainnut Jussia. Sen lavastusehdokkuuskin oli vitsi. Filmi on lähinnä kuvattu lokaatioissa ja vaikka lokaatioiden valitseminen on osa lavastusprosessia, ei se tässä kohtaa ollut ehdokkuuden arvoista.”

– JP Passin kuvaus oli saumatonta filmin käyttötarkoituksiin, ja ainoastaan sillä on merkitystä, komeaa käsivarajälkeä. Yhdessä Jussi Rautaniemen hermoherkän, aavistuksenomaisen leikkauksen kanssa Taulukauppiaat on imaisevaa, henkilöhahmojen tasolla hengittävää ja iholle tulevan visuaalista kokonaisuuden hallintaa alusta loppuun.

– Myös Napapiirin Hellstedtin kuvaus oli hienoa Lappi-kuvaa. Mutta Rare kärsi efektien epätasaisuudesta, joka kuitenkin oli kokonaisuudessa pakko ottaa huomioon. Itse äänestin Hutria Pahassa perheessä (elokuva sen sijaan oli muotopuoli). Lavastusehdokkuus oli tosiaan hauska, mutta siitähän täytyy kysyä Jussi-esiraadilta. Etkö luota heidän arvostelukykyynsä?

”Näin Taulukauppiaat kotimaisen elokuvan viikolla ja se oli ihan kiva elokuva. Ohjaaja ja JP Passi vaikuttavat lahjakkailta. Mutta ei se nyt ihan huutava vääryys ollut, että Napapiirin sankarit voitti. Eikä se olisi ollut sitä vaikka Rare Exports olisi voittanut. Itse pidin jälkimainituista elokuvista enemmän kuin Kokkolan ihmeestä.”

– Hienoa, että katsoit Taulukauppiaat ennen kuin äänestit. Ihme se filmi minustakin on. Minäkin ”pidin” Raresta ja Napapiiristä paikoin (sähköshokkikohtaus, Ketonen). Mutta nyt on kysymys elokuvasta kokonaisuutena ja taiteena. Kai?

”Björkbackan mielestä Karukosken elokuva on keskinkertainen. Silti sitä levitetään Ranskassa suomalaisittain huimilla luvuilla. Kuinka moni suomalainen elokuva, varsinkaan keskinkertainen, kokee vastaavaa? Entäs Rare Exportsin levitys ulkomailla? Eivät keskinkertaiset suomalaiset elokuvat saa tuollaista näkyvyyttä. Amerikkalaiset ehkä ennakkosopimuksiensa avulla, muttei suomalaiset.”

– Olen yhtä iloinen kuin next man Karukosken elokuvan menestyksestä. Suomi tarvitsee suuria katsojalukuja ja ulkomainen menestys on ilahduttavaa. Itse iloitsen kuitenkin vielä enemmän esim. Kielletyn hedelmän menestyksestä vaikkapa jossain Intiassa, ihan siitä syystä, että mielestäni Kielletty (ja ohjaajan aiemmat) ovat parempia elokuvia. Arvosteluni Karukosken elokuvista kyllä löytyvät, joten lähemmät perustelut löytyvät sieltä. Rare puutteineenkaan ei ollut keskinkertainen, koska se oli poikkeuksellinen ilopilkku.

”Useat kriitikot antoivat molemmille elokuville jopa 5 tähteä. Molempia elokuvia on kehuttu ulkomaan medioissa. Mutta, ehkä Björkbackaa ei muiden mielipiteet kiinnosta, koska vain hän tietää, mikä on hyvä elokuva.”

– En tietenkään ole kaikkia arvosteluja lukenut, mutta kotimaiset arvostelut eivät käsittääkseni pitäneet elokuvaa sen enempää Karukosken kuin vuoden parhaana. Jos en tietäisi, mikä on hyvä elokuva, voisin panna pillit pussiin. Sitä en ole koskaan sanonut, että vain minä tietäisin, mikä on hyvää. Sehän on mahdotonta. Maailmasta löytyy paljon hyviä elokuvantuntijoita ja tekijöitä, kuten Karukoski, Helander ja Kuosmanen. Kun he tekevät hyvän elokuvan, minä kehun ja perustelen. Jos he tekevät elokuvan, joka ei vastaa heidän kykyjään, minä kritisoin – ja perustelen. Se on minun tehtäväni, no big deal.
”Jos kerran elokuvat eivät saaneet Jussejaan ansioidensa takia, niin miksi elokuvan bisnesväki äänestäisi erikseen juuri Napapiirin sankareita Rare Exportsin sijaan? Molemmathan ovat bisnesväelle taivaan lahja. Ehkä äänestäjät pitivät edellämainittua äänen arvoisena? Ehkä kyseessä on tosiaan salaliitto kun kuuden ehdokkuuden elokuva pieksee seitsemän ehdokkuuden elokuvan.”

– Ehkä Napapiiri on helpommin lähestyttävä kuin Rare? Se on myös suositumpi yleisömääriltään. Mistä minä tiedän? Salaliitto on Sinun keksintöäsi. Mutta huomautan, että Jussi-aamuna Hesari kirjoitti, että ”Taulukauppiaiden voitto olisi pettymys bisnesväelle”. Joten osoitapa salaliittosyytöksesi Hesarille äläkä pienelle meikäläiselle.
”Spekuloida voi siis aina. Minulle on aivan yhdentekevää julkaistaanko äänimäärät, mutta Björkbacka voisi nyt vähän rauhoittua ja tehdä taustatutkimuksensa hieman paremmin.”

– Juu, speku on kivaa. Mutta olisitko Sinäkään vaivautunut tähän, jos ei joku olisi ottanut asiaa esille? Minulla oli tilaisuus haastatella Auli Mantilaa ennen Jusseja ja hän ei lainkaan nyrpistellyt palkinnoille, hän oli sitä mieltä, että on vain hyvä, että Jussit lisäävät alan ulkopuolista kiinnostusta. Mantilalle Jussit ovat keskustelua yleisön kanssa. Minäkin olen sitä mieltä, että Jussit ovat keskustelunavaus, ei sen loppu. Ja hei, oliko tämä puheenvuorosi niin riskaabeli, ettet voinut sitä omalla nimelläsi kirjoittaa? Minua ei ainakaan tarvitse pelätä.
”A) Filmiauran jäsenistön suurin yksittäinen ammattikunta on edelleen elokuvatoimittajat. Se johtuu siitä, että alan muut toimijat on hyväksytty järjestöön vasta myöhemmin. Filmiauran jäsenyyteen vaadittavien työnäytteiden omaavia tuottajia ja levittäjiä on Suomessa vain kourallinen. Heidän äänestyskäyttäytymisensä ei juuri lopputuloksessa näy.”

– Mistä tiedät, kun tiedot eivät ole julkisia? Jäsenlistaa ei missään ole julkisena. Järjestö on toiminut vuodesta 1944, siinä ajassa on ehtinyt liittyä ja poistua yks sun toinen. Ainoa keino selvittää asia on tehdä se läpinäkyväksi. Sitähän tässä on haikailtu.
”B) Esiraadissa oli tänäkin vuonna vain yksi tuottaja eli Hannu Tuomainen. Lasse Saarinen on kahtena peräkkäisenä vuonna jäävännyt itsensä. Esiraadin enemmistö koostuu erikseen raatiin kutsutuista Jussi-palkituista elokuvan tekijöistä ja elokuvakriitikoista.”

– On hyvä, että tämänkin keskustelun myötä (enkä tarkoita vain itseäni) Jussi-tieto leviää. Eihän Jussi-raatien tarvitse olla mikään salainen muurariloosi? Jotenkin loogiselta tuntuisi, että kunkin asiantuntijaraatilaisen mielipide painaa eniten hänen omalla asiantuntemusalueellaan (miten muuten voisi olla?), joten siinä mielessä tuottajalla voisi olla painavaa sanottavaa parhaasta elokuvasta. En tiedä, miten muuten selittyy esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla I –elokuvan valinta Parhaiden elokuvien ehdokkaaksi toissa vuonna. Kerro sinä, jos tiedät.
”C) Aina ei kaikkien mielestä paras elokuva voita. Voittaja ratkaistaan äänestyksessä, jossa äänimäärän enemmistön saanut palkitaan voittajana. Muut häviävät ja se on välillä joillekin hieman raskasta.”

– Hyvä, että Sinäkin myönnät, että paras ei välttämättä voita. Erona meillä vain se, että minusta se on hiukka ikävää, kun homman pointin pitäisi olla, että kunakin vuonna paras voittaa.

HB: ”Hyvä, että Sinäkin myönnät, että paras ei välttämättä voita. Erona meillä vain se, että minusta se on hiukka ikävää, kun homman pointin pitäisi olla, että kunakin vuonna paras voittaa. / Sitä en ole koskaan sanonut, että vain minä tietäisin, mikä on hyvää.”

Hyväksyt siis mahdollisuuden, että joku muu lisäksesi tietää absoluuttisen totuuden siitä, mikä on hyvää ja mikä parasta. Myönnytys tämäkin.

Onko mielessäsi koskaan käynyt, että suurin osa netti ”keskustelustasi” on inttämistä. Uupumatta nostat henkilökohtaisia mielipiteitäsi toisten näkemysten yläpuolelle. Ok, totta kai kriitikolla tulee mielipiteitä olla. Mutta vaikutelma on, että koet oman mielipiteesi olevan uhattuna, kun joku on jostain elokuvasta tai aiheesta eri mieltä; koet eriävät mielipiteet riidan haastamiseksi.

Sinun mielipiteestäsi tämä debatti on lähtenyt: koet, että väärä elokuva voitti. (Että asiasta olisi absoluuttinen totuus, jota edustat – ja otat tukea mm. Atom Egoyanista.) Täällä kommenttiosiossa käyt tapasi mukaan rynnäkköön, joka ei ole keskustelua, vaan toitottamista. Luonnollisesti moni vastaa paasaamiseen samalla mitalla, usein sarkastisesti ja olet siitä ihmeissäsi, kun et kerta kaikkiaan näe, kuinka aggressiiviselta oma tyylisi tuntuu. Vääjäämättä sitten seuraa aiheen ulkopuolelta revittyjä ad hominem -argumentteja, kuten eilisessä 10 000 merkin sepustuksessasi, joka oli suoraan sanottuna aika katkeranoloinen, en tiedä mistä kauna.

Ristiriitatilanteissa sitten vielä aimo annos marttyrismiä (”Ja hei, haloo, kuka minua nyt arvostaisi?”), (”Joten osoitapa salaliittosyytöksesi Hesarille äläkä pienelle meikäläiselle”).

Kirjoitan tämän, koska Jussi-aiheinen ”keskustelu” on mennyt tiettyjen elokuvan absoluuttisesta paremmuusjärjestyksestä inttämiseksi, jossa sinun pitää saada viimeinen sana, kuten aina. (Minun puolestani saat sen. Se sana on vapaa, kuten muutkin.)

Relaa. Peace.

Kalle Kinnusen inttämisiin vastauksena, jos yhä sallitaan:

Alkulainauksesi on pc:stä, sitä mainitsemaasi ”pirun raamatunlukua”. Sinulla on ison lehden blogi, jossa katsoit aiheelliseksi tarttua meikäläistä korvista, kun satun olemaan eri mieltä kuin hallituksen edustajana Filmiaurassa itse olet. Joten etköhän Sinä aloittanut tämän(kin) inttämisen.

En tiedä, miten nettikeskustelussa esitetty puheenvuoro ”nostetaan toisten näkemysten yläpuolelle”. Kun argumentteja esitetään, niistä voi jokainen itse päätellä, mikä mielipiteistä on perustellumpi, järkevämpi ja ehkä siten parempi.

Ymmärrän, että Sinusta olisi miellyttävämpää, etten vastaisi piikkeihisi (kuten karkeaan väitteeseesi, että Jussi-kritiikkini johtuu jonkun tekijän ”kokkolalaisuudesta”). Mutta tulen aina ottamaan haasteen vastaan, jos sellainen esitetään, en pelkää ison lehden blogistia tai Filmiauran hallituksen jäsenen auktoriteettia. Enkä edes kännykkäni puolesta, se on jo vanha.

Kiitos tiedosta, että olit sentään lukenut kommenttini blogialustukseesi, sitä käsitystä ei ehkä saanut, kun vastasit niin kovin valikoiden ja lyhyillä merkkimäärillä.

Minulla ei ole kaunaa, olen peaceful ihminen, en esimerkiksi riko kenenkään kännyjä mistään syystä. Sinun kaunasi johtuu siitä, ettet kestänyt Reindeerspotting-kritiikkiäni ja moitettani dokkareiden vähättelystäsi taannoin. Muuten tuskin olisit muistanut minua ja ottanut esiin vaatimatonta, toisen käden lähteitä referoivaa kolumniani (vaan ne Hesarin ja Iltiksen vastaavat, joilla saattaa olla pikkuisen isompi levikki). Mutta toki olen huomiosta kiitollinen. Ja aina valmis jatkokeskusteluun.

Anteeksi, etten laita joka heittooni hymiötä ~(;^)~ luetun ymmärtämisen helpottamiseksi. ”…kuka minua nyt arvostaisi…” oli tietysti kevyttä ilakointia viitaten Sinun ylenkatseeseesi ja yritykseen tehdä naurettavaksi Jussi-kritiikkiä (blogialustuksen lopun parodinen osuus) ja täällä saamiini anonyymeihin moitteisiin. En ota niitä vakavasti enkä marttyyrisesti. Nautin tällaisista pikku geimeistä, joita pelaat, ja toivon, että se ”sepustuksistani” välittyy.

En itse ole pannut elokuvia paremmuusjärjestykseen Jussi-kritiikkini kärjessä, se on Sinun tulkintaasi ja virheellistä. Olen vain ottanut esimerkkejä esiin. Yhtä hyvin voidaan puhua elokuvasta Kohtaamisia, pienen yleisön filmi sekin. Puhuin siitä pitäessäni eilen tuntia kotimaisesta filmistä ranskalaisopiskeliijoille, eikä heitä meinannut saada lähtemään kotiin, kun elokuva oli heistä niin kiehtova, joten uskon, että myös sillä elokuvalla voisi olla kysyntää ulkomailla.

Mitä katkeraa sepustusta on esimerkiksi tiedustella, miten on mahdollista, että yhtenä vuotena Parhaasta elokuvasta kisaa Täällä Pohjantähden alla I? On ikävää, että haluat väistää asiakysymyksiä kiinnittämällä (mahdollisen) lukijan huomiota epäolennaisuuksiin ja inttää inttämästä päästyä, että Filmiaura ei viisaudessaan voi tehdä virheitä.

Atom Egoyan oli esimerkki aiemman keskustelijan päättömille väitteille. Ilmeisesti kuitenkin olet samoilla linjoilla hänen kanssaan? Siis sen keskustelijan, ei Atomin. En ole onnistunut näkemään erityisen onnistunutta sarkasmia kaikkien nimimerkkien puskahuudoissa.

Se milloin Sinun ja minun kirjoituksissani, blogeissa, niiden kommenteissa tai muualla on asiasisältöä jää tietysti muiden arvioitavaksi. En jättäisi sitä kuitenkaan yksinomaan nimimerkkien ”sarkastisten” kommenttien tuomaroitavaksi. Yritän aina keskittyä asiaan, esittää erilaisia näkökulmia – noh, joskus hienosti kiertäen oikaistakin puutteellisia tietoja.

Huomauttaisin kyllä, että joku ulkopuolinen voi saada vaikutelman Sinun ylimielisyydestäsi, bloginpitäjän ”jumalansanasta”. Kun vastaat valikoiden ja kohotat epäolennaisuuksia esiin, väistät sitä, että joutuisit selittämään omia kirjoituksiasi. Et juuri vaivaudu oikaisemaan itseäsi, jos olet kirjoittanut jostakin vailla parempaa tietoa.

Koeta kestää. Sillä “What’s so funny about peace and love and understanding?”

HB: ”Sinun kaunasi johtuu siitä, ettet kestänyt Reindeerspotting-kritiikkiäni ja moitettani dokkareiden vähättelystäsi taannoin.”

Minulla ei ole häpeilemistä siitä, mitä olen noista aiheista kirjoittanut. Ei ole koskaan ollut, ja olen sen ennenkin sanonut. Sinusta minun pitäisi hävetä. Minua sinun huolesi minun häpeästäni ei kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut. Olen havainnut, ettei tämä seikka mene paksuun kalloosi, mutta jatka vaan.

HB: ”Muuten tuskin olisit muistanut minua ja ottanut esiin vaatimatonta, toisen käden lähteitä referoivaa kolumniani (vaan ne Hesarin ja Iltiksen vastaavat, joilla saattaa olla pikkuisen isompi levikki).”

Toistan itseäni, mutta. Kolumnisi oli ajankohtaisin, kun Berliinistä palasin blogisorvin ääreen, ja siinä toistuvat ytimekkäänä kokonaisuutena samat kommentit, joita nimimerkkien suojista (vaikka nimimerkkien käyttöä tänään kritisoit) kirjoitit Jussi-blogiini. Oli helpompi kommentoida kolumnisi kokonaisuutta. Olet itsekeskeinen kuvittellessasi, että kyttään kirjoituksiasi löytääkseni niistä jotain nillittämisen arvoista, koska ”kannan kaunaa”. Ongelmasi on setämäinen ja komenteleva tyyli, jota on vaikea jaksaa.

”…paksuun kalloosi…”???

Taisi oikea Kalle Kinnunen juuri nousta esiin. Aggressiivista? Ehkä hivenen.

Lähinnä ihmettelen Kinnusen pinnan pituutta.

Kalle, muista verkon viisaus: don’t feed the troll…

Tuo Björkbackan tekstiin kiinni käymisen perustelu sen ajankohtaisuudella ontuu kyllä aika lailla. Se käy epäsuorasti ilmi Kinnusen alkuperäistekstin ensimmäisestä kappaleesta ja lopun liirumlaarumista. Jotain muuta siinä näyttäisi olevan taustalla, oliko se sitten Kinnusen Reindeerspotting-keskustelun rökäletappio, en tiedä, ehkä.

Kyllähän tässä Björkbacka on sen pitemmän korren loppujen lopuksi vetänyt. Hän on perustellut näkemyksensä sisältöargumentein eikä ole tarttunut epäolennaisuuksiin eikä myöskään provosoitunut.

Jos Kinnunen käyt toisen kimppuun noin suorasti kuin kirjoituksessasi kävit, niin kestä sitten seuraukset ja yritä nyt jollain tavalla vastata sisältöargumentein Björkbackan sisältöargumentteihin.

Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, eikös näiden blogien tarkoitus ole olla kanavia keskustelulle. Jos kerran keskustelun aloitat, niin kai sitä silloin myös käyt?

Ja ei, en tunne Björkbackaa. Minusta on vain yksinkertaisesti kiva seurata näitä keskusteluja, ja olisi vielä kivempi, jos toinenkin osapuoli pysyisi edes hitusen asiassa. Molemmat kuitenkin luultavasti ovat ainakin jollain tavalla suomalaisen elokuvan asialla.

Kiitän Joel Karhulaaksoa hetkellisesti ehkä horjahtaneen uskoni palauttamiseen siihen, että täällä voidaan keskustella ja tulkita myös hoksottimilla.

Karhulaakson kommentti epäilemättä tyrmätään kohta opponenttini myötäilijöiden toimesta, mutta tuskin omalla nimellä kirjoittaen, kuten ei tähänkään asti ole tohdittu.

Kauniiksi lopuksi – noh, ei liioitella, vaan – ”tapetiksi murtuneeseen seinään”:

Kävin tässä välissä Tampereella Leea Klemolan NEW KARLEBYn ensi-illassa (hieno!). Hotellissa telkkari oli aamusella auki ja sieltä tuli neuvo, jonka mukaan hymy sopii joka tilanteeseen siinä missä aurinkolasit, joten:

~(;^)~

Taulukauppiaat on hyvä ja tekijät lahjakkaita mutta tapa millä se pääsi ehdokkaaksi on kuitenkin hieman kyseenalainen. Elokuva siis kestää ”vain” 60 minuuttia (eikö pituudessa ole alarajaa?) ja se kävi lähinnä näön vuoksi teatterikierroksella, jotta se pääsisi kisaan mukaan.

Koskakohan Jusseihin tulisi oma kategoria lyhytelokuville? Ei kotimainen elokuvateollisuus voisi tarjota nuorilleen parempaa ikkunaa, wink wink!

Milloinhan tuo Björckbacka jaksaa lopettaa tämän netin keskustelupalstoilla pätemisensä?

”Minulla ei ole häpeilemistä siitä, mitä olen noista aiheista kirjoittanut. Ei ole koskaan ollut, ja olen sen ennenkin sanonut. Sinusta minun pitäisi hävetä. Minua sinun huolesi minun häpeästäni ei kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut. Olen havainnut, ettei tämä seikka mene paksuun kalloosi, mutta jatka vaan.”

Hyvä Kinnunen, just noin se on. Varsinkin tuo viimeinen lause on oivallinen.

NIMIMERKKI KIRJOITTI: ”C) Aina ei kaikkien mielestä paras elokuva voita. Voittaja ratkaistaan äänestyksessä, jossa äänimäärän enemmistön saanut palkitaan voittajana. Muut häviävät ja se on välillä joillekin hieman raskasta.”

HB VASTASI: – Hyvä, että Sinäkin myönnät, että paras ei välttämättä voita. Erona meillä vain se, että minusta se on hiukka ikävää, kun homman pointin pitäisi olla, että kunakin vuonna paras voittaa.

Näitä keskusteluja on hauska lukea, mutta ehkä rasittavinta on kun HB ei ymmärrä sarkasmia. Nimimerkki viittaa kirjoituksessaan, ettei KAIKKIEN mielestä paras voita. Eli ne jotka äänestävät sitä häviäjää, eivät varmaankaan ole sen voittajan kannalla.

HB käänsi tämän kuitenkin niin, että nimimerkki olisi myöntänyt, ettei paras voita…?

Mutta se on teidän välinen riita.

Uskon monen jättäneen Taulukauppiaat katsomatta, koska se koettiin lyhytelokuvaksi ja niiden vertaaminen on siksi vaikeaa. Kuuluisa tekijoiden totetamus onkin, että toimivan 90 minuuttisen tekeminen on haastavampaa kuin toimivan 60 minuuttisen.

Monet kirjoittavat nimimerkillä, koska ovat töissä elokuva-alalla ja pelkäävät työnsaannin vaikeutuvan mielipiteidensä takia. Itse olen kuvaaja ja jos nyt tässä haukkuisin vaikka yhden ohjaajan elokuvan, niin voisi sen jälkeen mahdollinen yhteistyö vaikeutua aikalailla.

Tai joku kriitikko voisi arvostella tekemisiäni ottaessaan nokkiinsa kirjoituksistani. Ihmisiä on erilaisia ja ei voi tietää miten he reagoivat.

Juu. Alallahan ollaan kaikki. Hirveesti pitää pelätä.

5.5.2011:

Peräkaneetti vanhaan keskusteluun. Kategorioihin sittenkin lisää ehdokkaita?

Juuri saamani tiedon mukaan muutkin filmiauralaiset kuin minä ovat esittäneet uudelle Filmiauran hallitukselle, että elokuvien ehdokasmääriä korotetaan nykyisestä kolmesta. erityisesti parhaan elokuvan sarjassa. Ties miten sitten lopulta käynee, kun uusi Filmiauran hallitus on sama kuin vanha Filmiauran hallitus. Mutta minä en voi kritisoida, koska en kokoukseen ehtinyt.

Mielenkiintoista kuitenkin – ja oikeansuuntaista.

~(;^)~

Näitä luetaan juuri nyt