Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jouluanimaatiot: suomalainen Maaginen kristalli murenee, mutta Artturi Joulu yllättää

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 29.11.2011 15:01

Joulupukin ja hänen tonttujensa / kätyriensä puuhia kartoitetaan kahdessa vitsikkäässä koko perheen animaatioleffassa. Toinen on suomalainen – valitettavasti se huonompi.

Artturi Joulu – Joulupukin poika on daiju nimi. Niin daiju, että sattuu.

Se siitä: kaikki muu tässä viime perjantaina ensi-iltansa saaneessa elokuvassa onkin hyvää. Wallace & Gromit -animaatioista tunnetun Aardmanin valmistama ja sen yhdessä Sony-studion kanssa kehittelemä leffa haastaa Pixarit ja nousee niiden tasolle. Se on aidosti koko perheen viihdettä, kyllin vauhdikas aika pienillekin lapsille, mutta täynnä teräviä yksityiskohtia.

Nautin.

Kuinka se nyt näin hyvä oli? Ehkä kiitoksia pitää ohjaaja-käsikirjoittaja Sarah Smithin lisäkisi suunnata toiselle käsikirjoittajalle. Peter Baynhamin cv on vakuuttava, jos pitää vähän haastavammasta britti-tv-huumorista ja -satiirista. Hän on ollut kirjoitustiimissä Chris Morrisin luotsaamissa Brass Eyessa ja Jamissa sekä Alan Partridgessä.

Edellisenä perjantaina ensi-iltaan ehti jo suomalais-italialainen Maaginen kristalli. Itse asiassa sen piti valmistua jo viime jouluksi, mutta jokin viivästyi. Silti päästiin vahingossa niin pitkälle, että Hesburger ehti aloittaa elokuvaan liittyvän mainoskampanjan, jonka Red Caps -hahmot varmasti jäivät monille arvoituksiksi, kun kuvioista ei missään muualla puhuttu.

No, nyt Antti Haikalan ohjaama Maaginen kristalli – jolle on merkitty peräti 10 käsikirjoittajaa! – on valmis ja elokuvateattereissa, ja sori: siitä ei tullut pliisun, mutta omilla ehdoillaan toimivan Niko – lentäjän pojan manttelinperijää.

Maaginen kristalli, jossa rasittavat tontut sekoilevat muka veijarimaisesti, on kerta kaikkiaan ankea.

Siinä missä alkuvuoden kotimainen animaatioerikoisuus, Kari Häkkisen työvoitto Eetu ja konna oli outo, pieni omakustannetuotanto, mutta juuri siksi aika sympaattinen, on Maaginen kristalli iso, meluisa ja suoraan sanottuna luotaantyöntävä monikansallinen möykky.

Jotkut repliikit sentään huvittivat. Suomenkielinen äänitoteutus on muuten ok, mutta minkäänlaista huulisynkkaa ei ole, päinvastoin. Jollekin muulle kielelle tämä ensisijaisesti on tehty – muuta selitystä tälle kökköydelle en keksi.

Kruununa on mitätön, suorastaan huono 3D-toteutus, joka teki katsomisesta sitäkin vaikeampaa. Tässä on esimerkki elokuvasta, jossa 3D on pelkkä lisärahastuskeino. Syvyysulottuvuutta, sen mahdollisuuksia ja haasteita ei ole mietitty yhtään.

Ikävä sanoa, mutta tänä jouluna ei animaatiomarkkinoilla kannata suosia kotimaista. Maagisen kristallin heikko avaustulos tosin jo näytti, ettei markkinoinnilla oltu tällä kertaa vakuutettu yleisöäkään.

Vapaa toimittaja Kalle Kinnunen kertoo elokuva-alan kuulumisia ja purkaa tuntojaan näkemästään myös Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Teksti julkaisi itsensä keskeneräisenä, kun viimeisin versioni ei ollutkaan tallentunut. Siksi korjasin siihen puuttuvia nimiä ja pari lausettakin julkaisun jälkeen.

Maaginen kristalli työstettiin mauttomaksi ja hajuttomaksi varoittavana esimerkkinä kansainvälisisistä yhteistuotannoista. Niko onnistui, Kristalli pomppasi. Nobody knows anything.

Risto-elokuvan budjetti on kaksi kertaa suurempi kuin Nader ja Simin: Ero -filmin. En ole Ristoa vielä nähnyt, mutta jollei se ole aivan odotetunkaltainen mestariteos, joutunen hiukan perääntymään kannassani, että budjetin suuruus auttaisi tekemään parempia. Ratkaisevaa on idea, taito ja näkemys, ja uskomattomat näyttelijät. Iranilaisilla näitä piisaa. Edes 3D:tä ei tarvita.

Apinatytöt ei tehnyt niin suurta vaikutusta, mutta lupaava rookie-työnäyte toki.

Hannu, mitä jos perustaisit oman blogisi sen sijaan että kirjoittelet tänne postauksen mittaisia kommentteja?

Aivan, koska sitä ei lukisi KUKAAN.

Tuota nimimerkeista valittamista en ole koskaan tajunnut. Kyllä sitä voi olla mielipiteensä takana vaikka nimerkki olisi ”huolestunut kansalainen” yms. Alkaa vain mennä huomma sellaiseksi että jos kommentoija on vähän eri mieltä niin puolustaudutaan sillä että ”et käytä edes omaa nimeäs”.

T: nimimerkki.

Hyvä nimimerkki atp! Mitä kohtaa et KOSKAAN ymmärtänyt siinä ilmeisessä kritiikissäni, että kun mennään asiattomasti – siis ilman asiaa edes nimeksi ”mielipiteensä” kärkenä – ns. kettuilemaan ad hominem – käyttääkseni blogin lempparitermiä – ilman, että kerrotaan omaa nimeä kritisoidulla (lue: haukutulle) taholle, se on mielestäni raukkamaista blogibullyilyä?

Haluaisin tietää, KUKA on jotakin mieltä, koska muutenhan sitä mieltä ei ole oikein KUKAAN.

Tokihan hyviä kommentteja silti lukee oli ne sitten kirjoitettu vaikka nimimerkin takaa. Kuinka viljalti niitä – hyviä nimmaripuheenvuoroja – esimerkiksi tästä blogista löytyy? Kyllä ne fiksuimmat – enkä nyt tarkoita omiani – on kirjoitettu ihan omilla nimillä, eikös?

Mallia voisi ottaa vaikka suuresta maailmasta: miten keskustelu blogistin alustuksista sujuu esim. http://www.davekehr.com -elokuvablogissa, lyhyin tai pitkin, fiksuin ja joskus kärjekkäin ja vihaisinkin kommentein, mutta suurimmaksi osaksi ihan omalla nimellä. Olisi hienoa, jos moinen mondeeni keskustelukulttuuri leviäisi suomalaisillekin sivustoille: jos blogisti tohtii laittaa nimensä tekstin alle, miksi muut eivät noudattaisi esimerkkiä? Eikö se ole epäkohteliastakin? Eikö tämä, hyvänen aika, ole ihan itsestään selvää?

Ihmetyttää, miten tod.näk. täysi-ikäiset ihmiset viitsivät kirjoittaa Zorro-naamion takaa. Eihän niin tehdä katu- tai kahvilakeskusteluissakaan.

Itsenäisyyspäivän merkeissä toivotan lisää rohkeutta myös ”atp:lle”

~(;^)~

Ellen aivan väärin ole Suomenkuvalehti.fi:n ohjeita lukenut, niin rekisteröityessä pyydetään antamaan nimimerkki — ei koko nimeään, sosiaaliturvatunnustaan, kuvaansa, ääninäytettä, kengännumeroaan, kotiosoitettaan, lemmikkieläintensä nimiä sekä naapurinsa lasten nimiä.

On helppoa olla käyttämättä nimimerkkiä kun nimi on jo mennyt, kuten Hannun tapauksessa. En tiedä ketään joka ottaisi miehen vakavasti.

HB: ”Kyllä ne fiksuimmat – enkä nyt tarkoita omiani – on kirjoitettu ihan omilla nimillä, eikös?”

Ei ole mikään fakta.

”Mallia voisi ottaa vaikka suuresta maailmasta: miten keskustelu blogistin alustuksista sujuu esim. http://www.davekehr.com -elokuvablogissa, lyhyin tai pitkin, fiksuin ja joskus kärjekkäin ja vihaisinkin kommentein, mutta suurimmaksi osaksi ihan omalla nimellä.”

Minusta täällä keskustelu sujuu hyvin ihan tällaisenaan. Tiedän, että blogiani kommentoivat nimimerkeillä jotkut elokuva-alalla sekä tekijä- että levityspuolella työskentelevät ihmiset. Omaa nimeä ei välttämättä uskalleta käyttää, kun ala on niin pieni ja niin herkkä, että aina joku voisi suuttua tai lukea jotain kommenttia kuin piru raamattua.

Nimimerkit vakiintuvat nopeasti. Aina löytyy joitain höyrypäisiä puskista huutelijoita, mutta jätettäköön heidät omaan arvoonsa.

Näitä luetaan juuri nyt