Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jim Morrison-dokkari When You’re Strange: The Doors puree yllättäen yhä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 2.7.2010 09:09

Tänään tulee ensi-iltaan Tom DiCillon ohjaama ja Johnny Deppin äänellä kerrottu hieno dokumentti The Doorsista ja sen nuorena loppuun palaneesta keulahahmosta.

When You’re Strange yllätti. Hehkutin dokkaria blogiini jo puolitoista vuotta sitten, kun näin sen keskeneräisen version Berliinin elokuvajuhlilla.

Lopullinen leikkausversio on vielä naulitsevampi.

Kirjoitin siitä kehut myös uusimpaan Olivia-lehteen, muun muassa näin: ”Historia ei tunne montaa ihmistä, joita kamera on rakastanut niin kuin (Jim) Morrisonia. Hän katsoo valkokankaalta suoraan silmiin. Kuva on vuoroin kaunis ja ruma – Morrisonin syöksykierrettä alkoholismiin ja kiusankappaleeksi ei peitellä – mutta aina hypnoottinen. Taitavasti DiCillo sekä rakentaa että murentaa myyttiä. Kiivaasti värisevässä dokumentissa on myös mieletön läsnäolon tuntu, ihan kuin pääsisi itse 1960-luvun lopun kuohuvaan Kaliforniaan.”

Oliko Morrison runoilija taivaan ja helvetin välillä – vai ainoastaan päihteille perso, kiimainen narsisti?

Elvis Presleytä ja William Blakea ihaillut Morrison oli mysteeri bänditovereilleenkin.

Suosittelen DiCillon dokkaria lämpimästi. Se näyttää, kuinka nerokas Morrison oli. Tai nerokkaasti laskelmoiva. Kunnes meni överiksi.

When You’re Strange elokuvateattereissa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Niin puree myös jokainen Doorsin keikkatallenne, joita on julkaistu koko joukko, kuten:
– Absolutely Live
– In Concert
– Live In Hollywood
– Live in New York
– Live at the Matrix
– Live in Pittsburgh

Niinhän se on, että idolin fani-ohjaajat eivät voi olla tekemättä tribuutteja idolistaan. Kun Doorsin musiikista ei ole koskaan valtavasti pitänyt, ei tällaista hehkutusta pysty jakamaan. Oliver Stonen ohjaamasta The Doors-elokuvasta pidin kyllä, mutta antaako tämä uusin mitään uutta muille kuin tosifaneille.

Koskahan tehdään vastaava elokuva tai dokumentti Jimi Hendrixistä? No hänestä on materiaalia yllin kyllin, ja Jim-kanavallahan tällaisia ”dokumentteja” pyörii – joiden sisältö on sanallista kerrontaa ja kasa valokuvia joita pyöritetään edestakaisin.

Teemalla pyörineet ”making of”-dokumentit klassikkolevyistä ovat olleet hyviä. Esim. Phil Collins Face Value ja Deep Purple Machine Head. Itselle tärkeitä levyjä, kuinkas muuten.

Yksi parhaista dokumenteista on J.J.Calesta – itse vaatimattomuus ja niin monen kappaleen takana, jotka muut artistit ovat tehneet tunnetuksi: After Midnight, Cocaine, They Call Me The Breeze …

Hendrixistä on yritetty tehdä dokumentteja, mutta ongelmana ovat oikeudet ja oikeusriidat koskien materiaalia. Esimerkiksi Teemalla esitetyssä ohjelmassa oli etupäässä haastatteluja ja hyvin vähän Hendrix-materiaalia. Sujosittelen hänen läpimurtokeikkaansa ”Live At Monterey” – hyvä äänitys ja kuvaus, toisin kuin Woodstockissa tai Isle of Manilla.

Aah… näistä voisi puhua vaikka kuinka pitkään.

Olen nähnyt J.J. Calen dokumentin, sehän on loistavan rento ja seesteinen kuvaus miehestä, kitarasta ja musiikista. Ei ihme että Clapton ja Mark Knopfler ovat ammentaneet häneltä.

Henkalla on monia hyviä livepätkiä. Woodstockin keikka on muuten ok, mutta jos rupeaa saivartelemaan, niin runsas soitinvalikoima ei kuulu – sen ajan äänitystekniikka pullonkaulana. Star spangled banner taas sellaista kitaran kanssa sekstailua, jota ei jaksa useampaan kertaan katsella. Vaikka tietysti aikanaan herätti huomiota. Itse nostaisin Henkka-taltioinneista levytyksen Band of Gypsys. Siinä mies keskittyy kitaransoittoon. Sellaista soundia en ole keltään kuullut, vaikka kymmeniä jäljittelijöitä on ollut.

Näitä luetaan juuri nyt