Jim Morrison-dokkari When You're Strange: The Doors puree yllättäen yhä

Tänään tulee ensi-iltaan Tom DiCillon ohjaama ja Johnny Deppin äänellä kerrottu hieno dokumentti The Doorsista ja sen nuorena loppuun palaneesta keulahahmosta.

When You’re Strange yllätti. Hehkutin dokkaria blogiini jo puolitoista vuotta sitten, kun näin sen keskeneräisen version Berliinin elokuvajuhlilla.

Lopullinen leikkausversio on vielä naulitsevampi.

Kirjoitin siitä kehut myös uusimpaan Olivia-lehteen, muun muassa näin: ”Historia ei tunne montaa ihmistä, joita kamera on rakastanut niin kuin (Jim) Morrisonia. Hän katsoo valkokankaalta suoraan silmiin. Kuva on vuoroin kaunis ja ruma – Morrisonin syöksykierrettä alkoholismiin ja kiusankappaleeksi ei peitellä – mutta aina hypnoottinen. Taitavasti DiCillo sekä rakentaa että murentaa myyttiä. Kiivaasti värisevässä dokumentissa on myös mieletön läsnäolon tuntu, ihan kuin pääsisi itse 1960-luvun lopun kuohuvaan Kaliforniaan.”

Oliko Morrison runoilija taivaan ja helvetin välillä – vai ainoastaan päihteille perso, kiimainen narsisti?

Elvis Presleytä ja William Blakea ihaillut Morrison oli mysteeri bänditovereilleenkin.

Suosittelen DiCillon dokkaria lämpimästi. Se näyttää, kuinka nerokas Morrison oli. Tai nerokkaasti laskelmoiva. Kunnes meni överiksi.

When You’re Strange elokuvateattereissa.