Jouluanimaatiot: suomalainen Maaginen kristalli murenee, mutta Artturi Joulu yllättää

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joulupukin ja hänen tonttujensa / kätyriensä puuhia kartoitetaan kahdessa vitsikkäässä koko perheen animaatioleffassa. Toinen on suomalainen – valitettavasti se huonompi.

Artturi Joulu – Joulupukin poika on daiju nimi. Niin daiju, että sattuu.

Se siitä: kaikki muu tässä viime perjantaina ensi-iltansa saaneessa elokuvassa onkin hyvää. Wallace & Gromit -animaatioista tunnetun Aardmanin valmistama ja sen yhdessä Sony-studion kanssa kehittelemä leffa haastaa Pixarit ja nousee niiden tasolle. Se on aidosti koko perheen viihdettä, kyllin vauhdikas aika pienillekin lapsille, mutta täynnä teräviä yksityiskohtia.

Nautin.

Kuinka se nyt näin hyvä oli? Ehkä kiitoksia pitää ohjaaja-käsikirjoittaja Sarah Smithin lisäkisi suunnata toiselle käsikirjoittajalle. Peter Baynhamin cv on vakuuttava, jos pitää vähän haastavammasta britti-tv-huumorista ja -satiirista. Hän on ollut kirjoitustiimissä Chris Morrisin luotsaamissa Brass Eyessa ja Jamissa sekä Alan Partridgessä.

Edellisenä perjantaina ensi-iltaan ehti jo suomalais-italialainen Maaginen kristalli. Itse asiassa sen piti valmistua jo viime jouluksi, mutta jokin viivästyi. Silti päästiin vahingossa niin pitkälle, että Hesburger ehti aloittaa elokuvaan liittyvän mainoskampanjan, jonka Red Caps -hahmot varmasti jäivät monille arvoituksiksi, kun kuvioista ei missään muualla puhuttu.

No, nyt Antti Haikalan ohjaama Maaginen kristalli – jolle on merkitty peräti 10 käsikirjoittajaa! – on valmis ja elokuvateattereissa, ja sori: siitä ei tullut pliisun, mutta omilla ehdoillaan toimivan Niko – lentäjän pojan manttelinperijää.

Maaginen kristalli, jossa rasittavat tontut sekoilevat muka veijarimaisesti, on kerta kaikkiaan ankea.

Siinä missä alkuvuoden kotimainen animaatioerikoisuus, Kari Häkkisen työvoitto Eetu ja konna oli outo, pieni omakustannetuotanto, mutta juuri siksi aika sympaattinen, on Maaginen kristalli iso, meluisa ja suoraan sanottuna luotaantyöntävä monikansallinen möykky.

Jotkut repliikit sentään huvittivat. Suomenkielinen äänitoteutus on muuten ok, mutta minkäänlaista huulisynkkaa ei ole, päinvastoin. Jollekin muulle kielelle tämä ensisijaisesti on tehty – muuta selitystä tälle kökköydelle en keksi.

Kruununa on mitätön, suorastaan huono 3D-toteutus, joka teki katsomisesta sitäkin vaikeampaa. Tässä on esimerkki elokuvasta, jossa 3D on pelkkä lisärahastuskeino. Syvyysulottuvuutta, sen mahdollisuuksia ja haasteita ei ole mietitty yhtään.

Ikävä sanoa, mutta tänä jouluna ei animaatiomarkkinoilla kannata suosia kotimaista. Maagisen kristallin heikko avaustulos tosin jo näytti, ettei markkinoinnilla oltu tällä kertaa vakuutettu yleisöäkään.

Vapaa toimittaja Kalle Kinnunen kertoo elokuva-alan kuulumisia ja purkaa tuntojaan näkemästään myös Twitterissä: @kallekinnunen