Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Jari Halonen ja Kalevala, osa 1: vuoden omaperäisin kotimainen jyrää katsojan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.12.2013 13:07

Jari Halonen sai paljon mediatilaa ensi-illan alla, ja Kalevala – Uusi aika tuli levitykseen joka puolella Suomea. Kuinka siinä sitten kävi niin, että yleisömäärä jäi erittäin pieneksi?

Kalevala – Uusi aika on kunnianhimoinen elokuva. Halonen julistaa Suomen kansallisia arvoja omalla tavallaan.

Elokuvalla on sisäiset ongelmansa, joista suurin ei ole sen omintakeisuus ja eroavuus kaikesta muusta. Ei Halosen esikoispitkä Takaisin ryssiin aikanaan tarjonnut mitään tuttua, mutta se toimi.

Toisin kuin aiemmat Halosen elokuvat, Kalevala on totinen isolla t:llä.

Pidän Halosen Aleksis Kiven elämästä paljon ja Joulubileet on paitsi hauska ja särmikäs, myös Suomen kiistattomimpia kulttielokuvia. Ymmärrän hyvin, miksi sen ympärille on kehittynyt palvontaa; tiedän tyyppejä, jotka osaavat puolet (liioittelen vain vähän) repliikeistä ulkoa.

Parhaiden Halosen elokuvien voimaa nostaa arvaamaton tahallinen ja joskus ehkä tahatonkin huumori. Kalevalassa ei ole komiikkaa, vaikka aineksia olisi: Halosen kriittisyys ruotsalaisia kulttuurivaikutteita kohtaan on tulenpalavaa, farssin rajalla. Vyyhtiin kuuluu julistaminen. Elokuva on jaettu osiin kymmenillä paatoksellisilla väliteksteillä, joissa julistetaan ”uutta aikaa”. Ratkaisu kielii rakenteellisesta ongelmasta, joka liittynee tuotantovaikeuksiin. Kalevala kuvattiin jo 2008. Tuolloin mainittuja rock-elementtejä ei valmiissa teoksessa ole.

Julistamisen näkökulma on vahva, mutta vaikea. Kivikova. Halosen keskeiset ajatukset jonkinlaisen kulttuuriprotektionismin tarpeellisuudesta ja vaikkapa IT-alan hämäräperäisyydestä ovat kieltämättä kiehtovan epätrendikkäitä. Valitettavasti se ei tarkoita, että ne olisivat järkeviä.

On mahtavaa, että elokuvaa tehdään erilaisin tavoin ja keinoin. Tämä isänmaallinen ohjelmanumero ei vaan toimi.

Kalevala on osoittautunut aivan liian erikoiseksi suurelle yleisölle: marraskuun puolivälissä ensi-iltaviikonloppuna katsojia kertyi alle 2000, mikä ei voi olla kuin murto-osa levitysyhtiön oletuksesta. Toisena viikonloppuna se jo putosi Suomen 20 katsotuimman elokuvan listalta.

Suosittelen Halosen Kalevalaa kuriositeettien ystäville, mutten tiedä, miten sen katsominen onnistuisi kivutta. Kokemusta voi luonnehtia spiritualistis-nationalistisen jyrän alle jäämiseksi.

Kalevalan mediatiedotteet ovat olleet halosmaisen omalaatuisia. Floppaamisen jälkeen on saapunut vielä yksi. ”Elokuva kannustaa, ellei jopa vaadi keskustelemaan. Se heittää vuoropuhelun katsojalle. On katsojan valinta ottaa haaste vastaan”, tiedotteessa ilmoitetaan.

Vaatii. Sanavalinta on asian ytimessä. Ei ihan tavallisin lähtökohta suomalaiselle elokuvalle.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt