Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ilmestyskirja nyt: kumpi parempi, Redux vai alkuperäinen?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 2.6.2011 09:51

Suuruudenhullu ja nerokas Ilmestyskirja nyt on kaikkien aikojen parhaita elokuvia, mutta ehdottomasti vain alkuperäisenä versiona. Kymmenisen vuotta sitten julkaistu pidennetty Redux-versio on turha.

Iso-Britanniassa elokuva on julkaistu juuri uudelleen elokuvateattereissa uuden blu-ray-version myynnin avittamiseksi.

Ja nimenomaan alkuperäisenä 153 minuutin versiona.

Redux sytytti ensimmäisen kerran koettuna. Se markkinoitiin hyvin, ja tietenkin oli jännittävää nähdä mestariteoksesta ”puuttuneet” kohtaukset.

Sen koommin en ole pitkään versioon palannut. Sen rytmi ei toimi. Ranskalaisen plantaasin jakso on ihan jännä, mutta todellisen maailman politiikka ei liity tähän tarinaan mitenkään (vaikka Ylen juontaja Tutteli Hammermanniltakin menivät aikanaan puurot ja vellit sekaisin peräti potkuihin johtaen).

Ensi vuonna julkaistaan muuten Sight and Sound -elokuvalehden kaikkien aikojen elokuvat -äänestyksen uudet tulokset. Kymmenen vuoden välein julkaistavalla listalla Ilmestyskirja ei vielä viimeksi (2002) päässyt top kymppiin. Pääseeköhän nyt?

Onko Reduxille puolustajia?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Minua eivät Reduxin lisäykset muuten kyrsineet kamalasti, mutta se plantaasikohtaus on aivan väärässä paikassa. On ihan järjetöntä, että elokuvan sukellus pimeyden sydämeen katkeaa viime metreillä tuollaiseen ruokailutuokioon ja viinin lipittelyyn.

Toisaalta voi ajatella, että tuo kohtaus lieventää varsinaisen lopun antikliimaksia. Ilmestyskirja on hieno elokuva, koska Coppola sai seota sen suuruudenhullujen kuvien äärellä. Kurtzin jorinat ovat antiteesi kaikelle tälle.

Alkuperäinen tietenkin, mutta en väheksy reduxejakaan, koska ei niillä hyvää elokuvaa yleensä pilatakaan voi.

Esim. Sormusten herra -trilogia minulla on vain pidennettyinä versioina, vaikka niiden flow ei olekaan teatteriversioiden tasolla.

Ymmärrän Kinnusen kommentin, mutta silti pidän itse enemmän Redux-versiosta.

Aivan erityisesti minuun tekee vaikutuksen Playboy-tytöt -kohtaus kaikessa raadollisuudessaan kuten myös mainittu plantaasikohtaus. Mielestäni nämä kohtaukset sopivat elokuvan tunnelmaan hienosti jopa täydentäen ja syventäen alkuperäisen version tunnelmaa (ja sanomaa).

Tuolta muuten löytyy versioiden eroavaisuudet: http://www.oocities.org/fidelio1st/film/apocalypsenowredux.html

Blu Raytä pitää tietenkin myydä sellaisena versiona, että siinä on molemmat versiot. Playboy-tyttöjen kanssa istuskelu helikopterissa ei kai myöskään kuulunut ap. versioon.

Reduxille ääni täältä. Nykyään kun yritän katsoa alkuperäistä niin aina tulee sellainen olo että jotain puuttuu. Usein parjattu plantaasikohtaus on mielestäni aivan huippu. Sillä ei ole mielestäni mitään väliä liittyykö kohtauksen puheenaiheet leffan tarinaan, mutta kaoottinen ja absurdin koominenkin tunnelma ovat Ilmestyskirjaa omimmillaan. Ilman Reduxin lisäosia leffa tuntuu jopa turhan tavanomaiselta ja kesyltä.

Ääni alkuperäiselle versiolle joka kait iskostui tajuntaan aikoinaan elokuvateatterissa elokuvan ensi-ilta-aikoina.
Vaikea katsoa ja ymmärtää näitä muitakaan jälkeenpäin muuteltuja elokuvia. Mitä jos johonkin tauluunkin joku menisi maalaamaan lisää kuvitusta, Mona Lisalle enemmän hymynkaarta ja lisäkuvaa taustalle? Ok, vähän kärjistettyä mutta vähän tähän tapaan asian näen.

Pahinta muuttamista on tietysti sensuurin sakset joista ei ainakaan tv-esityksissä ole vieläkään päästy eroon. Aikoinaan tuli kehuttua etukäteen kavereille, että katsokaapa telkusta tulee hyvä leffa, Robocob. No sitten sai kuulla valitusta, että eihän siinä leffassa edes tapahtunut mitään.. no ei kai kun kaikki action oli leikattu pois, jotain 15 min. oli saksittu roskakoriin. Voi prkl.

Annan ääneni alkuperäiselle versiolle. Vain ja ainoastaan siksi, että reduxissa on niin tyhmä kohtaus, että se pilaa melkein koko muun leffan: Robert Duvallin surffilaudan varastaminen. Kohtausta huonontaan vielä se, että myöhemmin Robert Duvall muka lentelee helikopterilla sankariemme veneen yllä ja huutelee kajareista jotain pölvästiä. Robert Duvallin hienon ”Rakastan napalmin hajua aamuisin” -loppurepliikin tehot menevät siinä pilalle.

Playboy-kohtaus ja Kilgoren tekopyhä avustusoperaatio olivat ehkä ainoita, jotka olisin jättänyt.

Surffilaudan varastus: menee liian hassuksi, pidentäen leffaa.
Plantaasikohtaus: hyvä sinänsä, mutta jumittaa elokuvan.
Brando lukee Timen artikkelia Sheenille: vie mystiikkaa pois Kurtzista, pidentää muutenkin pitkää elokuvaa.

Joku kriitikko totesi, että jokimatka muodostaa elokuvan rytmin, ja pysähdykset rannan varrelle tuntuvat, no, pysähdyksiltä. Alkuperäisessä draivi säilyy.

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt alkuperäistä, ainoastaan Reduxin kahdesti. Olen siis vain kuvitellut alkuperäisen päässäni, missä se voi näyttää paremmalta kuin onkaan.

Reduxille ääni. Lisää elokuvaan rakastamiani harhailuja, sivupolkuja, kontrasteja ja ristiriitoja. Vie myös entistä kauemmas amerikkalaisen elokuvan konventioista.

Ranskalaisten plantaasin kohtaus on kyllä hienon unenomainen ja jäi mieleen pitkäksi aikaa, mutta muut uudet kohtaukset saivat kiemurtelemaan ja odottamaan vanhoja tuttuja tapahtumia.

Kyllä alkuperäinen on enemmän tiivis, enemmän rock n roll..

Henkilökohtaisesti pidän Redux-versiota parempana. Syventää perspektiiviä tapahtumin ja kertoo myös sen että mm. ranskalaisilla on ollut omat sotkunsa asiassa jo enne Usa:ta.

Niinpä Brando. Menee syvälle ja leveälle. Ja elävässä elämässä mm. Afganistan, jossa sotkuperinne (= soturiperinne) lankeaa laajalle.

Itsekin olen Reduxin kannalla. Syyt suunnilleen samoja, joita tsehov ja Janne R edellä ovat esittäneet. Tulkintaa sekoittavat harhapolut ja rönsyily sopivat juuri tämän elokuvan tunnelmaan.

Näitä luetaan juuri nyt