Jasper Pääkkönen poliittisen elokuvan vetonaulana – BlacKkKlansmanista tuli hitti

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

BlacKkKlansmanista on tullut Spike Leen uran menestynein elokuva Suomessa, eikä vain pienellä marginaalilla. Katsojamäärä on kahden esitysviikon jälkeen kolme-neljä kertaa se, mitä Leen aiemmin suosituimmat elokuvat Inside Man (2006), Viidakkokuume (1991) ja Do the Right Thing (1989) meillä ovat aikanaan saaneet.

Katsojia on nyt jo reilusti yli 80 000. Elokuva on ollut listaykkönen kaksi esitysviikkoaan.

BlacKkKlansman on menestynyt Yhdysvalloissakin aivan hyvin, joskaan ei poikkeuksellisesti. Se on kerännyt lipputuloja kaksi kertaa budjettinsa verran, mikä tarkoittaa pientä hittiä. Siellä se on kuitenkin suhteessa pienempi ilmiö: ensi-iltaviikonloppunaan BlacKkKlansman oli Yhdysvaltojen viidenneksi katsotuin elokuva ja toisena viikonloppunaan sijalla 7. Kyseessä ei olekaan mikään blockbuster, vaan hyvin pärjäävä persoonallisempi elokuva, joka ei ainoastaan läpäissyt Cannesin kilpasarjan taiteellista seulaa vaan sai festarien kakkospalkinnon Grand Prix’n.

Toki syy Suomen sukseeseen on selvä: Jasper Pääkkönen tekee elokuvassa ison roolin. Täytyy kuitenkin lisätä, ettei pelkästään suomalaisen läsnäolo olisi riittänyt.

BlacKkKlansmanista on nimittäin myös todella pidetty meillä, sillä se keräsi toisena esitysviikonloppunaan (viikko sitten) huomattavasti enemmän katsojia kuin ensi-iltaviikonloppunaan. Tällainen on sangen harvinaista etenkin ensi-illan yhteydessä ja listakärjessä olevalle elokuvalle. Katsojaluvut ovat isommilla leffoilla lähes poikkeuksetta laskeva käyrä.

Tänä viikonloppuna Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja ampaisee suosiossa jonnekin huimasti BlacKkKlansmanin edelle, ja mikäs siinä, se on enemmän kuin odotettavaa kotimaisen hitin onnistuneelle jatko-osalle.

Olen iloinen Lee-Pääkkös-elokuvan odottamattoman hyvästä vetovoimasta Härmässä. Suuri osa poliittista elokuvista tavoittaa samanmielisiä katsojia. Kantaaottava, ajatuksia aktivoiva ja omalaatuinen BlacKkKlansman on taidetta ja viihdettä, jolla on merkitys. Se hiertää myös aidosti vastahankaan ja ärsyttää, eli ei ole ollenkaan perus-Hollywoodia. Elokuva aivan varmasti tavoittaa Pääkkösen vetovoimalla katsojia, joille sen sisältö ja estetiikka ovat yllätyksiä. Se on aina jotain.

Sitä paitsi on huikeaa, että afroamerikkalaisen elokuvan legendan Spike Leen leffa – Pääkkösellä tai ilman – on Suomessa suhteessa näinkin paljon suurempi ilmiö kuin Yhdysvalloissa. Tällaisen tulevaisuudenvision lausuminen pari vuotta sitten olisi ollut aivan posketonta.

Tässähän alkaa tuntua jo aivan mahdolliselta, että Pääkkösen uusi ystävä, amerikkalaisten elokuvaohjaajien kärkeen jo kolmenkymmenen vuoden ajan kuulunut Lee tulisi tosiaan pistäytymään maassa, joka otti ärhäkän leffan näin avosylein vastaan.