Jengi- ja poliisielokuva meni ohi ylistetystä rakkaustarinasta – mikä on Oscar-ehdokkaan mitta
Ranskan ehdokas Oscareihin ei ole Celine Sciamman ohjaama taiteilijatarina ja kahden naisen historiallinen rakkaustarina Nuoren naisen muotokuva.
Parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnosta kisaamaan lähetettiin Ladj Lyn ohjaama lähiökuvaus Les Misérables, joka on eräänlainen tyylikäs ja perusteltu toisinto Mathieu Kassovitzin elokuvasta Viha.
Olisin ollut ratkaisusta yllättynyt, ellen olisi seurannut asiasta käytyä keskustelua jo aiemmin viikolla. Ranskalainen julkisesti rahoitettu elokuvapromootiokeskus Unifrance teki silloin Twitter-stiplun. Organisaatio kysyi twiitissä, mikä kolmesta finalistista lähtee someseuraajien mukaan Oscareihin: elokuvaharrastajen ja festivaalien seuraajien ykkössuosikki eli Sciamma, Lyn elokuva vai Alice Winocourin Proxima.
Alussa Sciamma sai eniten ääniä, sitten Ly meni ryminällä ohi. Twiitti poistettiin (oletettavasti siksi että teoksia arvojärjestykseen pakottava arvuuttelu ei kuulu neutraalille julkisrahoitteiselle organisaatiolle), seurasi kiintoisaa debattia.
Muutamatkin asiantuntijat totesivat, että strategisesti Les Misérables on näistä se vahvempi valinta.
Sen on ostanut Yhdysvaltoihin monialajätti Amazon. Sillä on enemmän muskelia eli rahaa Oscar-markkinointiin kuin Nuoren naisen muotokuvan ostaneella Neon-yhtiöllä.
Sciamma ja Ly ovat kumpikin Los Angelesissa muukalaisia, siinä he ovat tasoissa. Sciamman taiteellinen elokuva – jossa ei ensimmäisen tunnin aikana tapahdu kovin paljon ja jossa toiminta on hyvin vähäeleistä – vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin Lyn tehokas, ns. musiikkivideomaisuuteen kallistuva dynaamisuus.
Lyn elokuva herättää välittömiä tunteita: se ottaa ärhäkästi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuten Spike Leen leffoja, sitä on helppo katsoa ja vaikea lukea väärin. Sciamman elokuvaa nimenomaan pitää lukea, se on kärsivällisyyttä edellyttävä nautinto.
Jos minun pitäisi päättää näistä kahdesta voittaja, antaisin palkinnon mielummin täyteläiselle Nuoren naisen muotokuvalle, vaikka Les Misérables on myös aivan hyvä. Mutta perustelut ovat väkevät: jos pitäisi päättää, kummalla on paremmat mahdollisuudet kaupallisessa elokuvaskabassa, jossa amerikkalainen elokuvaväki on makutuomareina, taipuisin kieltämättä Lyn elokuvan puolelle.
Varietyn elokuvakriitikko Guy Lodge jopa totesi – vain puoliksi leikillään – että Les Misérablesin mahdollisuuksia nostaa se, että monet antavat sille äänensä kuvitellen nimen perusteella, että se on uusi Victor Hugo -filmatisointi. (Onneksi ei ole.) Tuttuus auttaisi näin, sillä itse elokuvia kaikki äänestäjät eli AMPAS-järjestön jäsenet eivät välttämättä vaivaudu lopulta katsomaan – tai edes niihin kummemmin perehtymään.
Les Misérables saa hyvin todennäköisesti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Muita kärkiehdokkaita ovat Pedro Almodovarin Kärsimys ja kunnia Espanjasta ja Bong Joon-hon Cannes-voittaja Parasite Etelä-Koreasta. Jos nyt pitäisi lyödä vetoa voittajasta, taipuisin ajattelemaan, että on Almodovarin aika – etenkin kun Parasite lienee liian raju AMPASin jäsenille. Sitä paitsi: Oscarit eivät ole kohdelleet etenkään tässä kategoriassa queer-elokuvia kummoisesti. Jos Almodovar ja Sciamma olisivat vastakkain, ensinmainittu olisi pitkän uran tehneenä todennäköisesti ylivoimainen.
Kumpikin elokuva on tulossa myöhemmin Suomessa valkokangaslevitykseen ja ne ovat muuten nähtävissä eilen alkaneilla Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Nuoren naisen muotokuva myi ainoan näytöksensä välittömästi loppuun. Les Misérablesin ainoaan näytökseen on toistaiseksi jäljellä vielä paljon lippuja.