Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ja saapuu oikea yö: viileä, liian kylmä kotimainen trilleri

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.7.2012 12:44

Kotimainen trilleri Ja saapuu oikea yö on elokuva, josta todella haluaisi pitää. Se on minimalistinen, viileä ja aikuisyleisölle tarkoitettu jännityselokuva. Katsojaa ei mielistellä mitenkään.

Jos tällainen elokuva onnistuu, se on universaali, kelpaisi varmasti maailmallekin.

Valitettavasti – ja sanon tämän raskain sydämin – elokuva on epäonnistunut. Siinä on selkäranka, mutta ei lihaa sen päällä. Olen harvoin niin hämmentynyt elokuvaa katsoessani kuin tämän Jyri Kähösen esikoisohjauksen parissa. Valkokankaalla on tarina, asiat etenevät pisteestä a pisteeseen b, mutta ei mitään, mistä saisi emotionaalista otetta tai mikä herättäisi ajatuksia.

Elokuvassa Jemina Sillanpää ja Jarkko Niemi näyttelevät kihloissa olevaa, rakastavaa paria. Nainen pyytää miestä avukseen oman isänsä tappamisessa. Mies ihmettelee, onko kyseessä vitsi. Lopulta murhahommaan ryhdytään.

Ensimmäinen tunti on turhauttava. Asioita ei voi aavistaa eikä oikein ymmärtääkään. Miksi pariskunta on yhdessä, miksi he rakastavat toisiaan? Molemmat ovat kovin kylmän oloisia tyyppejä. Mitään vinkkiä ei anneta siitäkään, mikä on motiivi Martti Suosalon näyttelemän isän surmaamiseen.

Kun arvoitusta tunnin kohdalla vihdoin pikkaisen avataan, tarina muuttuu kiinnostavaksi – hetkeksi. Jännite ei kuitenkaan jää päälle. Kerran nähdään oikein tuttavapariskuntakin – muuten päähenkilöt tuntuvat elävän omituisessa tyhjiössä lähinnä kahdestaan.

Taustalla pauhaa geneerinen jännitysmusiikki, joka ei istu kuvaan vaan tuntuu sen ulkopuoliselta, vieraannuttavalta.

Yritykselle haluaa antaa pisteitä, samoin suomalaisessa elokuvassa uskaliaalle tavalle, jolla Kähönen kuvaa itse väkivallan. Se on tyly, epämiellyttävä, epäsiisti teko. Viimeistään siitä hetkestä eteenpäin ollaan ns. epämukavuusalueella.

Minimalistinen tyyli vihjaa, että kyseessä saattaisi olla monien Michael Haneken elokuvien kaltainen keskiluokan omahyväisyyden ja umpimielisyyden kritiikki: olisiko vieraannuttaminen ihan tahallista.

Mutta siihen se jää. Mitään johtopäätöksiä ei asioista kehity. Voi vain ihmetellä: miksi kaikki tapahtui?

Miksi tarina kerrottiin?

Sitä ei tosin moni katsoja kummastele. Elokuva sai (viikko sitten) ensi-iltaviikonloppuna 2251 katsojaa, mikä on millä tahansa mittapuulla katastrofi. Ja saapuu oikea yö nimittäin pyöri peräti 47 valkokankaalla.

Onhan tällainen taide-elokuva, joka saa järjestään huonot arvostelut, tietysti markkinointipainajainen. Mutta ehkä se ihan karmein juttu on elokuvan juliste. Kuvassa pariskunta tuijottaa viileästi eteenpäin, käsi kädessä. Käsistä törröttää kurjasti photoshopattu vasara (murha-ase) ja ympärillä on verta.

Tyylikäs julistekuva on siis otettu ensin – ja sitten sitä on yritetty tuunata muka vetävämmäksi.

Vitsin näköisestä vasarasta näkee, että tuottajan tai levittäjän usko elokuvaan on loppunut ennen ensi-iltaa.