Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jotkut elokuvat pitääkin tehdä uusiksi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 9.9.2009 12:31

Jotkut elokuvat suorastaan huutavat tulla tehdyiksi uudelleen. Venetsian elokuvajuhlilla kilpaileva hongkong-trilleri Accident on siitä malliesimerkki.

Kirjoitin taannoin Hollywoodin remake-villityksestä.

Eivät kaikki remaket ole huonoja, saati turhia. Uskon, että amerikkalaiset saavat Paul Haggisin johdolla enemmän irti esimerkiksi ranskalaisen Kaiken se kestää -elokuvan jännittävästä konseptista kuin alkuperäinen ohjaaja Fred Cavaye.

Muita esimerkkejä oivallisista uusintaversioista ovat Martin Scorsesen The Departed ja John Carpenterin The Thing. Ranskalainen Jacques Audiard maalasi James Tobackin vähän tunnetun debyyttiohjauksen Murhan sävel (Fingers) tyylikkäästi aivan uuteen uskoon elokuvassaan Kun sydän lyö tyhjää.

Toisaalta Steven Soderberghin Ocean’s 11 oli aivan ratkaisevasti parempi kuin samanniminen, 41 vuotta aiemmin tehty vetelä Frank Sinatra-elokuva.

Lue myös

Ranskalainen arkitrilleri Kaiken se kestää kääntyy Hollywood-versioksi

Venetsian festivaalien kilpasarjaan päässyt hongkongilainen rikoselokuva Accident on ihan kiva jännäri. Syön vertauskuvallisen hattuni, ellei uusintafilmatisointioikeuksia osteta pian Hollywoodiin. Eikä olisi ihme, jos siellä aiheesta saataisiin aikaan tiiviimpi teos.

Ei Accident tosin ole itsekään mikään omaperäisyyden riemuvoitto. Soi Cheangin ohjaama vainoharhatrilleri liikkuu Francis Ford Coppolan Keskustelun ja monien Brian De Palman elokuvien, etenkin Blow Outin latuja synkkään loppuunsa asti. Kokonaisuus on kuitenkin keitetty tarpeeksi yllättäväksi, ettei sitä kopioinnista tarvitse syyttää.

Kunpa Accidentin pikkutarkasti lavastetut onnettomuudet ja päähenkilön asteittainen putoaminen epäilysten ja harhojen suohon olisi toteutettu teknisesti vähän taitavammin – silloin paketti olisi tällaisenaan valmis. Nyt siltä ei ainakaan minusta tuntunut. Hyvät ideat menivät vähän hukkaan. Yllättävän pitkät aplodit elokuva kuitenkin sai.

 

Lue myös

Ranskalainen arkitrilleri Kaiken se kestää kääntyy Hollywood-versioksi

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Elokuvien uusintaversiot ovat tervetulleita , varsinkin jos vanhan ja uuden version välinen ikäero on tarpeeksi pitkä. Alfred Hitchcock teki kahdet versiot elokuvasta ”Mies, joka tiesi liikaa” (1934 ja 1954).
Kotimaisesta hyvä esimerkki on ”Tuntematon sotilas” (1955 ja 1985), jossa Edvin Laineella ja Rauni M ollbergilla on molemmilla persoonallista kuvasilmää. Toivotaan uusintaversiota elokuvasta ”Komisario Palmun erehdys” (1960) ja pääosissa olisi Mikko Kivinen.

Audiard’in leffan suomenkielinen nimi on ”Kun sydän lakkaa lyömästä”, ei ”Kun sydän lyö tyhjää”!

Filmin uudelleentekeminen voi olla myös onnetonta saman vatkausta. Pahimpana esimerkkinä tämä uudempi Tuntematon Sotilas joka ei yltänyt edeltäjänsä tasolle ohjaukseltaan eikä näyttelijöiltään.

Muutenkin konsepti oli ihan älyvapaa: jos Suomessa on tehty yksi hyvä filmi niin miksi juuri se pitäisi tehdä uudestaan? Elokuvaresursseja on kuitenkin niin vähän että ne pitää sijoittaa johonkin uutta luovaan. Vai onko oma kyvykkyys niin nollassa?

Joulupukin tytsy: ”Audiard’in leffan suomenkielinen nimi on ”Kun sydän lakkaa lyömästä”, ei ”Kun sydän lyö tyhjää”!”

Totta. Tein saman virheen myös kirjoittaessani erääseen julkaisuun Audiardin haastattelun, kun elokuva julkaistiin Suomessa. Anteeksi. Toisaalta tästä varmaan pitäisi päätellä, että minulla olisi parempi ehdotus elokuvan suomalaisnimeksi.

”Kun sydän lyö tyhjää” on kieltämättä paljon osuvampi! (Eläköön Jacques Dutronc! ;)

En ole vielä(kään) uskaltanut katsoa Gus Van Santin uusintaversiota Psychosta; ihastuin leffaan ajatuksentasolla luettuani kaverin haastattelun… Joka studion märkä uni: myydä kuva kuvalta samaa leffaa maksavalle yleisölle yhä uudestaan ja uudestaan… Gus-sedällä on ironiantajua!