Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Iron Sky: ensi-illasta räjähtävä menestys

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 10.4.2012 11:56

Eiköhän tässä ylitetty uskaliaammatkin toiveet: Iron Sky sai ensi-illassaan Suomessa 70 000 katsojaa ja kaikissa maissa (saksankieliset alueet ja Norja) kaikkiaan 250 000. Vaikka Suomi ja Saksa ovat taatusti suhteessa otollisimmat markkina-alueet, on jäljellä vielä melkein koko muu maailma. Serious business!

Elokuvan yleisöpohjan rakentuminen on ollut jonkinasteinen arvoitus ja puheenaihe. Bloggasin siitä itse ja Monadi-Filmissäkin mietitty yleisöjä: Kenelle Rautataivas kuuluu?

Nyt täytyy nostaa hattua – ja jännittää, millainen on word of mouth, eli kuinka metascifisatiirin katsojamäärä tuosta seuraavina viikonloppuina liikkuu elokuvayleisön kertoessa siitä eteenpäin.

Niin – oletko nähnyt elokuvan jo ja jos, mitä pidit?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

En ole nähnyt, mutta mieletön tulos! Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Oliko tuo 70000 katsojan luku tosiaan viikonlopulta pe-su, kuten normaalisti mitataan? Vai lasketaanko maanantai mukaan?

Eli ei ollut kaikkien aikojen ennätys. Aleksi Mäkelän Pahat pojat (ja varmaan myös Häjyt ja Matti) saivat reilusti yli 50 000 ekana kolmena päivänä. Oliko jopa 80 000, jos en väärin muista.

Mutta jos Selin/Mäkelä -tuotanto lasketaan omaan sarjaan, voi tätä Iron Skyn tulosta pitää tosiaan erinomaisena inside-scifikomedian katsojatuloksena.

Hype oli kova, mutta mitäköhän ensi-iltayleisö tosiaan kertoo kavereilleen…

En tiedä olenko ”fanboy” vaiko en, omasta mielestä en. Nörtti ehkä, mutta en mielestäni mikään leffa fanaatikko. Olkootkin etten harrasta scifi leffoja, olen aikoinani katsonut Star Wreck: In the Pirkinning:n. Star Wreckin löysin netistä samalla tavalla kuin Rare Exportin.

Aikojen alussa minä pidin kuunatsi/iron sky -teemaa tuhoontuomitulta. Osaltaan tähän vaikutti se tuskainen in the pirkinning katselukokemus ja ajatus että jotain samanlaista olisi tullossa uudelleen.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen tainnut katsella leffan trailerit ja seurata hypen kehittymistä netissä, kuten kaikki keskivertonötit ovat tainneet tehdä. Minun kohdalla tämä hypen nostatus ja trailerit purivat sen verran, että leffan katsomisesta tuli sovittua kaverin kanssa. Avajaisviikonloppu valikoitui katseluajankohdaksi kaverini toimesta, ei minun. Itseasiassa näitä kriittisiä arvioita netistä luettuani, olin jo alustavasti ajatellut jättää koko teatteriesityksen väliin ja satsata vuokravideoon. Mutta kun alustavasti oli sovittu teatterissa käytävän ja kun pyydettiin, niin hivenen pelonsekaisin tuntein lähdin leikkiin mukaan.

Ilmeisesti minulla kävi tuuri, koska viikonloppuna taisi näitä faneja olla liikekannalla. Ainakin salissa naurettiin kohtauksissa, joissa minä en nähnyt mitään naurettavaa. Tietyssä mielessä tämän ”huonon leffan” vahvuus oli tuossa runsauden pulassa. Siinä että erilaisia viittauksia, lainauksia ja ideoiden varastamisia oli niin paljon, että aika kului rattoisasti leffaa katsoessa ja viittauksia bongatessa.

Juonta ja käänteitä oli kohtuullisesti, ei missään nimessä liikaa, mutta kuitenkin niitäkin oli. Mikään elokuvataiteen mestariteoshan tämä ei ole, siitä olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä. Mutta uskoakseni ei tätä ole sellaiseksi tarkoitettukkaan. Tekotavaltaan ja rahoitukseltaan tämä kait on poikkeava, mutta muutoin aika tavallinen leffa. Ei enää kotivideo niin kuin Star Wreckin, vaan ihan oikea elokuva.

Normaalisti hyväksi kehuttujen elokuvien aikan teatterissa ehdin katsoa kelloa 1 – 2 kertaa miettien, vieläkö tämä kestää pitkään. Jos jää yhteen kertaan, niin leffa on ollut jo tosi hyvä. Tämän leffan aikana en ehtinyt rannekelloa vilkaista, ehkäpä leffa oli riittävän lyhyt. Tällaiselle keski-ikäiselle ”tavikselle”, joka katselee teatterissa 2 – 3 leffaa vuodessa ja saman verran vuokraa, tämä oli mielestäni hyvinkin viihdyttävää katsottavaa.

Sinänsä on ollut hienoa huomata, että suomessa on viime vuosina onnistuttu tuottamaan useita hyviä leffoja. Keskenään erilaisia, mutta hyviä.

En nyt menisi luokittelemaan itseäni faniksi, vaikka olenkin seurannut Iron Skyn tekijöiden alkuajan tuotoksia (ne ihan ensimmäiset Star Wreck leffat) ja in the pirkinning löytyy myös hyllystäni. Natsiploitaatiot ja Troma-filmit tunnen lähinnä termistönä, mutta en yhtään ole koskaan katsonut. Tässä mielessä jokin kiehtovuusaste varmaan minulta jäi elokuvassa uupumaan.

Selkeä fanboy kulttuurihan ja sille kumartaminen tässä on kysymyksessä. Kehityskaari on selkeä: Star Wreckin animaatiotaisteluista siirryttiin live-action tuotoksiin ja nyt ollaan ison tuotannon parissa. Visuaalinen ilme on kehittynyt ilmiömäiseksi ja In the pirkinning verrattuna näyttelijöiden taso on ammattimaisempaa. Ne jotka ovat Vuorensolan ja kumppaneiden kyydissä olleet alusta asti ottavat varmasti myös elokuvan avosylin vastaan. Itseäni se ei kuitenkaan säväyttänyt.

Elokuva alkupuoli oli huomattavasti kehnompaa. Tiettyjen hahmojen toiminta tuntui huonosti motivoidulta ja osa tapahtumista juonen kannalta epäoleellisilta. Oikeastaan edettiin pitkälti satiirin ja irtovitsien ehdoilla. En tiedä oliko tämä niin tarpeellista, sillä Iron Skyn höhlä konsepti olisi itsessään riittänyt pitämään elokuvan pinnalla. Turhia mutkia oltaisiin voitu oikoa ja lypsää natsi-ideasta enemmän irti.

Puolen välin jälkeen kun siirryttiin avaruustaistelu-vaihteelle elokuva alkoi olla enemmän kotonaan. Visuaalisestihan Iron syk on huikea ja pidin kyllä Richteristä hahmona. Huumorikaan ei ollut niin kamalaa kuin odotin, lukuunottamatta paria väkinäistä meme-vitsiä.

Sinäänsä täysi kunnia tekijöille ja aikaansaannokselle, vaikka Iron Sky kiehtookin itseäni enemmän ilmiönä kuin itse elokuvana.

Menee aiheen vierestä ja lujaa, mutta muistuttaisin kaikille että televiissiosta ja Yle Areenasta voi seurata Olivier Assayasin Carlos-sarjaa, jota Kalle Kinnunenkin on täällä hehkuttanut aikaisemmin. Kuusi jaksoa, kaksi tullut ja ensimmäinen on vielä viikon ajan katsottavissa Areenassa. Hopi hopi!

TuomasH: ”Eli ei ollut kaikkien aikojen ennätys. Aleksi Mäkelän Pahat pojat (ja varmaan myös Häjyt ja Matti) saivat reilusti yli 50 000 ekana kolmena päivänä. Oliko jopa 80 000, jos en väärin muista.”

Juu, ei tämä ennätyksiä rikkonut, mutta aihepiirin ja konseptin (suomalainen tuotanto, jossa kieli on englanti ja näyttelijät tuntemattomia Udo Kierin naamaa lukuunottamatta) huomioiden kova tulos. Ensi-iltaviikonloppuina esimerkiksi Matti sai 92 000 katsojaa ja uusin Risto Räppääjä noin 50 000. Rööperi sai 47 348 katsojaa, eli kuunatsit menivät ohi! Ulkomaalaisista elokuvista esimerkeiksi käyvät vaikkapa Pirates 4 (110 000), Yön ritari (46 671) ja Transformers 2 (33 000), kaksi viimeistä kuitenkin kesällä joka on Suomessa hiljaisempaa leffassakäyntiaikaa (toisin kuin USA:ssa).

Mainitsemastani Kieristä muuten kirjoittamani kolmen aukeaman juttu nyt myynnissä olevassa Suomen Kuvalehdessä.

Iron Skylta hieno tulos, mutta muistettava on, että Räppääjän, Rööperin sun muiden vastaavan kokoiset katsojaluvut on tehty kolmessa päivässä, kun taas Iron SKylla oli nyt neljä päivää aikaa.

On tosiaan vaikuttavaa, että marginaalisen lajityypin leffa pesee mainstream-suomileffat. Toisaalta tulee mieleen, että Iron Skyn täytyy tehdä aika massiivinen tulos, jotta saisi takaisin 7,5 miljoonaa, johon budjetti lopulta paisui. Veikkaan, että ollaan lähellä, kun tuo 250 000 kerrotaan kymmenellä. Ei mahdoton tulos, jos vertaa Nikon lukuihin.

Scifi-leffalle tuo saattaa hyvinkin olla avausennätys Suomessa. Jos taas toisaalta vertaa Transformersiin, niin Iron Sky sai neljässä päivässä sen verran katsojia kuin Transformers 2 koko teatterikierroksensa aikana ja enemmän kuin ensimmäinen Transformers.

Mutta käykö Iron Skyn kohdalla kuten Rare Exportsin; innokkaimmat ”fanit” valuvat ensi-iltaviikonloppuna suurella joukolla teattereihin, jonka jälkeen pudotusta tulee rankasti. Raren ensi-iltaviikonlopun tuloshan taisi olla Napapiirin sankareita parempi, mutta lopulta Karukosken filmi veti kuitenkin 385 000 katsojaa ja Rare ”vain” reilut 200 000. Tosin, Rare tuli ”jouluelokuvaksi” liian myöhään teattereihin.

Noin pikaisesti eilen ja tänään Finnkinon sivuilta tulkittuna toinenkin viikonloppu tulee olemaan aika komea Iron Sky:lle, ja lienee jopa mahdollista että ison budjetin Battleship jää avausviikonloppunaan Suomessa kakkoseksi. Jos Twitteriä voi käyttää vakavasti otettavana lähteenä, myös Saksassa myynti jatkuu jopa lähes yhtä hyvänä kuin viikko sitten, ja nyt vielä useammilla kopioilla. Ja Ruotsissa ja Tanskassa kiinnostus nousee alkavalla viikolla tulevaa ensi-iltaa odotellessa. Joten hyvältä näyttää monin paikoin. Ei ole kovinkaan kaukana että iron Sky tuottaisi tuotantokustannuksensa takaisin jo Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan markkinoilla.

Mutta toisaalta. Edelleenkään USA:n levittäjä ei ole vahvistanut sikäläistä ensi-iltaa, ja nyt on tietoja liikkeellä että Britannian ensi-ilta olisi siirtymässä jopa kuukauden eteenpäin – senhän piti olla ensi viikolla. Ja muidenkin Euroopan ensi-iltojen päättäminen tuntuu olevan levittäjille työn ja tuskan takana.

Tilanne vaikuttaa kummalliselle. Iron Sky-hype netissä on tämän mittakaavan elokuvalle uskomatonta. Esimerkiksi trailerin Youtube-näkyvyys ja elokuvan Facebook-sivun tykkäämiset ovat ihan samalla tasolla kuin Battleship-luokan blockbustereilla. IMDb-keskiarvo on edelleen hyvä. Ja Keski-Euroopan markkinat todistavat että elokuvalle on kysyntää Suomenkin ulkopuolelle.

Mikä siis vaivaa Iron Sky:n levittäjiä eri maissa? Eikö scifinörttien raha kelpaa?

Hieman virheellistä uutisointia täällä.

Iron Skyn avausviikonloppu ei ollut avauksena Napapiirin sankareita tai Rare Exportsia parempi, koska Iron Skyn tulos oli tehty neljänä päivänä.

Iron Sky tippui toisena viikonloppunaan todella paljon. Huomattavasti enemmän kuin kaksi edellämainittua elokuvaa, joten voi olla ettei Iron Sky pääse kummankaan lukuihin kotimaassaan.

Tämä koko rautataivas -show on kuitenkin hieno juttu varsinkin tuon kansainvälisen menestyksensä ansiosta.

Näitä luetaan juuri nyt