Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Isoveli valvoo, amatöörielokuvantekijät pulassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 4.7.2009 07:15

Uusi elokuvatarkastuslaki astui voimaan keskiviikkona. Suomalaiset amatöörielokuvantekijöt ovat nyt raivoissaan: isoveli haluaa paitsi valvoa, myös rahastaa.

Uuden lain myötä päästään hiljalleen eroon siitä älyttömyydestä, että Pieni talo preerialla ja monet muut koko perheen televisiosarjat on dvd:llä merkitty K-18-neliöllä. Tästä lähin niille annetaan ikäraja sen perusteella, mikä on ollut sarjan esitysaika televisiossa.

Mutta laki on myös ongelmallinen. Se on tuomassa amatöörielokuvantekijöille isoja lisäkustannuksia siitä, että he ylipäänsä saavat näyttää teoksiaan muuten kuin suljetussa kaveripiirissä.

Uuden lain mukaan elokuvia tai mitä tahansa audiovisuaalista materiaalia elokuvatarkastamoon ilmoittavilta tahoilta on perittävä 800 euron valvontavuosimaksu. Aiemmin ilmoittaminen on ollut maksutonta.

Ilmoittaminen on sitä, että kerrotaan Valtion elokuvatarkastamolle julkaisemisesta. Ilmoituksen myötä saa levittää kyseistä teosta yli 18-vuotiaille.

Itse tarkastuttaminen, eli virallisen ikärajan saaminen, on erikseen maksullista: 2 euroa per minuutti.

Kaikki levitettävät elokuvat tai ohjelmat pitää ilmoittaa tai tarkastuttaa.

Lain piiriin kuuluvat periaatteessa siis kaikki teokset, joita esitetään julkisesti tai levitetään, oli kyse sitten videopätkästä ilmaisella nettisivustolla tai myynnissä olevasta dvd:stä. Jos lakia tulkitaan kirjaimen mukaan, jokainen nettiin laitettu hää- tai lomavideokin pitäisi ilmoittaa – tai tarkastuttaa, jos sitä aiotaan antaa alaikäistenkin nähtäväksi.

Ismo Kiesiläinen soitti Valtion elokuvatarkastamoon ja kertoo Kamera & kynä -blogissaan, että VET:n ylitarkastajankin mukaan tilanne on tulkinnanvarainen. Elokuvatarkastamosta vihjataan amatöörileffantekijöille, että valvontailmoitusten jättämättömyydestä kiinnijäämisen riski on tosi pieni.

Kiesiläinen antaa hyvän esimerkin lain paradokseista: (myös) ”15-vuotiaan elokuvantekijän pitäisi joko tarkastuttaa tai ilmoittaa elokuvansa. Jos hän päätyisi [tähän asti maksuttomaan] ilmoitukseen, hänen elokuvastaan tulisi kielletty alle 18-vuotiailta. Jos sivuston ylläpitäjä noudattaisi lakia, hän estäisi 15-vuotiasta katsomasta omaa elokuvaansa.”

Aiheesta ovat innostuneet myös vasemmistonuoret. Heidän puheenjohtajansa tietää, että laki on oikeiston juonia. Foliohattu-sektoriin kallistuva tiedote antaa ymmärtää, että kyse voi olla jopa porvarihallituksen sensuuripyrkimyksistä! Ho hoi.

Laki on toki erittäin ongelmallinen: se on kummallinen jäänne tietoverkkoja edeltäneeltä ajalta, jolloin valtio pystyi kontrolloimaan sitä, mitä kansalaiset katsovat, saati ”levittävät”.

Nyt kuka tahansa voi ryhtyä lain silmissä elokuvalevittäjäksi, kunhan omistaa jonkin sortin digikameran, tietokoneen ja internet-yhteyden. Jokainen kotikyhäelmä (mukaanlukien Mikael Jungnerin kiehtova video) on lain silmissä teos, joka pitäisi tarkastaa tai ilmoittaa Elokuvatarkastamolle. (Tosin Jungnerin videon julkaisija olisi lain silmissä YouTube-sivusto, ei Jungner; ja koska YouTubella ei ole serveriä Suomessa, tarkastusta ei edellytetä.)

Jos laista halutaan pitää kiinni, sen sanamuotoa pitäisi periaatteessa muuttaa niin, että kotitekoinen ja professionaali erotettaisiin. Mutta moinen linjanveto on jo käytännössä mahdotonta: mikä on kaupallista, mikä ei? Mikä on amatööriä, mikä ammattimaista? Ammattitason teknologia on jo melkein kaikkien ulottuvilla.

Nykymuotoisesta laista on päästävä eroon. Siihen vihjaa alussa linkittämäni VET:n tiedotekin: tähtäimessä on, että tulevaisuudessa ikärajat ovat alan toimijoiden eli elokuvalevittäjien omassa harkinnassa.

Entä tämä hetki? Koska itse tehtyjen leffojen nettilevittämisestä vaikeuksiin joutumisen riski on niin pieni, pikkuspielbergien ja takapihan luciofulcien tunnekuohut nettifoorumeilla johtunevat jostain muusta. Kyse taitaa olla arvostuksesta. Harmittaahan se, jos VET:n ylitarkastaja vähättelee amatöörielokuvantekijöitä sanomalla epäsuoraan, että jatkakaa vaan levittämistä miten tykkäätte, olette niin marginaalia, ettette tule jäämään mistään kiinni. Ja se, ettei oman elokuvansa tietoja saa enää valtion virallisiin tietokantoihin, ellei kaiva kuvettaan.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jännittävää tässä kaikessa on myös se, kuinka ilmoitetaan ettei elokuvatarkastamolla riitä resurssit kaikkien kyttäämiseen, mutta ilmiantoja otetaan kuitenkin vastaan. Tulee halvaksi ulkoistaa valvonta lainkuuliaisille kansalaisille. Ihmisten luontainen pahantahtoisuus toimii mukavana kannustimena, kun kuka hyvänsä voi järjestää inhokkivideoidensa tekijöille ison ylimääräisen laskun. Nyt joukolla rikosilmoituksia tekemään, niin johan loppuu surkeiden tekotaiteellisten videoiden tehtailu!

Tämä lienee on sitä yhteisöllisyyttä, jota pääministerikin joskus peräänkuulutti.

Hyvä Kalle, että nostit asian täälläkin esille. Lopussa esittämästi diagnoodi on kuitenkin todennäköisesti väärä ja minusta myös aika tarpeeton provokaatio ”oikeita elokuvia” harrastavalta kriitikolta :)

Viime aikoihin asti useimmat harrastajaelokuvantekijät eivät ole olleet kiinnostuneita elokuvatarkastamosta (eikä elokuvatarkastamo heistä). Ilmoituksia ja tarkastuksia on tehty vain niissä tapauksissa, että elokuvaa on levitetty virallisia teitä kuten leffakaupoissa tai kirjastoissa. Sitä tapahtuu luonnollisesti aika harvoin, koska suurin osa harrastajista on aloittelijoita. Huvikseen elokuvia tuskin on ilmoitettu tai ainakaan tarkastettu.

Pari vuotta sitten elokuvatarkastamo erikseen ilmoitti, että nettisivustot kuuluvat heidän tulkintansa mukaan lain piiriin. Tätä ennen juuri kukaan tuskin tuli edes ajatelleeksi, että niin voisi olla – vaikka se lain kirjaimen mukaan tietysti onkin aivan mahdollinen tulkinta.

Rikosilmoituksen uhalla on ihan oikeita vaikutuksia harrastajaelokuvaskenessä. Suomessa keskeinen elokuvaharrastajien yhteisö on Indietaivas (www.indietaivas.fi). Jos sen toiminta ajettaisiin oikeusjuttujen uhalla alas, elokuvantekijät kärsisivät oikeasti. Sivuston kautta monille elokuville tulee kuitenkin tuhansia katsojia – siis enemmän kuin osalle pitkistä kotimaisista elokuvateatterikierroksella.

Uusi laki on monelta osalta tulkinnanvarainen, mutta yksi asia on varmaa. K-18-leimalla ilmoitettujen elokuvien levittäjä saa postissa 800 euron laskun.

Itsekään en ihan niellyt vasemmistonuorten salaliittoteoriaa, mutta ilman foliohattuakin on ihan mahdollista nähdä lain takana suurempia linjoja. Parin vuoden sisällä kiistelty uuden tekijänoikeuslain ja poliisin sensuurilistojen säätämisen vuoksi. Kuvaohjelmalaki voi näyttää luonnolliselta jatkolta lainsäätäjän ja verkkokulttuurin väliselle vastakkainasettelulle.

Uuteen mediaan liittyvä lainsäädäntö on kiinnostavaa myös kansalaisuuden kannalta. Tekijänoikeuslaissa ja tässä uudessa(kin) kuvaohjelmalaissa kansalaista käsitellään lähinnä kuluttajana, ei aktiivisena yhteiskunnallisena toimijana. Sekin on päättäjien tekemä valinta – jos kohta ei kaikilta osin mikään tietoinen juoni.

zeroness: ”Tulee halvaksi ulkoistaa valvonta lainkuuliaisille kansalaisille. Ihmisten luontainen pahantahtoisuus toimii mukavana kannustimena, kun kuka hyvänsä voi järjestää inhokkivideoidensa tekijöille ison ylimääräisen laskun. Nyt joukolla rikosilmoituksia tekemään, niin johan loppuu surkeiden tekotaiteellisten videoiden tehtailu!”

Ismo Kiesiläinen: ”Pari vuotta sitten elokuvatarkastamo erikseen ilmoitti, että nettisivustot kuuluvat heidän tulkintansa mukaan lain piiriin. Tätä ennen juuri kukaan tuskin tuli edes ajatelleeksi, että niin voisi olla – vaikka se lain kirjaimen mukaan tietysti onkin aivan mahdollinen tulkinta.”

Laki on tosiaan tulkinnanvaraisuudessaan järjetön tai ainakin todella epäkäytännöllinen.

Jos amatöörielokuvantekijöihin kohdistuvaa pahansuopaa ilmiantamista tapahtuu, ehkäpä fiksuinta voisi olla aktivoitua joukolla tekemään ilmianto jok’ikisestä netissä suomalaisilla sivuilla vastaan tulevasta videosta ja ”videosta”, muutaman kuvan pituisista animaatiogiffeistä yksityishenkilöiden hää- ym videoihin.

En silti ihan heti usko, että juuri amatöörielokuvantekijät ovat lain tulilinjalla, jos zeroness sellaista tarkoitti.

Ismo Kiesiläinen: ”Rikosilmoituksen uhalla on ihan oikeita vaikutuksia harrastajaelokuvaskenessä. Suomessa keskeinen elokuvaharrastajien yhteisö on Indietaivas (www.indietaivas.fi). Jos sen toiminta ajettaisiin oikeusjuttujen uhalla alas, elokuvantekijät kärsisivät oikeasti. Sivuston kautta monille elokuville tulee kuitenkin tuhansia katsojia – siis enemmän kuin osalle pitkistä kotimaisista elokuvateatterikierroksella.”

Nyt käy mielessä, että eikö sivusto – kun se kerran on näin suosittu – voisi toimintansa varmistamiseksi myydä mainoksia ja näillä tuloilla varmistaa jatkuvuutensa? Sivuston pyörittäjät ovat nämä vaihtoehdot tietenkin jo pohtineet, mutta lukijoiden puolesta arvioisin, että 800 euroa vuodessa ei ole mahdoton summa jos saitti saa näin paljon kävijöitä – ja jos videot ovat lyhyitä, laskusta tulee pienempi tarkistuttamalla ne 2 euron minuuttimaksulla. Saman summan maksavat kuitenkin myös muutkin, siis piskuisimmatkin elokuvien levittäjät.

Vai olisiko viisaampaa ja huokeampaa siirtää sivusto ulkomaiselle serverille?

Tietenkin toivon, että tällaisia hätäratkaisuja ei tarvittaisi ja lain tulkinnasta saataisiin pian tukeva virallinen linjanveto.

Rikosilmoitus uhka siis koskee kaikkia nettiaktiivisia kansalaisia, ei vain amatööri-leffaväkeä. Miksi he ovat laista niin hädissään.. onko joku erityinen syy? Omalla nettisivullani on videota kaikkien katsottavissa, enkä ole hitto yhtään huolissani… vaikuttaa vähän että amatööri-leffaväki ajattelee itsestään vähän liikoja. Ette te niin erikoisia ole, vai mennäänkö kaikki kohta muka raastupaan nettivideoista?!

syssys, eikö kyse ole kuitenkin enemmän periaatteesta, ja siksi asiasta on älähdetty. Vaikka todellista huolta ei olisi, on silti älytöntä, jos tällainen laki menee läpi.

”Elokuvatarkastamosta vihjataan amatöörileffantekijöille, että valvontailmoitusten jättämättömyydestä kiinnijäämisen riski on tosi pieni.”

Ja tämäkö on eduskunnalle hyväksyttävä peruste hyväksyä jo voimaantullessaan pahasti vanhentunut laki? Tällaista lakia, jonka soveltamistavasta ao. viranomaisellakaan ei selväjärkistä käsitystä, ei olisi ikinä pitänyt hyväksyä.

Ismo Kiesiläinen: ”Rikosilmoituksen uhalla on ihan oikeita vaikutuksia harrastajaelokuvaskenessä. Suomessa keskeinen elokuvaharrastajien yhteisö on Indietaivas (www.indietaivas.fi). Jos sen toiminta ajettaisiin oikeusjuttujen uhalla alas, elokuvantekijät kärsisivät oikeasti. Sivuston kautta monille elokuville tulee kuitenkin tuhansia katsojia – siis enemmän kuin osalle pitkistä kotimaisista elokuvateatterikierroksella.”

Kalle Kinnunen: ”Nyt käy mielessä, että eikö sivusto – kun se kerran on näin suosittu – voisi toimintansa varmistamiseksi myydä mainoksia ja näillä tuloilla varmistaa jatkuvuutensa? Sivuston pyörittäjät ovat nämä vaihtoehdot tietenkin jo pohtineet, mutta lukijoiden puolesta arvioisin, että 800 euroa vuodessa ei ole mahdoton summa jos saitti saa näin paljon kävijöitä – ja jos videot ovat lyhyitä, laskusta tulee pienempi tarkistuttamalla ne 2 euron minuuttimaksulla. Saman summan maksavat kuitenkin myös muutkin, siis piskuisimmatkin elokuvien levittäjät.

Vai olisiko viisaampaa ja huokeampaa siirtää sivusto ulkomaiselle serverille?”

Törmään usein tähän harhaluuloon, että mainostulot olisivat kovinkin isoja sivustolla, jonka taustalla ei ole erillistä mainosmyyntiä tai kymmeniä tuhansia päivävierailijoita. Indietaivaan mainosmyynti hoituu kokonaan Googlen kautta ja n. 15 000 vierailijan kuukausimäärällä tästä kertyy vuositasolla 360 euroa :)

Valitettavasti myös palvelimen siirto rajojen ulkopuolelle olisi lain kannalta yhdentekevää, koska Indietaivas on suomalainen yritys. Yritys tulisi myös perustaa jonnekin Panamaan ja suoraan sanottuna minulla ei riitä tarpeeksi tietotaitoa tälläiseen ”verojen kiertoon” ;)

Mutta tässäkin artikkelissa on unohdettu mainita tärkein:
Laissa mainitaan 800€ ilmoitusmaksun lisäksi, että katsojien ikä tulee varmentaa pankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla. Laittaisitteko te jonnekin nettisivulle pankkitunnuksenne, että saisitte katsoa kuvankaappauksien perusteella mielenkiintoisen videon? Minä en ainakaan uskaltaisi.

Indietaivas.fi on täysin Pro bono sivusto ja pyörittää toimintaansa pitkälti vaateettomien yritystukijoiden voimin. Tästä syystä Indietaivas pystyy olemaan nimensä mukaisesti Independent, riippumaton, eikä sivuston tarvitse kumarrella ostovoiman tai valtiohallinnon suuntaan.

Ideologisten etujen lisäksi tästä tilanteesta hyödytään myös muilla tavoin. Ilman hidasta byrokratiaa sivuston kehitystä voidaan edistää (suhteellisen) nopeasti käyttäjäpalautteen perusteella, ilman rahoitus/palkanmaksukuvioiden setvimistä.

– Tero Ojala
Indietaivaan projektipäällikkö