Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ilta-Sanomat, ”raju” Vuosaari-elokuva ja skandaalien rakentaminen tyhjästä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.2.2012 13:34

Olen pohtinut, pitäisikö Ilta-Sanomien olemassaolo vain unohtaa. Se oli aikoinaan tasokas, jopa journalistisesti hyvä lehti. Nykyään etenkin sen verkkosivut ovat täynnä suoranaista valehtelua otsikoissa, tyhjästä kirjoitettuja juttuja, irvokasta skandaalihakuisuutta ilman pohjaa. Kaikki tämä johtuu tietenkin siitä, että halutaan enemmän klikkauksia, kävijöitä sivuilla. Äärimmäisyydet houkuttelevat kurkistamaan. Klik. Kun kävijämäärä nousee, kasvaa myös houkuttelevuus mainostajien silmissä.

Tänään IS:n nettisivuilla on otsikko ”Suihinotto ja rajua väkivaltaa: onko Vuosaari-elokuva liikaa katsojille?”, ja sen alla kuvaillaan elokuvan tapahtumia.

Vaikka mukaan on valittu kai ”rajuimmat” jutut, eivät ne kovin poikkeuksellisia ole, kun tarkemmin katsoo:

”Näyttelijät esiintyvät täysin alasti” (tosiaankin vain muutamassa kohtauksessa)

”Elokuvassa kuvataan pettämistä ja täysin tunteetonta avioliittoa”

”Osa yksinhuoltajavanhemmista kohtelee lapsiaan varsin kylmätunteisesti”

”Mukana on myös tarina syöpää sairastavasta lapsesta, jolla on pieni tytär”

Kuulostaako siltä, että on tehty elokuva, joka olisi liikaa katsojille? Tuota noin, millaisille katsojille?

Yksi IS:n kuvailemista tilanteista on erittäin olennainen juonipaljastus, enkä halua toistaa sitä – tämä tiedoksi heille, jotka haluavat katsoa elokuvan puhtaalta pöydältä, älkää tsekatko juttua, joka on tämä linkin takana: Suihinotto ja rajua väkivaltaa. Niin, ei siinä suuseksikohtauksessakaan näytetä kuin vilahdus etäältä, eikä väkivalta ole rajua, piste. ”Pornoelokuvan kuvaukset” – juu, mutta nekin hyvin viitteellisinä.

Vuosaari on vaikeitakin asioita käsittelevä, kunnianhimoinen kotimainen draamaelokuva.

Rajua, hätkähdyttävää ja hurjaa on ennen kaikkea se, että IS, jonka kulttuuriosasto oli parikymmentä vuotta sitten erinomainen – nuorena miehenä leikkasin lehdestä erikseen talteen elokuva-artikkeleita, joista monet oli kirjoittanut Kari Salminen – ei enää jaksa muuta kuin löperrellä olemattomista skandaaleista. Kulttuuri taitaa olla uutinen vain, kun se hätkähdyttää, eli muka hätkähdyttää. (Mainittakoon, että Tarmo Poussun elokuva-arviot ovat edelleen Suomen kärkeä.)

Vuosaari ei muuten ole läheskään niin raju kuin Louhimiehen paras elokuva, samankaltainen Paha maa, joka sai seitsemän vuotta sitten 172 000 katsojaa, eli menestyi vakavaksi draamaksi aivan erinomaisesti. Sekään ei siis ollut ”liikaa”. Normaali ihminen ymmärtänee, että lastenjuttu ei ole kyseessä, kun ikäraja on K-16.

Tietysti on hyvä, jos otsikot saavat rankkuuksien etsijöitä elokuvateatteriin. Vai onko sittenkään?

Juttu lietsoo täysin palkein kuvaa suomalaisesta elokuvasta tuhnuisena ja vastenmielisenä inhorealismina. ”En ole tätä elokuvaa nähnyt, mutta vaikuttaa samanlaiselta kuin monet muutkin suomalaiset elokuvat..aivan liikaa kaikkea karua ja negatiivista, josta katsojalle jää vaivautunut ja paha olo. Siksi suomalaiset elokuvat jäävät minulta yleensä väliin”, kommentoi IS:n juttua nimimerkki Moviemaker.

Lue tästä, mitä mieltä saman lehden kriitikko Poussu oli Vuosaaresta. Kuin eri elokuva, eikö? Kumpi teksti lienee totuudellisempaa, elokuvakriitikon vai mässäilevän kauhistelijan?

Poussun kanssa olen itse elokuvasta muuten pitkälti samaa mieltä. Mutta huono Vuosaari ei ole. Varmasti palaan vielä sen pariin.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Samaa mieltä Ilta-Sanomista (ja Iltalehden voi laittaa samaan joukkoon). Jonkinlainen BB-asenne näyttää vallanneen iltapäivälehdet kautta linjan. Etsitään haettuja skandaaleita. Aina joku on ”raivostunut” muka jostain, synnytetään myrskyjä kahvikupissa ja sanotaan, että Klikkaa tästä ja Katso kuvat.
Kaksinaismoralismi kukkii, kun lehdet vetävät etusivumainoksiin kaikki surkeilut ja sitten teeskentelevät hienohipiää, kun jossain elokuvassa tehdään jotain vastaavaa, taiteellisessa tarkoituksessa tai sitten ei.

Elokuvalle tuo otsikoiden repiminen tuo vain lisää katsojia. Minunkin mielestäni seksiä oli elokuvassa ”liikaa”. Kun lähes kaikkiin episodeihin piti liittää oma seksikohtauksensa, ne söivät tehoja. Kaikkea ei edelleenkään tarvitse näyttää, koska silloin huomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin (kuten oliko seksi ”aitoa” tai ei).

Lapset olivat elokuvassa parasta. Ne toivat pienen valonsäteen, vaikka myös heidän kohdallaan eksploitaatio tuli mieleen. Onko ihan pakko itkettää tai sylkeä päin pientä ihmistä? Olisiko jutun juju välittynyt muutenkin. Toivoin, että olisin lukenut filmin lopusta, että ”Yhtään lasta ei vahingoitettu tämän elokuvan aikana”.

Louhimies on nyt kulkenut yhden tien loppuun. Suurta uutta Pahaan maahan, Irtiottoihin tai Valkoiseen kaupunkiin ei tästä löytynyt. Suomessa Joki-filmistä (2001) alkanut trendi episodielokuvista toimi vielä Cantellin Kohtaamisissa (2009), mutta nyt se ei enää vakuuta. Britti Pertwee oli ihan hyvä roolissaan, mutta eikö hänen jaksonsa olisi aivan hyvin voinut jättää pois? Aivan kuin Antti Luusuaniemen painijajakso on jätetty. Ohjaaja tietysti tekee leikkausratkaisut, mutta episodifilmi paljastaa armotta, jos tietyt kohtaukset, jaksojen pitkitykset tai kokonaiset roolihenkilöt eivät ole kokonaisuuden kannalta välttämättömiä. Tehdyistä rajuista ratkaisuista huolimatta Vuosaareen on jäänyt tyhjäkäyntiä.

Tuomo Hutri tullee saamaan Jussin filmin kuvauksesta. Paha vain, että veistoksellinen talvikuvaus jähmetti alleen inhimilliset kertomukset. Hieman samaan tapaan kuin elokuvan tyylikäs mutta etäinen kollaasijuliste.

Mielenkiintoista nähdä, mitä pois jääneelle tarinalle käy. Mieleen tulee, että ehkä jonkin muunkin säikeen karsimalla olisi tullut tiiviimpi kokonaisuus.

Juliste on hieno ja viileydessään rehellinen elokuvan tunnelmalle.

Kalle ja Hannu:

Olisi kiva tietää mistä näitä ”toimittajia” sikiää. Radiossa juontavat ja määkivät ala-arovisella yleistietoudellaan ja lukevat välijuontoja iltapäivälehdistä. Joiden uutisoinnin taso on nyt suoraan sitä ”hutkivaa journalismia”

On Hirmu Pakkasia !! ja Lumimyrskyjä !!! . Niin lunta ja pakkasta on tässä maassa ollut ihan aina. Joka talvi. Huolettaa se että toimituspäälliköt päästävät ihan kaiken sössön läpi, päätoimittajallehan ei nämä asiat ehdi kun ne on jo netissä.

En väitä että iltapäivälehtien pitäisi olla kuivia uutislehtiä. Mutta kohteliaisuutena lukijoita ja osakkeenomistajia kohtaan toimittajien käytös ja juttujen taso tulee olla asiallinen. News of The World -tai National Enquirer -tyylinen uutisointi leviää, eikä siitä hyödy kukaan. Olen usien ajatellun millainen olisi sen lehden taso, josa maassamme olisikin vain yksi iltapäivälehti…

koivila,
Typerien ja tolkuttomasti liioittelevien nettiotsikkojen syy on ihan yksinkertaisesti se, että niin saadaan klikkauksia, eli sivun avauksia. Näiden klikkausten perusteella määrittyy suosio, eli kiinnostavuus mainostajien silmissä. Ne vastaavat lukijamäärää/levikkiä.

Ei sillä kai iltapäivälehtien tekijöille väliä, pettyykö lukija, kun jutun sisältö ei vastaa otsikkoa. Mainosmyynti netissä perustuu klikkauksiin, ja pitkälti mainosmyyntiin perustuu lehden olemassaolo – ja tulos niille osakkeenomistajille. Nettilukijathan eivät maksa lehdestä. He maksavat klikkaamalla typeryyksiä. Suurin osa meistä kuitenkin taipuu klikkaamaan, kun annetaan mielikuva jostain hurjasta jutusta. Jos ostaa lehden, jonka räikeät otsikot eivät vastaa sisältöä, ei ehkä osta toista kertaa. Mutta netissä se on niin helppoa, ettei siitä verisesti suutu, kun otsikossa luvatut ”rajut väitteet” ja ”oudot räjähdykset” ovat tosiasiassa jotain epäuutisia, hiiren piipitystä.

Vaikea kuvitella, että päätoimittajat tätä vastustaisivat, kun tuohon suuntaan on iltapäivälehdissä menty aina vain pidemmälle. Päinvastoin, nettiuutisoinnissa tuollaisesta liioittelusta on tullut pääasiallinen toimintatapa. Eivät ne toimittajat siksi liioittele, että se olisi heistä kivaa tai että he olisivat tyhmiä, vaan koska se on heidän tehtävänsä.

Vuosaaren ongelma ei ole lainkaan se että siinä olisi liikaa rajua seksiä. Sen ongelma on se että kaikki esitetään jotenkin lapsellisen mustavalkoisesti ja turhan negatiivisesti. Kaikki hahmot harhailevat epätoivoisesti rakkauden perässä. Seksi on lähinnä sääliä ja kaupankäyntiä. Pidin rankistelevasta Pahasta maasta kovasti, mutta Vuosaari on yksinkertaisesti paljon kornimpi.

Sukupuolten väliset erot ovat jopa tökerön junttimaisia. Elokuvan keskeisimmässä parisuhteessa vaimo esiintyy huomattavasti katkerampana ja raivohullumpana. Kuusniemen hahmon toimintaa ei oikein motivoida millään tavalla, mutta aviomiehen pettämisen ”syyt” pohjustetaan kerronnassa kyllä juurta jaksaen. Myös yksinhuoltajaperheissä äidit ovat negatiivisempia kuin isät (tai ainakin Koukille suodaan anteeksiantoa mitä koirantappajalle ei) ja nuoren parin selkeästi negatiivisempi hahmo on Birnin (hienosti) esittämä sekakäyttäjä (Graciaksen hahmon suurin heikkous lienee lähinnä jonkin sortin epämääräinen vätysmäisyys).

Kaiken kruunaa sovinisti Markus Määttäsen kehoituksen mukainen juonikulku nuorista naisista syrjääntyneiden poikien pelastajana.

En ymmärrä miksi sukupuolisesta käyttäytymisestä kankaalla ollaan niin montaa kärjekästä mieltä, kun ottaa huomioon että kyseessä on kuitenkin yksi ihmisen voimakkaimmista vieteistä. Eli siis seksuaalisuus.

Tai ehkä juuri siksi siitä ollaan niin montaa mieltä. Se on ihmisille tärkeää ja läpäisee tavalla tai toisella useimpien mielenkiinnon kynnyksen. Joko positiivisena tai negatiivisena asiana.

”Pornoversio Kotikadusta ; )”

Nyt täytyy kyllä käydä katsomassa tämä!

Liittykää joukkoon; 40v eikä yhtään ostettua iltapäivälehteä. Netissä neitsyyttä on vaikeampi pitää. Ehdotankin kaikkia kokeilemaan klikkauspaastoa – häpeäkseni täytyy tunnustaa että itse sorrun yleensä muutaman päivän kuluttua aloituksesta, yleensä Hesarin linkityksen viettelemänä.

Olen huomannut erityisesti Ilta-Sanomien nettiversiosta sen, että suurin osa (etenkin päivittäin eniten lukukertoja saaneissa jutuissa) on suoria suomennoksia Daily Mailin kirjoittamasta jutuista, mutta ehkä parin päivän takaa. Ja siis tämä on lähinnä sääntö kuin poikkeus, seuratkaapa huviksenne.

Lisäksi IS harrastaa sitä, että jättää siitä shokeeraavasta otsikosta pois tiedon, onko tapahtuma tapahtunut koti- vai ulkomailla – se nimittäin lähes poikkeuksetta tuntuu olevan aina tapahtunut ulkomailla, mutta ehkä tuo maininta ei saisi aikaa sitä klikkausrumbaa. ”Opettaja söi kokonaisen hevosen ja raiskasi koko koulullisen” – mitä?! klik klik klik klik klik

Sam,

Olen havainnut aivan saman. Nuo tekijät kutsuvat itseään ”toimittajiksi” Copy/pastella kun pärjää !!

Sam, tänään tuosta viimeisestä mainitsemastasi asiasta loistava esimerkki tuo ”ministerit katsoivat pornoa” -juttu. Intiassa tapahtui. Hesarikin sitten lopulta uutisoi, vaikken kertakaikkiaan ymmärrä miksi.

Pitäisi perustaa joku hall of shame blogi näitä iltapäivälehtiä varten. Mukaan pääsisivät rimanalitukset muistakin lehdistä. Ainoastaan lukijat voivat toiminnallaan (valinnoillaan siis) laittaa roskalehdistön touhuun jotain tolkkua. Toimittajat perustelevat _omaa_ selkärangattomuuttaan markkinoilla/lukijoiden valinnoilla. Mutta boikottia ne ovat ennenkin uskoneet ja sellainen voisi muuttaa käsityksiä.

Kyse ei ole pelkästään siitä että roskalehdet ja pelletoimittajien jutut voi jättää lukematta. Ne kuitenkin vaikuttavat ihmisten käsityksiin asioista ja siihen mistä keskustellaan.

Omituista, en ’pidä’ Poussun arvioista ollenkaan, usein pettymys, ja lähes aina eri mieltä.
Toisin kuin vaikkapa Lindqvistin tai Alasen kanssa, joilla on lähes väistämättä jutut sellaisia että pää alkaa nyökyttelemään. Pidän myös erityisesti Baghista. Niin ja Kinnunen tietysti, enhän muuten tänne kirjoittaisi.

Ennen kuin löysin nettikritiikin, olin sanomalehtien ja Tv-Maailman varassa.
Vannoin aikanaan, että kun Lindqvist lopettaa, niin sitä lehteä en enää hanki, ellei Kinnunen kasva hänen manttelinperijäkseen tai mene omalla tavallaan ohi. Niinhän siinä kävi, että lehti tulee edelleen, vaikka Lindqvistin jutut isolta osalta vain uusinnetaan lehteen. Kirjoittaneeko enää paljoakaan uusia, en ole täysin varma. Ja nythän sillä ei ole enää niin suurta väliäkään..

Iltapäivälehdistä samoilla linjoilla, shokkihakuista roskaa. Aina ne ovat sellaisia, että Nykänen Kuopiossa, yksi kuoli. Eli Nykänen keikalla Kuopiossa aivan tavalliseen tapaan ja tappoon johtanut puukotus sitten tapahtui joidenkin juoppojen keskinäisissä kähinöissä jossain yksityisasunnossa missä lie kaupungin laitamilla. Ainoa paikkansa pitävä asia on tv-ohjelmatiedot. En edes selaa tuota roskaa enää, en edes ravintoloissa tai parturissa, käännän jopa katseeni muualle aina kun näen, tai tiedän, lööppitelineen olevan tulossa. Disinformaatiopalaset syrjäyttävät oleellisempaa tietoa, tyhmentävät.

Jahas, sieltähän on tullut ihan odotetunlaisia latteuksia tyyliin: alastomuus on osa kulttuuria, Louhimiehen elokuvat ovat psykologisia. elämään kuuluu seksi jne. Kaappitirkistelijät tyyliin nimim. katsoja jaksavat kyllä puolustella Aku” tissejä ja panokohtauksia” Louhimiestä, syytä ei ole vaikea nähdä.

Oikeasti kunnianhimoinen ohjaaja ei yksinkertaisesti tee mitään Levottomia vaan Louhimiehestä tiesi jo ensimmäisestä tekeleestä mikä se on ja Riisutun Miehen, Käskyn ja nyt Vuosaaren seksikohtaus, pippeli,tissi,perse mässäilyt ei tulleet enää minään yllätyksenä tältä pehmopornomaakarilta.
Turha pistää minkään Markus Selinin piikkiin Louhimiehen touhuja koska sama linja on jatkunut niissäkin tekeleissä missä Selinin pulju ei ole taustalla.

Laura Malmivaara, Kuusniemi… Pihla Viitala ja nyt Laura Birn ja Amanda Pilke.
Keidenköhän nakuiluilla Louhimies myy seuraavaa rainaansa?

Intimacy?

Siinä ei kohunhakeminen enää paljon selvempää voi olla.
Nämä oikeat seksikohtaukset ovat useimmiten vain seurausta siitä kun julkisuutta itselleen tavoittelevat toisenluokan taidedraamaohjaajat haluavat itselleen nimeä jota eivät muilla keinoilla saa. Vähän lässytystä tyyliin taiteellinen visio,taiteen nimessä, realistisuuden takia jne. ja aina on löytynyt tarpeeksi hölmöjä ja hyväuskoisia (toisenluokan) näyttelijöitä lähteäkseen mukaan.

Nimimerkille ”Aku Pehmopornomies”: Tekeekö alastomuus näyttelijästä automaattisesti toisenluokan kansalaisen..? Taliban-liikekö sinut on kasvattanut?

Mainitse nyt ihmeessä näyttelijä ja/tai ohjaaja ja/tai elokuva jota pidät katsomisen arvoisena. Missä tarinassa on mielestäsi napit tarpeeksi ylös napitettuina ja vetskarit visusti kiinni?

Kun eihän niitä Louhimiehen (tai Chéreaun) elokuvia tarvitse hei mennä katsomaan jos alkaa noin pahasti ahdistamaan. Kannattaa varmaan kotonakin vetää verhot tiukasti kiinni ettei oikea maailma vaan tule liki.

Intimacy on Hanif Kureishin erinomaiseen novelliin perustuva hieno, rumankaunis elokuva jossa taitavat näyttelijät ovat pistäneet itsensä likoon. En voi kuin kiittää ja kumartaa.

Nimimerkki Aku Pehmopornomies: Riisuttua miestä, Käskyä ja nyt Vuosaarta ei ole myöskään markkinoitu seksikohtauksilla. Vuosaaressa markkinointi on ollut hyvin onnistunutta, jopa kaunista. Juliste on hieno, samoin Laura Närhen kappale ja siihen tehty musiikkivideo.

Pahoittelen, jos rikon illuusiosi ja ”oikeutetun” närkästymisesi pohjan, mutta seksikohtauksissa ei oikeasti harrasteta seksiä. Muut kommenttisi jätän omaan arvoonsa, joka onkin noin nolla. Ihmettelen, miten vielä vuonna 2012 löytyy näin ahdasmielistä ja maailmankuvaltaan sulkeutunutta porukkaa, ja vieläpä sellaista, joka jaksaa hyppiä keskustelupalstalta toiselle jauhamassa samaa viestiä. Jos olet päättänyt noin tiukasti, että Louhimiehen tapa kertoa tarinoita ei ole sinulle, älä käy katsomassa niitä elokuvia ja säästä meidät analyyseiltäsi. Ne ovat arvottomia, kelvottomia eivätkä kiinnosta ketään.

Pakkohan se on tällaista tarjontaa katsoa, kun täällä ei parempaa pystytä tekemään. Seksi, viina ja sauna = junttikansa tykkää ja leffa myy. Miksi panostaa edes muuhun? Sääliksi käy kotimaista elokuvaa, herätys tekijät! Kyllä tämän leffan uskottavuutta nakersi lähes alituiset, mauttomat panokohtaukset ja tosiaan raaka väkivalta. Laitettiin sitten nainen sytostaattihoitojenkin ohessa villisti sekstaamaan, just! Onneksi en asu enää vakituisesti täällä junttilassa, herää Suomi nykyaikaan ja tarjoa myös tasokasta elokuvaa.

Salla: nämä sinun Suomi = Junttila heittosi ovat kovin lapsekkaita.

Mihinhän laatumaahan olet ”päässyt” – kaikkien kaipaamaan Shangri-Lahan jossa seksittömät ja väkivallattomat elokuvat ovat aina vain ja ainoastaan tasokkaita… Pelottavinta jos haikailet sensuurin perään.

Vuosaarta en ole (vielä) nähnyt joten siihen en ota kantaa, mutta Louhimiehen Paha maa ja erityisesti tv-sarja Irtiottoja ovat mielestäni Suomemme kuva. Jos sitä ei kestä on varmaan paras nostaa kytkintä. Pelkäänpä vain Salla, että kun sinun ja Shangri-Lan kuherruskuukausi on ohi niin maasta kuin maasta löytyy omat epäkohtansa. Josta paikalliset elokuvantekijät toivottavasti tekevät kiinnostavaa ajankuvaa.

No nyt on vihdoin Vuosaari nähtynä (ei yhtä hyvä kuin Paha maa muttei ”kuutamollakaan”) ja pakko tarttua vielä Sallan tekstiin.

Kirjoitit ”Kyllä tämän leffan uskottavuutta nakersi lähes alituiset, mauttomat panokohtaukset ja tosiaan raaka väkivalta. Laitettiin sitten nainen sytostaattihoitojenkin ohessa villisti sekstaamaan, just!” Villiä sekstausta en nähnyt. Minä ymmärsin kohtauksen niin, että syöpäsairas nainen yritti (erittäin epätoivoisesti – ja huonolla menestyksellä) hommata lapselleen huoltajaehdokasta ensimmäisestä rakkaudestaan jos ja kun hän itse kuolee sairauteensa. Sai sitten seksin jälkeen kuulla, että mies oli tätä nykyä varattu eli mahdollinen sen suuntainen suunnitelma karahti kiville.

Toinen vaihtoehto on myös se, että sänkypuuhat oli yritys päästä edes hetkeksi irti pelkän äidin tai syöpäsairaan osasta. Syöpahoidot ovat (onneksi!) huomattavasti kehittyneet joten hoidoissa käyneet kykenevät paremmin normaalielämään. Kuvittelisin itsekin haluavani elää mahdollisen viimeiset kuukaudet niin täysillä kuin ikinä pystyy.

Kaikki tarinan seksikohtaukset olivat tarkoituksenmukaisia. Tosin aika pieni se Laura Birnin ja Deogracias Masomin esittämän pariskunnan velkasumma oli jos se sillä suihinotolla kuittaantui. (No, ehkä sillä sai hommattua vain lisää maksuaikaa.)