Isoveli valvoo, amatöörielokuvantekijät pulassa

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uusi elokuvatarkastuslaki astui voimaan keskiviikkona. Suomalaiset amatöörielokuvantekijöt ovat nyt raivoissaan: isoveli haluaa paitsi valvoa, myös rahastaa.

Uuden lain myötä päästään hiljalleen eroon siitä älyttömyydestä, että Pieni talo preerialla ja monet muut koko perheen televisiosarjat on dvd:llä merkitty K-18-neliöllä. Tästä lähin niille annetaan ikäraja sen perusteella, mikä on ollut sarjan esitysaika televisiossa.

Mutta laki on myös ongelmallinen. Se on tuomassa amatöörielokuvantekijöille isoja lisäkustannuksia siitä, että he ylipäänsä saavat näyttää teoksiaan muuten kuin suljetussa kaveripiirissä.

Uuden lain mukaan elokuvia tai mitä tahansa audiovisuaalista materiaalia elokuvatarkastamoon ilmoittavilta tahoilta on perittävä 800 euron valvontavuosimaksu. Aiemmin ilmoittaminen on ollut maksutonta.

Ilmoittaminen on sitä, että kerrotaan Valtion elokuvatarkastamolle julkaisemisesta. Ilmoituksen myötä saa levittää kyseistä teosta yli 18-vuotiaille.

Itse tarkastuttaminen, eli virallisen ikärajan saaminen, on erikseen maksullista: 2 euroa per minuutti.

Kaikki levitettävät elokuvat tai ohjelmat pitää ilmoittaa tai tarkastuttaa.

Lain piiriin kuuluvat periaatteessa siis kaikki teokset, joita esitetään julkisesti tai levitetään, oli kyse sitten videopätkästä ilmaisella nettisivustolla tai myynnissä olevasta dvd:stä. Jos lakia tulkitaan kirjaimen mukaan, jokainen nettiin laitettu hää- tai lomavideokin pitäisi ilmoittaa – tai tarkastuttaa, jos sitä aiotaan antaa alaikäistenkin nähtäväksi.

Ismo Kiesiläinen soitti Valtion elokuvatarkastamoon ja kertoo Kamera & kynä -blogissaan, että VET:n ylitarkastajankin mukaan tilanne on tulkinnanvarainen. Elokuvatarkastamosta vihjataan amatöörileffantekijöille, että valvontailmoitusten jättämättömyydestä kiinnijäämisen riski on tosi pieni.

Kiesiläinen antaa hyvän esimerkin lain paradokseista: (myös) ”15-vuotiaan elokuvantekijän pitäisi joko tarkastuttaa tai ilmoittaa elokuvansa. Jos hän päätyisi [tähän asti maksuttomaan] ilmoitukseen, hänen elokuvastaan tulisi kielletty alle 18-vuotiailta. Jos sivuston ylläpitäjä noudattaisi lakia, hän estäisi 15-vuotiasta katsomasta omaa elokuvaansa.”

Aiheesta ovat innostuneet myös vasemmistonuoret. Heidän puheenjohtajansa tietää, että laki on oikeiston juonia. Foliohattu-sektoriin kallistuva tiedote antaa ymmärtää, että kyse voi olla jopa porvarihallituksen sensuuripyrkimyksistä! Ho hoi.

Laki on toki erittäin ongelmallinen: se on kummallinen jäänne tietoverkkoja edeltäneeltä ajalta, jolloin valtio pystyi kontrolloimaan sitä, mitä kansalaiset katsovat, saati ”levittävät”.

Nyt kuka tahansa voi ryhtyä lain silmissä elokuvalevittäjäksi, kunhan omistaa jonkin sortin digikameran, tietokoneen ja internet-yhteyden. Jokainen kotikyhäelmä (mukaanlukien Mikael Jungnerin kiehtova video) on lain silmissä teos, joka pitäisi tarkastaa tai ilmoittaa Elokuvatarkastamolle. (Tosin Jungnerin videon julkaisija olisi lain silmissä YouTube-sivusto, ei Jungner; ja koska YouTubella ei ole serveriä Suomessa, tarkastusta ei edellytetä.)

Jos laista halutaan pitää kiinni, sen sanamuotoa pitäisi periaatteessa muuttaa niin, että kotitekoinen ja professionaali erotettaisiin. Mutta moinen linjanveto on jo käytännössä mahdotonta: mikä on kaupallista, mikä ei? Mikä on amatööriä, mikä ammattimaista? Ammattitason teknologia on jo melkein kaikkien ulottuvilla.

Nykymuotoisesta laista on päästävä eroon. Siihen vihjaa alussa linkittämäni VET:n tiedotekin: tähtäimessä on, että tulevaisuudessa ikärajat ovat alan toimijoiden eli elokuvalevittäjien omassa harkinnassa.

Entä tämä hetki? Koska itse tehtyjen leffojen nettilevittämisestä vaikeuksiin joutumisen riski on niin pieni, pikkuspielbergien ja takapihan luciofulcien tunnekuohut nettifoorumeilla johtunevat jostain muusta. Kyse taitaa olla arvostuksesta. Harmittaahan se, jos VET:n ylitarkastaja vähättelee amatöörielokuvantekijöitä sanomalla epäsuoraan, että jatkakaa vaan levittämistä miten tykkäätte, olette niin marginaalia, ettette tule jäämään mistään kiinni. Ja se, ettei oman elokuvansa tietoja saa enää valtion virallisiin tietokantoihin, ellei kaiva kuvettaan.