Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Irina Krohn jatkaa elokuvasäätiössä, mutta Yle-haaste on valtava

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.6.2011 13:03

Irina Krohn sai toisen viisivuotiskauden Suomen elokuvasäätiön johdossa. Se on hyvä.

Suomalaisella elokuvalla menee kovaa. Vuosittaiset katsojaluvut ovat keskimäärin mainiot ja Veikkauksen varoista tulevia tukia on taannoin nostettu niin, että periaatteessa alalla on enemmän rahaa kuin vuosikymmeniin.

En ota kantaa siihen, kuinka paljon jälkimmäinen on Krohnin ansiota, mutta on selvää, että hän on ollut tehtävässään taitava.

Kun elokuvia tehdään enemmän, myös onnistuneita elokuvia on enemmän. Napapiirin sankarit pääsi levitykseen Ranskassa, Rare Exports vaikka kuinka monessa maassa.

Mutta Krohnia ei käy kateeksi. Elokuvasäätiön ulkopuolinen ongelma on rampauttanut kotimaisen elokuvatuotannon. Suurin elokuvia ennakko-ostanut televisiotaho eli Yleisradio on pahassa suossa, eikä lähde mukaan tuotantoihin. Monet suunnitellut elokuvat jäävät tekemättä ja tuotantojen kokonaismäärä laskee.

Ylen kriisi on valtava ongelma ennen kaikkea siksi, että nykyjärjestelmässä elokuvasäätiön tukea annetaan vasta kun tuotannolla on televisiokanava tukenaan. Sitä pidetään hyvin organisoidun tuotannon takuumerkkinä.

Nyt on riski, että vain kaupallisimmat – MTV3:lle ja Neloselle sopivat – elokuvat tehdään. Eikä kyse ole toisaalta siitä, että vain taiteellisimmat pienen yleisön elokuvat jäävät paitsioon: Ylen rahoittamia ovat monet viime vuoden katsotuimmista elokuvista, esimerkiksi Risto Räppääjät ja Rare Exports.

Ongelma on erikoinen sikäli, että tv-kanavan osuus elokuvan rahoituksesta on pieni, luokkaa parikymmentä prosenttia. Ehkä järjestelmää voisi muuttaa niin, että muitakin rahoitusmalleja hyväksyttäisiin, eli televisiokanavan ennakko-osto ei olisi välttämättömyys, ennen kuin säätiö antaa pitkälle elokuvalle tuotantotukea.

Voimia Krohnille ja koko elokuva-alalle.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kaikki mitä Kinnunen kirjoittaa, pitää paikkaansa. Yksi pieni kauneusvirhe: tarkkaanottaen elokuvasäätiön tukiohjeissa ei vaadita tv-levitystä, jotta elokuvaa voitaisiin tukea (http://ses.fi/dokumentit/Tuotannon%20tukiohjeet.pdf). Tv-levityksen vaatimus on kuitenkin käytöntä. Kuka sitten käytäntöjä voi muuttaa – tai Kinnusen sanoin ”järjestelmää”? Tukiohjeista päättää säätiön hallitus, mutta käytännöistä päättäjiä ei tunneta.

Näitä luetaan juuri nyt