Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Israelilainen esikoisohjaaja sai Kultaisen leijonan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 12.9.2009 20:41

Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinto meni oikealle elokuvalle. Samuel Maozin Lebanon oli paras niistä 24 elokuvasta, jotka täällä näin.

Maozin puhe oli liikuttunut ja liikuttava, etenkin jos tiesi, että elokuva perustuu hänen omiin kokemuksiinsa nuorena sotilaana 1982. Elokuvan lehdistölle jaetussa esittelyvihkossa Maoz kuvailee, kuinka hän kuoli tuolla sotaretkellä, koska joutui tappamaan viattomia ihmisiä. Äidin luokse palasi vain kuori.

Maoz omisti palkinnon niille tuhansille ihmisille ympäri maailmaa, jotka yrittävät jatkaa elämää, vaikka kokemukset sodassa ovat henkisesti halvauttaneet heidät.

”Lopetetaan sodat. Se on niin yksinkertaista. On naiivia sanoa niin, mutta uskon siihen”, huonosti englantia puhuva Maoz luki kiitospuhettaan paperilta.

Lebanon on sen verran hyvä, että uskon sen vielä löytävän tiensä Suomenkin valkokankaille.

Colin Firth sai parhaan miesnäyttelijän Coppa Volpin muotisuunnittelija Tom Fordin esikoisohjauksesta A Single Man ja venäläinen Ksenia Rappoport naispääosa-Volpin italialaistrilleristä Double Hour. Jälkimmäinen oli yllätys, samoin kuin iranilaisen nykytaiteilija Shirin Neshatin palkitseminen parhaana ohjaajana kokeellisesta elokuvastaan Women Without Men – hänkin oli ensikertalainen.

Vakavammista sraamoista Suoraan seinään ja Taivaan reunalla tunnettu Faith Akin sai Juryn erityistundustuksen komediastaan Soul Kitchen, joka oli palkituista elokuvista toinen, jolla on Suomessa maahantuoja. Future Filmillä ei vielä tiedetä, milloin ensi-ilta on. Soul Kitchen nauratti lehdistönäytöksessään torstaina kriitikkoyleisöä harvinaisen tiuhaan, ainakin ison festivaalin kilpailuelokuvaksi.

Se toinen varmuudella Suomeen saapuva on lavastuksesta palkittu Mr. Nobody. Sen tuo Suomeen Cinema Mondo.

Hauskimmasta esiintymisestä vastasi Todd Solondz, joka palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta elokuvastaan Life During Wartime, joka on jatkoa Happiness – Onnelle.

”Tämä on niin hauskaa”, Solondz sanoi naama peruslukemilla, eikä näyttänyt sen enempää viihtyvältä kuin yllättyneeltäkään.

”Täytyy tunnustaa, ettei mikään saa minua tuntemaan oloani paremmaksi kuin palkintojen voittaminen.”

Solondz oli yhtä poissaolevan ja etäisen tuntuinen kuin aina. Häntä tuskin juuri järkyttäisi edes tieto lähestyvästä maailmanlopusta. 

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt