Anthony Hopkins-draama Isä syrjäytti katsojatilastossa Luokkakokouksen
Viikonlopun katsotuin elokuva Suomessa oli Isä. Se syrjäytti ykkössijalta Luokkakokous 3:n.
Siinä ei ole sinänsä mitään tavatonta, että joku elokuva ei ole enää ykkönen. Luokkis kolmosella oli jo takanaan neljä kokonaista esitysviikkoa ja vähän päälle (ensi-ilta oli keskiviikkona, ei perjantaina).
Epätavallista on se, että kolmatta viikkoaan aloittanut Isä, pääosissa Anthony Hopkins ja Olivia Colman, on nostanut katsojalukujaan ja vetää nyt hyvin tasaisesti, vastavirtaan. Rajoitukset pääkaupunkiseudulla eivät käytännössä ole yleisön kannalta muuttuneet, joten syy ei ole siinä.
Keskeinen syy on, että tästä elokuvasta pidetään ja puhutaan. Hyvin harvalle elokuvalle ylipäänsä käy niin, että katsojamäärä nousee toisella viikolla, mutta Isä teki tämän tempun, ja piti nyt toisena viikonloppunaan pintansa paremmin kuin mikään muu elokuva Suomen laskusuuntaisessa top kympissä.
Tietysti Florian Zellerin ohjaama, alunperin ranskankieliseen näytelmään perustuva muistisairausdraama, pääosissa loisteliaat ja profiileiltaan mitä arvokkaimmat Hopkins ja Colman, on tietylle yleisölle kutakuinkin täydellinen teos, etenkin kun se on vielä hyvä.
Ja juuri tämä yleisö haluaa nyt käydä elokuvissa! He ovat arvatenkin tuplarokotettuja, janoavat kulttuurin pariin ja takaisin normaaliin.
He myös tietävät ja sisäistävät, että elokuvateatterit ovat auki. (Siinäpä onkin eräs pandemian loppusuoran probleema: kun jokin on pitkään kiinni, miten saada se taas osaksi arkista ajattelua?) Osassa maata rajoituksetkaan eivät enää kauheasti haittaa. Helsingissä näytöksiä myydään loppuun, kun penkkejä on rajoituksista johtuen saatavilla niin vähän.
Pandemia on kurittanut elokuvateattereita ja elokuvia ankarasti. Elokuun lopun pitäisi olla syyssesongin alkua, mutta viikonloppuna koko maassa tilastoitiin noin 30 000 elokuvissakäyntiä – pandemiaa edeltävinä vuosina vastaavan viikonlopun keskiarvo oli lähes 100 000. Nyt viikonloppuna uusia ensi-iltoja oli vain kaksi, lastenelokuva Ainbo ja uusintana nähtävä Wong Kar-wain merkkiteos Chungking Express (1994).
Isällä on jo 28 000 katsojaa. Se olisi normaalioloissakin hyvä luku art houselle ja draamalle, mutta voidaan vain arvailla, millainen menestys se olisikaan ollut ilman rajoituksia ja muuta pandemian taakkaa. Toki voi spekuloida sitäkin, onko se juuri rajoittuneen tarjonnan – ensi-iltoja uskalletaan nyt toteuttaa lähinnä rohkeudesta tai pakosta – tilanteessa poikkeuksellisen vetovoimainen voittaja.
Renny Harlinin ohjaamalla Luokkakokous 3:lla oli maanantaiaamuun mennessä 132 000 katsojaa. Se on ylivoimaisesti vuoden katsotuin elokuva Suomessa. Saavutusta himmentää tieto, että ensimmäinen Luokkakokous sai miltei vastaavan määrän katsojia viidessä päivässä.
Luokkakokous kolmosen ja Isän katsojavirtoja ei voi lähtökohtaisesti reilusti verrata juuri tästä syystä. Luokkikset ovat nuorehkon yleisön ns. ryntäyselokuvia, joiden katsojat tietävät jo ensi-iltapäivänä haluavansa nähdä tämän jutun mahdollisimman pian. Katsojista jopa puolet näkee elokuvan parin ensimmäisen viikon aikana. Vanhempi yleisö liikkuu hitaammin. Tosin vanhemmankin yleisön elokuvilla ensi-iltaviikonloppu on nykyään lähes poikkeuksetta katsojaluvuiltaan paras – markkinointipiikki on tähdätty siihen myös siksi, että menestyksen toteutuessa luvut rohkaisevat elokuvateatteria pitämään leffan mahdollisimman suuressa salissa.
Rajoittuneen tarjonnan tilanteessa ja pääkaupunkiseudulle kohdistuvien rajoitusten paineessa on kenties tyhmää tehdä yleistäviä havaintoja, mutta teenpä silti.
Katsojatilastoja tiirailemalla voisi päätellä, että top-listalla pysytelleet elokuvat ovat pandemiavuoden 2021 kesäkaudella vetäneet keskimäärin ehkäpä vähän alle puolet tai kolmasosan siitä yleisömäärästä, jota ne olisivat samojen brändien ja franchisejen (Marvel, Fast and Furious…) ja genrejen aiempien tulosten perusteella teattereissa normioloissa saavuttaneet. Tällä päättelyllä Luokkakokous 3 olisi kutakuinkin edeltäjiensä veroinen menestys, vaikka siitä ei ehkä nyt jäänytkään taskuihin ollenkaan sitä, mitä toivottiin. Nelososaa odotellessa.