Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jim Jarmuschin Limits of Control jätti jääkylmäksi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 2.8.2009 10:10

Jim Jarmuschin runolliset Dead Man ja Ghost Dog olivat 1990-luvun omaperäisintä amerikkalaista indie-elokuvaa. Tasalaatuisena Jarmuschia ei voi pitää.

Monet Helsingin kulttuurielämässä viime vuosikymmenen alussa liikkuneet bongasivat valko- tai hopeahiuksisen Jarmuschin ystäviensä Kaurismäen veljesten omistaman Corona-baarin tienoilta.

Jarmusch on cool. Mutta miten pitäisi suhtautua Limits of Controlin kaltaiseen elokuvaan, joka on tavallaan onnistunut, tekijänsä näköinen ja varmasti sellainen kuin siitä pitikin tulla – mutta silti vain onttouttaan kumiseva vaski?

Elokuvassa Isaach de Bankolé esittää jonkinlaista salamurhaajaa, joka hiippailee halki Espanjan, kohtaa outoja tyyppejä jotka johdattavat hänet seuraavan tyypin luo, ja lopulta suorittaa kalmahommat tavalla, joka on jonkinlainen metafyysinen vitsi.

Isoa vitsiä on koko elokuvakin.

Kauniisti voisi sanoa, että Limits of Controlon jammailua klassisten rikoselokuvien teemoilla. On viittauksia sinne sun tänne, kauniita kuvia, sanattomia tai vähäsanaisia kohtaamisia. Ideoita ilman juurrutusta. Vetkuttelua, mielestäni. Kun Tilda Swinton heiluu kuvaan Chungking Express-peruukki päässään, tunsin vain ärsytystä. John Hurtin löpinät eräästä Aki Kaurismäen teoksesta olivat nekin aika väsynyttä sisäpiirin nostatusta.

Eräs tuttavani totesi, että näin epäkaupallista elokuvaa ei Suomen valkokankaalle ole tuotu vuosiin. Olisi nastaa, jos voisin sanoa, että jaksaisin olla siitä iloinen.

New Yorkerin Anthony Lane summaa:

The only question is: when a cool film, about a cool fellow, on a cool mission, looks this cool, what is to prevent it from freezing into a series of attitudes?

Limits of Control ensi-illassa 28.8.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Halusin hyppiä tasajalkaa Jarmuschin pään päällä leffan vihdoin vihdoin vihdoin loputtua.

Espoo cinessä. Pahalta kuulostaa vaan taidanpa mennä silti katsomaan

En yleensä hirveästi välitä Jarmuschin elokuvista, mutta kaikki nämä avoimesti vihamieliset arvostelut ovat saaneet minut kiinnostumaan tästä. Jos kaikki sanovat, että vastaavanlaista taiteellista tuskajuhlaa ei ole Suomessa nähty valkokankaalla vuosikausiin, niin eikö se silloin ole elokuvaharrastajalle jo melkein velvollisuus kokea näin harvinaislaatuinen kärsimys ihan elokuvateatterissa? Kuinka monella kopiolla tuota aiotaan Suomessa levittää?

On uudella Jarmuschilla puolustajansakin, eikä esimerkiksi tuo New Yorkerin arvio ollut kokonaisuudessaan vain negatiivinen. Kuten sanottu, elokuva on harkittu ja hallittu, mutta tavalla joka antaa positiivisia elämyksiä vain harvoille. Esimerkiksi Cannesin festivaalin ohjelmistopomo taisi sanoa sille ei.

Elokuva lähtee levitykseen yhdellä kopiolla ja se lienee tarpeeksi. Yllätyshitiksi ei tässä oikein ole potentiaalia, katsoi asiaa mistä kulmasta tahansa.

Se etten tiedä mitä ajatella Limits of Controlista tekee siitä mielenkiintoisen. Jos elokuvissa kiinnostaa tarina, näyttelijätyö ja käsikirjoitus, niin Limits of Controlia ei kannata katsoa. Jos pitää elokuvassa käytetystä musiikista, jumituksesta ja toistoa käyttävästä taiteesta, niin elokuvaa voi suositella. Limits of Control ei ole mitenkään täydellinen elokuva, mutta sisäisessä sisällöttömyydessään (ts. kaikki sisältö mitä elokuvassa on tuntuu löytyvän ulkoisista viittauksista) ja absurdiudessaan kiehtova. Jarmusch kai leikittelee hallinnan/vallan (control) ja kielen teemalla, mutta ei varmastikaan yritä varsinaisesti sanoa suoraan mitään.

Enpä tiedä, olihan se aika erikoinen. Mutta mieluumminkin mietin mitä elokuvalla oikeasti haluttiin sanoa. Itse tulkitsin näkemäni niin, että salamurhaaja oli vapaustaistelija, joka vihdoin voidessaan pukeutua omaa valtiotaan tunnustavaan asuun tunsi tehneensä tehtävänsä. Filmin nimen voisi tulkita myös siinä kontekstissa. Aiemmissa Jarmuschin elokuvissa olen tykännyt niiden hitaasta etenemisestä ja ’tapahtumaköyhyydestä’ sekä huumorista, jota tässä uudessa oli vain vähän.

En ymmärrä miksi elokuva saa näin nihkeän vastaanoton. Katsoin leffan juuri kotona DVD:ltä ja pidin kovasti. 4:n tähden leffa. Katsomisen arvoinen jo pelkästään kauniin kuvauksen vuoksi. Jokainen scene on kuvattu tarkkaan ja harkitusti. Ja itse löysin leffasta sanomaakin. Itseasiassa aika simppeli leffa minusta. Kriitikot ovat tod.näk. hakeneet merkityksiä aivan liian syvältä, kun pelkäävät sanoa leffasta mitään. Luulevat että menettävät arvostuksensa. Loistopätkä!