Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jatko-osien aikakausi – Hollywoodin pitää muuttua

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.9.2014 08:06

Vuoden 2014 kymmenen menestyneintä elokuvaa maailmanlaajuisten lipputulojen perusteella ovat tässä.

1. Transformers – tuhon aikakausi

Neljäs Transformers -eloukuva. Transformers-leffat perustuvat Hasbron lelusarjaan. Viides osa valmistuu 2016.

2. Maleficent – Pahatar

Disneyn vuoden 1959 …

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Haluatko avata tarkemmin tätä, että miksi nimenomaan jatko-osat ovat tuomittavia? Itse väittäisin, kuten Al Pacinokin tässä taannoin totesi kehuessaan Guardiansia, että leffa on mitä leffa on: joko hyvä tai huono, on se sitten jatko-osa, tehty Hollywoodissa taikka ei. Onko ”omaperäinen” (voiko mikään leffa todella olla täysin omaperäinen?) leffa automaattisesti parempi ja viihdyttävämpi kuin jonkun sarjan kakkos- tai kolmososa? Onko suomalainen tai indie jatko-osa parempi kuin Hollywoodissa tehty jatko-osa? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Muutama esimerkki esille ottamastasi vuoden 1994 top kympistä, jolloin omaperäisyys oli valttia.

#2 Leijonakuningas: muistuttaa tarinaltaan ja hahmoiltaan hyvin paljon japanilaista animaatiosarjaa ”Kimba, valkoinen leijona”. Jotkut kohtaukset on kopioitu lähes identtisinä elokuvaan.

#3 True Lies: uusioversio ranskalaisesta elokuvasta ”La Totale!”.

#4 The Santa Clause: kertoo kaikkien tuntemasta hahmosta Joulupukki. Esiintynyt sadoissa, ellei jopa tuhansissa elokuvissa ja TV-sarjoissa vuodesta 1897 lähtien.

#5 The Flintstones (Kiviset ja Soraset): perustuu suosittuun animaatiosarjaan.

#7 Clear and Present Danger (Isku Kolumbiaan): kolmas elokuva Tom Clancyn kirjoihin perustuvassa Jack Ryan-sarjassa.

#8 Speed: yhdistelee ideoita ja tarinaa ainakin kolmesta aikaisemmasta elokuvasta: ”Runaway Train”, ”The Bullet Train” ja ”Silver Streak”.

#9 The Mask: perustuu sarjakuvaan.

#10 Pulp Fiction: sekoitus kymmenistä eri lähteistä peräisin olevista elementeistä, sekä kirjallisuudesta että elokuvista.

Matti: ”Haluatko avata tarkemmin tätä, että miksi nimenomaan jatko-osat ovat tuomittavia?”

Lähtökohtaisesti eivät millään tavalla ongelmallisia. Käytännössä harvoin kovin hyviä. Mitä 1994-listaan tulee, totta, mutta muistakin kuin Pulp Fictionista voi sanoa, että ideakierrätys on hitusen taitavampaa ja ainakin kunnianhimoisempaa kuin vaikkapa Transformers nelosessa ja Spider-Man kaksysissä.

Kyllä, taitavampaa ja kunnianhimoisempaa toki. Kyseisten elokuvien laadusta (Transformers 4 ja Amazing Spider-Man 2) en ole mitenkään eri mieltä, mutta eivät ne huonoja ole siksi että ovat jatko-osia, vaan siksi että tekijät eivät parempaa osanneet saada aikaiseksi.

Esimerkkinä vaikkapa tämän vuoden elokuvista, “Captain America: The Winter Soldier” oli mielestäni parempi ja viihdyttävämpi elokuva kuin edeltäjänsä. “X-Men – Days of Future Past” on vielä näkemättä, mutta monen olen kuullut sitä kehuvan sarjan tähän mennessä parhaaksi osaksi.

Muita esimerkkejä joita tulee mieleen: “Imperiumin vastaisku” on parempi kuin alkuperäinen “Star Wars”. Alkuperäisen Spider-Man-sarjan kakkososa oli niistä kolmesta paras. Terminator 2 on parempi kuin alkuperäinen. Aliens on hiukan parempi kuin Alien, ainakin viihdyttävämpi. Molemmat toki loistavia.

Matt Damonin kolme Bourne-elokuvaa säilyttivät tasonsa aika hyvin sarjan aikana, niistä en osaa parasta valita. Neljäs uudelleenlämmittely ei sitten aivan samalle tasolle yltänyt. Samoin Indiana Jones-sarjassa, kolme elokuvaa jotka ovat suurinpiirtein kaikki yhtä hyviä. Neljännestä onkin sitten parempi olla puhumatta. Kaikki nämä siis omia mielipiteitäni, monet voivat olla eri mieltä.

Tarkoitan siis, että en itse tuomitse elokuvaa sen tähden että se on jatko-osa. Jos elokuva vaikuttaa hyvältä ja se minua kiinnostaa, niin menen sen katsomaan. Esimerkiksi kehnot Transformers-elokuvat ovat huonontuneet osa osalta (okei, ehkä kakkonen oli kaikista surkein pohjanoteeraus), ja nelososan saatua surkeat arvostelut, ei ole ollut mikään kiire sitä katsoa. Kukaan ei onneksi voi pakottaa.

Samoin elokuvien uusintaversiot (esimerkiksi jenkkiversiot alunperin eurooppalaisista elokuvista) voivat hyvinkin vetää vertoja alkuperäiselle, tai olla jopa parempia.

Universaali totuus kuitenkin on, että “everything is a remix”. Aivan kaikki perustuu ja pohjautuu johonkin aiempaan. Vaikka jokin elokuva vaikuttaisi poikkeuksellisen omaperäiseltä, tarkemmalla analyysilla sen tarinan inspiroineet eri lähteet voi taatusti jäljittää johonkin aiempiin tarinoihin tai tositapahtumiin.

Elokuvan laatu ja viihdyttävyys ei siis mielestäni ole lainkaan kiinni siitä, onko se sarjan ensimmäinen osa, jatko-osa, uusintaversio vai jokin todella uniikilta idealta vaikuttava, vaan toteutuksesta. Jos elokuvan takana olevat ihmiset osaavat asiansa ja tuottavat laatujälkeä, saadaan onnistunut elokuva. Jos siellä puolestaan on täysiä tumpeloita, tai jokin muu menee pieleen tuotannossa, lopputulos on huonompi.

Näitä luetaan juuri nyt