Innocence of Muslims, ei vain elokuvaa
Innocence of Muslims on se islaminvastainen elokuva, josta tiedetään olevan olemassa vain traileri, jonka aiheuttamia mellakoita ovat seuranneet murhat. Kokonaista elokuvaa ei ole nähnyt kai kukaan. Näyttelijöiksi väärin perustein huijattuja ihmisiä pelottaa ja he haluavat sanoutua provokaatiosta irti. Mutta mitä tapahtuu, jos näyttelijät vetävät elokuvantekijä ”Sam Bacilen” oikeuteen ja voittavat?
The Hollywood Reporterin jutussa kysytään, mitä oikeusjutusta seuraisi.
Se ei ole yksinkertainen kuvio.
Näyttelijät luulivat tekevänsä historiallista, ilmeisen halpaa elokuvaa, eivät tietyn uskonnon vastaista propagandaa. Käsikirjoitus oli aivan erilainen kuin trailerin antama kuva elokuvasta, jossa profeetta Muhammadia pilkataan tarkoitushakuisesti, islaminuskoisia ärsyttäen.
YouTube ei ole poistanut traileria, koska se ei riko sivuston sääntöjä. Näyttelijät kokevat olevansa nyt hengenvaarassa. Provosoituneet idiootit saattavat pitää heitä islamin loukkaajina, vaikka ”Bacile” leikkasi ja dubbasi kokonaisuuden irvokkaaksi islam-pilkaksi heiltä mitään kysymättä.
Bacilen temppua sen enempää arvottamatta oikeusjuttu johtaa peruskysymyksen äärelle: kuinka paljon elokuva saa poiketa alkuperäisestä käsikirjoituksesta?
Onko elokuvantekijä vastuussa näyttelijälle siitä, että roolihahmo on esimerkiksi positiivinen roolimalli, jos sellainen kuva on sopimusta tehdessä näyttelijälle syntynyt?
Onko elokuvantekijä vastuussa näyttelijöilleen lopputuloksen tulkinnasta? Mitä jos elokuva on moniselitteinen?
Sitäkin tapahtuu, että näyttelijän rooli leikataan elokuvasta kokonaan pois, myös isoille nimille – kysykää vaikka Rachel Weisziltä, jota Terrence Malick ei tarvinnutkaanTo the Wonderin lopullisessa versiossa. Ei tuo ole toki mitään verrattuna kuolemanpelkoon, jossa provokaatioon osalliseksi huijatut näyttelijät nyt elävät.
Innocence of Muslims on muuttunut poikkeustapaukseksi, kun kotivideomaisesta, pelleilyltä näyttävältä viiden pennin tuotannosta on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Oikeusjutun nostaneella Cindy Lee Garcialla on mahdollisuudet voittaa, THR:ssä arvioidaan.
Olisi sääli, jos inhottava vihanlietsontatempaus laajenisi ennakkotapaukseksi. Normaalioloissa elokuvantekijät eivät tavoittele pahaa näyttelijöille. Toki on tapauksia, joissa näyttelijät ovat hermostuneet lopputuloksen nähtyään – Penthouse-lehtimoguli Bob Guccionen tuottama Caligula seksilisäyksineen lienee ääriesimerkki. Kyse on nyt siitä, millaisen sopimuksen Garcia on allekirjoittanut.
Olisi sääli, jos elokuvien – ja samalla monien muidenkin taiteenlajien – lopullisen muodon viilaaminen muuttuisi lakimiesten temmellyskentäksi. Se olisi taas voitto provokaattoreille puolin ja toisin. Häviäjä olisi sananvapaus.