Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hyvitysmaksu ei kuulu 2010-luvulle – mikä muka on kännykkäsi muusikoille aiheuttama tulonmenetys?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 12.12.2011 21:52

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä ei käy kateeksi. Hän joutuu asemassaan puolustamaan kasettimaksua, joka on erään nettikommentoijan oivallisen luonnehdinnan mukaan häntäluun kaltainen jäänne informaatioyhteiskunnassa. Maksun suunniteltu korottaminen on herättänyt keskustelua netissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa, syystäkin.

Hyvitysmaksu, josta käytän mielummin sen kuvaavampaa nimeä kasettimaksu, keksittiin noin 30 vuotta sitten. Silloin c-kaseteille nauhoitettiin lähes yksinomaan materiaalia, joka oli tekijänoikeuden alaista: lp-levyjä ja radion musiikkia.

Musiikintekijöille piti saada tästä kopioinnista siivu. Siksi c-kasettien ja myöhemmin esimerkiksi vhs-kasettien ja tyhjien cd-levyjen hintaan lisättiin tekijänoikeushyvitysmaksu. Korvaus on sittemmin välitetty Teoston, ESEKin ja AVEKin kautta (kotimaisille) muusikoille sekä jonkin verran dokumenttielokuvantekijöille. Tämä oli aikanaan hyvä systeemi. Tietenkään ei sanottu, että se on myös korvaus laittomasta kopioinnista, sehän on laitonta, vaan omaan käyttöön kopioinnista – mutta tosiasiassa tekijöille siirrettiin massia nimenomaan siitä, että älppäreitä nauhoiteltiin myös kaverien c-kaseteille.

Hyvitysmaksu on roikkunut mukana teknologian vaihtuessa. Sitä maksetaan myös kovalevyistä. Ainakin ne, jotka joutuvat kuvettaan eniten kaivamaan – esimerkiksi paljon tallennustilaa tarvitsevat ammattivalokuvaajat ja videokuvaajat – ovat ihmetelleet, miksi heidän tulee maksaa suomalaiselle audiovisuaaliselle teollisuudelle siivu välineistä, joilla he tallentevat itse tuottamaansa sisältöä.

Samoin aika mielivaltaiselta tuntuu, jos joudun ulkoista kovalevyä (läppärini sisäisen kovalevyn varmuuskopiota varten) ostaessani tukemaan usealla kympillä Teosto-artisteja. Kovalevy(i)lläni on 80-prosenttisesti itse tuottamaani materiaalia, loput sellaista, minkä olen nettikaupasta sinne ostanut. Miksi maksan vielä Teostolle?

Entä tallentavat digiboksit – miksi kuluttajan pitää maksaa Teosto-maksua siitä, että hänellä on mahdollisuus ajansiirtoon?

Hyvitysmaksu kuuluu historiaan, mutta nyt se halutaankin tuoda yhä korkeampana myös kännyköihin ja tietokoneisiin, koska niilläkin kuunnellaan musiikkia. Aivan kaikista massatallennusvälineistä pitäisi maksaa ekstraa, koska niillä saatetaan kuunnella (kotimaisia) artisteja.

Arhinmäki on oikealla asialla – hän haluaa uudistaa järjestelmän. Mutta silti hän joutuu nyt kiirehtimään tämän uuden, hyvitysmaksua laajentavan asetuksen voimaan saamista. Tekijänoikeusjärjestöt ovat hyviä lobbaamaan, ja kyse on niiden olemassaolosta. Digitaalinen rakennemuutos toden teolla uhkaa Teoston hyvinvointia.

Eikä kyse ole enää oletettujen menetysten korvaamisesta. Puhutaan, että hyvitysmaksun kautta kertyi muutama vuosi sitten parhaimmillaan 15 miljoonaa euroa, ja semmoinen summa pitäisi saada jatkossakin. Kertymän halutaan siis olevan edunsaajan oletusten verran, ei heidän menetyksiään vastaava.

”Teostomaksusta on tullut vero, jolla on korkeintaan teoreettinen yhteys kotimaisen musiikin tai kotimaisten videotallenteiden kopiointiin. Ostamalla varmuuskopiointia varten ulkoisen kovalevyn tukee muun muassa kotimaista dokumenttielokuvaa. Kannatan kotimaisen dokumenttielokuvan tukemista, mutta ei kai kukaan naama vakavana yritä väittää, että nämä verotettavat tallenteet täyttyisivät kotimaisista dokumenttielokuvista. Kyse on siis ainakin tältä osin veroista eikä mistään hyvitysmaksusta”, kirjoitti Osmo Soininvaara vuosi sitten blogissaan.

Verotettavan kohteen ja rahoitettavan kohteen yhteys on pitkälti kadonnut.

Ongelma on myös siinä, että maksu on ristiriidassa sen kanssa, mitä laki sanoo.

Arhinmäen pyrkimys tuoda hyvitysmaksu tietokoneille on ykskantaan väärin. Tietokoneiden kiintolevyillä ei ole laillisesti kopioituja elokuvia ja musiikkia. Elokuvia ei voi olla, sillä dvd-levyjen kopiointi kiellettiin vuoden 2006 tekijänoikeuslaissa”, kirjoittaa Petteri Järvinen blogissaan.

Tänään Hesarin Jussi Ahlroth kirjoitti kolumnin aiheesta.

Ahlroth myöntää, ettei hyvitysmaksu vastaa nykymaailmaa, mutta on varovaisella kannalla ja hyväksyy hyvitysmaksun, koska se on aika pieni. Onko? Esimerikiksi digibokseissa se on jopa 36 euroa – plus vero siitäkin. Katteen kanssa kertyy varmasti viisi kymppiä lisää tuotteen hintaan – ehkä siis yli 20% enemmän. Hyvitysmaksuja maksetaan muuallakin kuin Suomessa, mutta uusi laki tekisi Suomen hyvitysmaksuista maailman kalleimmat. Ei sellaista vastaan protestoiminen ole kiukuttelua, vaikka Ahlroth niin väittää.

Kuten Soininvaara kirjoitti, hyvitysmaksu on omituinen pistevero, ja:

Satunnaiset pisteverot ovat talousteoreettisesti erittäin huono verotusmuoto. Ajatelkaamme, että sotainvalidit saisivat oikeuden verottaa sinisiä villatakkeja, partiolaiset kumisaappaita ja suksivoiteista kerättäisiin erityisverolla rahaa syöpälapsille. Kuka näitä voisi vastustaa, siis sotainvalideja, partiolaisia ja syöpälapsia?  Pisteverot kuitenkin vinouttavat käyttäytymistä. Vähemmän sinisiä villapuseroita ja enemmän sinisiä puuvillaisia puseroita tai punaisia villapuseroita. Enemmän kitkapohjasuksia voideltavien sijaan ja vähemmän kumisaappaita.” (Soininvaara)

Totta: mitään järjellisiä perusteita tällaiselle tietynlaisesta elektroniikasta perittävälle ja käytännössä ennen kaikkea lista-artisteille päätyvälle hyvitysmaksulle ei ole.

”Mitä ihmettä liikkuu Arhinmäen otsalohkon takana? Millä perusteella erilaisia tietokoneita ja muistikonfiguraatioita voi verottaa eri tavoin”, kiteytti Anssi Vanjoki äreänä Twitterissä marraskuun lopulla.

Ahlrothin kolumnin kommenteissa asiaa on purettu huolella. Teknologiaosaajia todella kismittää, että ala joutuu maksamaan ekstraa oudon lakijäänteen vuoksi, ja että epälegitiimejä maksuja halutaan vielä korottaa.

”Minkä ihmeen takia muutamalla musiikkialan toimijalla pitäisi olla mahdollisuus verottaa kaikkia minkä tahansa digitaalisen informaation tallentamiseen sopivaa laitteistoa Suomesta ostavia”, kysyy nimimerkki Poppop HS:n keskustelussa.

Aiheestakin.

”– jos kännykässä on Spotify tai vastaava, siitä maksetaan kk-maksuja tai kuunnellaan maksullisia mainoksia. Miksi siis kenenkään pitäisi maksaa sen lisäksi muutamia euroja ylimääräistä jokaisen laitteen yhteydessä, senkö takia että maksut ovat niin kovin kohtuullisia”, Poppop jatkaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö sisällöntuottajille kuuluisi korvauksia. Kyse on siitä, että ne peritään väärästä kohteesta ja ehkä myös väärin rajatulle ryhmälle, jos kyse on – kuten hyvitysmaksua perustellaan – kopionnin aiheuttamien menetysten korvaamisesta. Sen voi ainakin heti todeta, että myös elokuva-alalle kuuluisi siivu, isompi kuin nyt AVEK:in kautta dokkareille. Petteri Järvinen on sitä paitsi korostanut, että lähinnä musiikintekijöille ohjattavat korvaukset tulevat ennen kaikkea videotallennuksesta.

Mitä tästä seuraa? On selvää, että ostan jatkossa yhä todennäköisemmin elektroniikkani ulkomailta postimyynnistä, jos se on Suomessa merkittävästi kalliimpaa, jolloin myös alv jää alkuperämaahan, esimerkiksi Saksaan. En ole ainoa.

Kulttuuria tuen mielelläni, kulutan siihen vuodessa monta tuhatta euroa ja pistäisin lisää vaikka veroina. Mutta en tällä maksulla, jota ei voi perustella. Kuolleen järjestelmän remonttia ei pidä odottaa, sen toteuttamisen täytyy alkaa välittömästi.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Hyvitysmaksun vastustajat menevät metsään kun kuvittelevat maksujen päätyvän listamuusikoille. Hyvitysmaksuille ylläpidetään esim. Avekin toimintaa. Avek on tukenut paljon marginaaliin jääviä mediataidetuotantoja ja esim. kotimaisia dokumentteja. En laita tähän linkkiä, mutta jokainen voi tarkistaa Avekin toimintakertomuksista mitä rahoilla on saatu aikaiseksi. Avekilla on esim. Digidemo-hanke, joka rahoittaa kokeilevia digikulttuurin projekteja, myös pienyrityksiä.

Hyvitysmaksun osuus joidenkin tuotteiden kohdalla on prosentuaalisesti suuri, mutta pitäisikö siitä luopua kokonaan? Käytännössä jos esim. Avekille ei kohdistu minkäänlaista vero-subventiota, koko Avekin toiminta jäisi ihan tyhjän päälle ja iso osa marginaalisien taidemuotojen rahoituksesta vaarantuisi. Tätäkö hyvitysmaksun vastustajalobbarit haluavat? Esim. Effi jättilakanoineen. Koko ”keskustelu” on saanut ajat sitten todella absurdeja piirteitä.

Ja mikä ällöttävintä koko keskustelussa, populismi jyrää. Etenkin Vihreät ovat käsittämättömiä takinkääntäjiä. Eipä enää tarvitse äänestää noita selkärangattomia kulttuurinvihaajia. Petteri Järvisen blogitekstejä en ole jaksanut lukea enää aikoihin, Järvisen DOS-kirjat voisi polttaa roviolla.

”Siitä jaetaan rahaa ei-kaupallisesti huonosti kannattavaan taiteeseen, joten vasemmisto kannattaa sitä.”

Väärin. Avek rahoittaa esim. alkuvaiheessa olevia projekteja, joiden olisi muutoin vaikea saada alkurahoitusta. Tätä varmaan kutsutaan myös riskirahoitukseksi. Näiden projektien joukossa on esimerkiksi eräs nimeltä mainitsematon tuorehko kotimainen menestysdokkari, jota tuhannet suomalaiset ovat ylistäneet nettikommenteissaan.

Yksinkertaista? Eipä olekaan, hehee…

Onhan hyvitysmaksu toki järjetön ja epäoikeudenmukainen, mutta miksi valittaa, jos ei kohta edes ole tarvetta omistaa yhtäkään kovalevyä, eikö se maksu ole suhteessa kovalevyn kokoon?
Sen kun vain striimailet musasi Spotifysta, heivaat valokuvasi pilvelle jne. Eli tässä on jo käynyt niin kuin Soininvaara mainitsi, kitkapohjasuksilla hiihdellään.

Toisaalta jos tietokone maksaa reilun tonnin, onko se muutama kymppi väärin peritystä kulttuurin tukemisesta niin kovin kivuliasta avustamista, jos kulttuurin monimuotoisuus on mieleen? Kun moraali on näin korkea, lienee Ylenkin tukeminen yhtä vastenmielistä, niin mielellään kuin tätä sinällään ihan kannatettavaa jos kohta vanhakantaista pakkosivistyslaitosta periaatteessa tukisikin (siis jos se ei olisi moraalisesti väärin)?

Vai olisiko kyse jossain määrin ahneudesta ja nuukuudesta? Itse olen, kuten moni muukin yli 50-vuotias, ensin omistanut musiikkini vinyylillä, sitten hankkinut osan siitä uudelleen CD:llä tai ostanut sen iTunesista ja nyt maksan siitä kolmannen kerran tavallaan Spotifyn kautta. Ehkä olen tukenut samoja tekijöitä myös hyvitysmaksujen kautta, kuka tietää. Miksi moninkertainen maksu? Laiskuudesta tietty, ja koska ostettavaa on ollut sentään aika rajallinen määrä, ja hyvästä on kannattanut maksaa. Ja koko ajanhan se on tullut minulle kuluttajana suhteellisesti halvemmaksi.

Onhan se tavattoman mukavaa, että nykyään on järjetön määrä musiikkia kuunneltavissa kympin kuukausimaksua vastaan. Ei minulla tosin ole aavistustakaan, miten tuo kymppi kohdentuu juuri niille tekijöille, joiden musiikkia mieleni tekee milloin minkäkin herätteen perusteella kuunnella, mutta samapa tuo, eihän se ole minun murheeni. Kuuntelen paljon vaihtelevammin erilaista musiikkia nyt kuin ennen, ja suunnilleen entisin kustannuksin. Mitään ei kerry hyllyille eikä divariin vietäväksi, mahtavaa kun voi olla moderni ja olla omistamatta juuri mitään. Miten ihmeessä silti vähän ällöttää ja tuntuu siltä että ahnehdin, olen kulutushurmoksessa ja ryöstöviljelen kulttuurista perintöämme…

Ja kohta sama paratiisi elokuvien kohdalla, ei tarvitse enää teattereissa käydä, ei dvd-levyjä tilailla, kaikki maailman elokuvat niin haluan uskoa napautuksen päässä parilla eurolla striimattavaksi iPadiltani isoon AppleTV:seeni, kaunista ja minimalistista. Ja mikä tärkeintä, maksan vain sille jonka tuotteilla ja jonka servereitä kulutan, oikeudenmukaisesti ja laillisesti.

Suklaatehtaan poika: ”Onhan hyvitysmaksu toki järjetön ja epäoikeudenmukainen, mutta miksi valittaa, jos ei kohta edes ole tarvetta omistaa yhtäkään kovalevyä, eikö se maksu ole suhteessa kovalevyn kokoon?”

Kyse ei ole siitä, että maksu olisi liian korkea, vaan että se peritään aivan kummallisista paikoista. Kopiointi kun ei ole enää mikään juttu kulttuurin kuluttamisessa. Maksua pitää alkaa perimään muualta. Nykymalli on likimain sama kuin perittäisiin niistä suksivoiteista veroa syöpälapsille: absurdi.

”Toisaalta jos tietokone maksaa reilun tonnin, onko se muutama kymppi väärin peritystä kulttuurin tukemisesta niin kovin kivuliasta avustamista, jos kulttuurin monimuotoisuus on mieleen? Kun moraali on näin korkea, lienee Ylenkin tukeminen yhtä vastenmielistä, niin mielellään kuin tätä sinällään ihan kannatettavaa jos kohta vanhakantaista pakkosivistyslaitosta periaatteessa tukisikin (siis jos se ei olisi moraalisesti väärin)?”

Nyt tukeminen ei ole missään suhteessa siihen, kuinka paljon kulttuuria kuluttaa. Jos hyvitysmaksu peritään tallennustilasta, se ei jatkossakaan tule olemaan missään suhteessa itse asiaan. On osa samaa kehitystä, että televisiomaksusta siirrytään eri malliin Ylen rahoittamiseksi: niitä perinteisiä televisioita kun ei enää monilla ole. (Ei muuten minullakaan.)

Kirjoituksen loppuosasta en oikein ymmärtänyt, onko se vilpitön kuvaus tilanteesta, sarkasmia vai jonkinlainen itkuvirsi kulttuurin lopusta. Kauheaahan se monille on, että teknologia kehittyy tai muuttuu, ja monen muukin asia joudutaan samalla järjestelemään uusiksi.

Hyvitysmaksu on täydellisen järjetön järjestelmä ja aidosti haitallinen jäänne kotimaisille yrittäjille. Euro on mahdollistanut vaivattoman kuluttajakaupan yli rajojen maihin joista tämä hyvitysmaksupelleily puuttuu ja asettaa kotimaiset tallennusvälinekauppiaat eriarvoiseen asemaan.

Itse järjestelmä on tolkuton jo siksi, että se a.) nostaa tarpeettomasti tallennusvälineiden hintaa b.) siitä kärsivät ne jotka eivät tallennusvälineitä hyvitysmaksunalaiseen toimintaan käytä c.) järjestelmä on tehoton kuten tekijänoikeusjärjestöjen marinasta voidaan päätellä. Apurahat apurahoina, joko sitten budjetista tai mesenaateilta.

hmmm: ”Hyvitysmaksuille ylläpidetään esim. Avekin toimintaa. Avek on tukenut paljon marginaaliin jääviä mediataidetuotantoja ja esim. kotimaisia dokumentteja”
Kysymyksessähän on tekijänoikeuskorvaus luvallisesta kopioinnista. Miten niitä korvauksia voidaan antaa tuotantoon, jolla ei edes ole vielä tekinjänoikeuksia?

Olen pikkuhiljaa digitoinut vuosien varrella kuvaamiani valo- ja diakuvia, sekä myös itse kuvaamiani videoita. Kuvat olen tallettanut kolmelle ulkoiselle kovalevylle (kahdella paikkakunnalla) ja lukuisille CD- ja DVD-levyille. Kaikista näistä tallennusvälineistä olen joutunut maksamaan hyvitysmaksut, jotka eivät jää aivan mitättömiksi.

Nyt suunnittelen RAID-varmistettuja kovalevyjä kahdelle paikkakunnalle ja hyvitysmaksut alkavat kyrsiä todella. Talletetaanhan tieto RAID-asemassa moneen kertaan, mikä vaatii usempikertaisen tilan, josta taas maksettava lisää hyvitysmaksuja.

Herää kysymys, onko tämä hyvitystä tekijänoikeuksista (omista) vai perusteetonta tulonsiirtoa vai piiloveroa?

KK: ”Kirjoituksen loppuosasta en oikein ymmärtänyt, onko se vilpitön kuvaus tilanteesta, sarkasmia vai jonkinlainen itkuvirsi kulttuurin lopusta.”

Kyllä se oli kaikkea kolmea. Eli sarkastinen mutta vilpitön kuvaus omasta ja ilmeisen monen muunkin tilanteesta, jossa kulttuurin kulutus on mennyt henkilökohtaiseksi teknohiplailusuhteeksi scenessä jossa useimmat kuitenkin jakavat virtuaalisesti samaa sisältöä samoilla laitteilla.En erityisemmin valita mutta en voi olla näkemättä tilanteessa jotain surkuhupaista ja olla ironisoimatta siihen liittyvää sokeaa ja naiivia narsismia. En ole sen ulko- ja yläpuolella, etkä ole sinäkään.

Koko kommentin pointti oli, että asia on vaikea, ja oikeudenmukaista ratkaisua siihen on vaikea löytää. Mutta ahneitten lasten marinoita parin kympin vääryydestä teratavuluokan kovalevytilan hankinnan yhteydessä (kun sellaisen hinta nyt aivan viimeaikaista poikkeustilannetta lukuun ottamatta on tullut vuosikausia kaiken aikaa rankasti halvemmaksi) on vain rasittavaa kuunnella.

Mutta hyvä on jos keksitään parempi ja oikeudenmukaisempi malli, en vastusta sitäkään.

Suklaatehtaan poika kirjoitti: ”Onhan hyvitysmaksu toki järjetön ja epäoikeudenmukainen, mutta miksi valittaa, jos ei kohta edes ole tarvetta omistaa yhtäkään kovalevyä, eikö se maksu ole suhteessa kovalevyn kokoon?”

Tässä tämä näkyy kulttuuriväen (ja kulttuuriministerin) logiikka: jos ei kopioi musiikkia ja elokuvia niin kovalevytila on tarpeeton.

:-)

Riski-Ana: ”Tässä tämä näkyy kulttuuriväen (ja kulttuuriministerin) logiikka: jos ei kopioi musiikkia ja elokuvia niin kovalevytila on tarpeeton.”

Ei tästä ole kysymys, koko hyvitysmaksun epäkohdat ovat hyvin tiedossa (sitä paitsi tuossahan viitattiin pilveen, jonne moni tallentaa jo omat tuotoksensakin). Niin se on monen muunkin yhteiskunnallisesti merkittäväksi koetun asian suhteen, johon jostain on löydettävä rahoitus. Pitää pyrkiä parhaaseen mahdoliseen ratkaisuun mutta aina siinä jonkun varpaille tallotaan. Sama se on YLEn kanssa, aina joku kokee maksavansa epäoikeudenmukaisesti tai turhaan, oli rahoitusmalli mikä tahansa.

Kritiikki vanhentunutta hyvitysmaksujärjestelmää kohtaan on varmasti paikallaan mutta kun sen taso tuppaa olemaan vähän samaa luokkaa kuin ikiaikainen valitus siitä että joutuu osallistumaan verotalkoissa kaiken maailman itselleen (ainakin juuri nyt) tarpeettomien asioiden kustantamiseen.

”Kritiikki vanhentunutta hyvitysmaksujärjestelmää kohtaan on varmasti paikallaan mutta kun sen taso tuppaa olemaan vähän samaa luokkaa kuin ikiaikainen valitus siitä että joutuu osallistumaan verotalkoissa kaiken maailman itselleen (ainakin juuri nyt) tarpeettomien asioiden kustantamiseen.”

Sinulta on kyllä jäänyt lukematta suurin osa kritiikistä tai olet tiedostamattasi ohittanut kaiken järkevän kritiikin. Aloita lukemalla vaikka tässä kommentoimasi Kinnusen teksti ja jatka linkattuun Soininvaaran kirjoitukseen.

Kun katsoo vuoden 2010 hyvitysmaksukertymää on ilmeistä, ettei älypuhelimia haluta maksun piiriin siksi, että niillä kopioitaisiin musiikkia vaan siksi, että ne ovat digiboksien tavoin suhteellisen kalliita (ainakin tyhjiin levyihin verrattuna) laitteita. Kunhan pää on saatu auki, puhelimiin voi helposti lisätä 5-20 euron hyvitysmaksun, joka avaa uuden rahahanan hyvitysmaksun sisällä. Nyt digiboksit ovat maksun suurin yksittäinen lähde (viime vuonna lähes 40 % hyvitysmaksukertymästä tuli digiboksien maksuista, vaikka niillä ei kopioida yhtään mitään).

Maksupohjan laajentaminen on puhdasta talouslaskentaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen kopiointikäyttäytymisen tai haitan kanssa.

KK: ”Kyse ei ole siitä, että maksu olisi liian korkea, vaan että se peritään aivan kummallisista paikoista. Kopiointi kun ei ole enää mikään juttu kulttuurin kuluttamisessa.”

Onkohan asiasta mitään kunnon tutkimusta? Sinulla kovalevyt täyttyvät siis vain omista tuotoksistasi. Tarkistin oman tilanteemme ja neljästä teratavun asemasta yhteensä 100 gigaa menee itse kuvatuille valokuville (vuodesta 2002 digitaalisia) ja videoille. Videoitten osuus tulee kyllä voimakkaasti nousemaan tulevaisuudessa mutta nyt tilanne on tämä.

Kolmesta muusta asemasta kahdella on tv:stä tulleitten elokuvien ja sarjojen tallennuksia 2 teratavua ja kolmannella 250 gigaa. Lisäksi digiboksin 500-gigainen levy on pullollaan maksukanavilta tulleiden ohjelmien (laillisia) tallenteita, monen niistä tallentaisi pysyvästikin, mutta niinhän ei voi tehdä, joten ovat teknisesti ajansiirteitä.

Sen lisäksi striimaan elokuvia CD-ONista, iTunesista, PS3:n Mubista ja sarjoja sun muuta Areenasta, SVT:n Playsta ja BBC:n iPlayerilla sekä monista amerikkalaisista nettisivustoista, jotka näyttävät vastaavalla periaatteella tv-ohjelmiaan netissä, puhuttamakaan YouTubesta. Ja ostan edelleen aika paljon DVD/BD-levyjä.

Ei siis voine sanoa, että olisin visuaalisen kulttuurin kuluttajana jämähtänyt johonkin kopioimisen jurakauteen. En kyllä varsinaisesti kopioi mitään (paitsi tallenteiden varmuuskopioita), mutta tallennan edelleen suhteellisen paljon omille levyille, eikö se ole seurauksiltaan sama asia? (Siis sikäli että olen saanut esim. elokuvan ”ilmaiseksi” samaan tapaan kuin aikoinaan jonkin biisin radiosta C-kasetille nauhoitettuna, tosin paljon parempilaatuisena, enkä siksi aio ostaa elokuvaa/sarjaa levyllä tai vuokrata sitä striimattavaksi.)

Kaikki kovalevyillä oleva tieto on lisäksi varmuuskopioitu toisille levyille, osa niistä vielä raidattuja.

Tämän lisäksi on sitten tietokoneisiin liittyvä ammattikäyttö, jota varten on jotakuinkin 16 teratavua kovalevytilaa, mutta se on asia erikseen.

Jos unohtaa varmuuskopioinnit ja ammattikäytön niin kuinkahan omituinen lintu olen kovalevytilan käyttäjänä, kun viihde- ja harrastekäyttöön omistetusta kovalevytilasta muiden valmistamalle medialle uhrautuu nyt 2.8 teratavua ja itse tuotetulle 100 gigaa? Suhde on siis osapuilleen 3,5 prosenttia. Musiikin suhde (CD:ltä ja vinyyleiltä ripatun ja iTunesista ostetun) on vielä mitättömämpi, 13 gigaa, eli alle puoli promillea.

Kaiken kaikkiaan olen varmasti hölmöksi hyväntekijäksi luokiteltava tapaus, etenkin jos ajattelee kuinka mitätöntä on (etenkin kotimaisen) musiikin vaatima osuus ostetusta kovalevytilasta, mutta enpä ole kokenut itseäni pahemmin riistetyksi, jos en riistäjäksikään. Joskus vuonna yksi ja kaksi 20 megan (kyllä, megan) kovalevy maksoi 3000 markkaa ja polttava CD-asema saman verran. Tänä päivänä saan (edes indeksiä tarkistamatta) vastaavalla rahalla yli 4-teratavuisen aseman (siis 20000-kertaisen määrän tilaa) tai muutamankymmentä polttavaa DVD-asemaa. Vinyylinä tuli joskus nuoruudessa hankittua puolentoista hyllymetrin edestä noin 30 mk kpl maksavia levyjä, CD-levyjä jonkinmoiset rivit myös. Tätä nykyä en fyysisiä äänilevyjä juuri ostele, enkä enää digitaalistakaan musiikkia, vaan striimaan suurimman osan Spotifysta. Fyysisiin levyihin pannulla rahalla (ehkä n. 2000 euroa) voisin striimata noin 15 vuotta (kuunnellen moninkertaisen määrän eri artisitien musiikkia), mutta en tiedä yhtään, minkälainen osuus näistä maksuista menee varsinaisille tekijöille.

Jos jotakuta kotimaista artistia on vuosien varrella kovalevyihin rahaa polttaessa vahingossa tullut tuettua, pitäkoon hyvänään. Vaan arvelenpa että aika paljon rahaa on valunut isojen mediayhtiöiden pösöjen taskuihin, joten hyvä on, jos etsitään onnistuneempi ja kohdennetumpi tukimuoto.

Mutta ei se kovalevy kulttuurin kuluttamisessa tänä päivänä silti mitään eilistä lunta ole.

Nimimerkki1: ”Sinulta on kyllä jäänyt lukematta suurin osa kritiikistä tai olet tiedostamattasi ohittanut kaiken järkevän kritiikin. Aloita lukemalla vaikka tässä kommentoimasi Kinnusen teksti ja jatka linkattuun Soininvaaran kirjoitukseen.”

Olen ne kyllä lukenut, ja niissä esitetty kritiikki on asiallista. Mutta kysymys kuuluu: mitä tilalle? ”Väärin, väärin”, kyllä, mutta useimpien keskustelijoiden lääke tuntuu olevan että romutetaan siitä vain vanha, ja valittamisen motiivina se, että kokee itsensä uusien kulttuurin kulutuskanavien tehokäyttäjänä pahastikin riistetyksi.

Vähän voisi suhteuttaa.

Niin mutta kuten Soininvaara toteaa, poliittista yksimielisyyttä tai joustoa ei taida löytyä. Niin se on monen muunkin ”järjettömän” poliittisen päätöksen suhteen: tehdään vain se, mikä on mahdollista. Mutta Osmo on oikeassa: 10 miljoonaa on pieni hinta siitä, että tukalassa asemassa olevien pienpuolueitten (kuten vihreitten) asemaa ei mikään piraattipuolue syö. Arhinmäki näyttää valinneen toistaiseksi toisenlaisen strategian, tarkasti näemmä täytyy miettiä kenen joukoissa seisoo ja sitten olla ikään kuin seisomatta missään, ettei vain suututa ketään.

Linkittämäsi kirjoituksen viittaus siihen, että kovalevytallennukset eivät vähentäisi esim. dvd-levyjen myyntiä, perustuvat käsitykseen, että kaikki tv-ohjelmat tallennettaisiin vain digiboksin kovalevylle. Lisäksi Soininvaarakin (muka) kuvittelee, että tietokoneiden yhteyteen liitetyille isoille kovalevyille tallennetaan vain omia valokuvia ja videoita. Ei puhettakaan siitä, että niille tallennettaisiin paitsi laillisia tv-ohjelmia, myös laittomia torrent-latauksia.

En tiedä kuinka paljon laittomat musiikki- ja videolataukset suomalaisten tekijöiden palkkioita lopulta syövät, mutta niiden kompensoimisestahan hyvitysmaksussa ei virallisesti ole kysekään. Huonon päätöksen sitkeän säilymisen pohjalla tuntuu kuitenkin olevan ajatus, että kun kopioivat kumminkin laittomasti (vaikka sitten vain ulkomaista) niin rokotetaan nyt vähän ja käytetään hyvään tarkoitukseen. Harmittaahan se, jos on lainkuuliainen kansalainen ja joutuu maksamaan turhasta ja leimautuu varkaaksi.

Mutta se valitus on vähän samaa kuin valitus siitä että myymälävarkaat kasvattavat tavaran hintaa, minkäs teet. Tästä haittaverosta osan maksavat sentään myös (useimmat) varkaat. Jos tämän kohtuuttoman taakan poistamiseen ja sen jyvittämiseen jokaiselle eläkeläismummollekin tarvitaan poliittista tahtoa niin tiedät nyt kenelle annat äänesi. Jaa niin mutta kun sillä eläkeläismummollakin on vielä ääni, niin paras pitäytyä kyllä sittenkin siinä piraattipuolueessa.

Suklaatehtaan poika kirjoitti: ”Mutta se valitus on vähän samaa kuin valitus siitä että myymälävarkaat kasvattavat tavaran hintaa, minkäs teet. Tästä haittaverosta osan maksavat sentään myös (useimmat) varkaat.”

Laitonta tai laillista kopiointia ei voida mitenkään verrata myymälävarkauteen. Jos kaikki kopiointi lopetettaisiin niin siitä ei seuraisi juuri mitään. Dokumentteja ja lyhytfilmejä ei menisi kaupaksi sen enempää.

Musiikkiväki valittaa että levyjen myynti polkee paikallaan tai laskee johtuen kopioinnista. Tämähän on puppua. Samalla tavalla kopioitiin c-kasetille -70 luvulla.

Levyjen ja elokuvien myynti on suhteessa heikentynyt johtuen siitä että ilmaisia kanavia on jo niin paljon kaikkien ulottuvilla että rahat pannaan mieluummin johonkin muuhun. Toinen tekijä on pelit, jotka ovat ottaneet musiikin sijan monen nuoren sydämessä (ja kukkarossa).

Keppo kirjoitti: ”Levyjen ja elokuvien myynti on suhteessa heikentynyt johtuen siitä että ilmaisia kanavia on jo niin paljon kaikkien ulottuvilla että rahat pannaan mieluummin johonkin muuhun. Toinen tekijä on pelit, jotka ovat ottaneet musiikin sijan monen nuoren sydämessä (ja kukkarossa).”

Aivan oikein. Nuorten harrastuksena musiikilla onkin huomattavasti pienempi rooli kuin esim. -70 ja -80 luvuilla.

Huomiosta kilpailee tänä päivänä suuri joukko uusia asioita, kuten mainitut tietokonepelit. Harrastusmahdollisuudet ovat myös lisääntyneet paljon, on tullut irkkaaminen ja kaikenlainen muu chattailu, mesettäminen, keinotodellisuus kuten happohotelli, second life, Sim, blogit, Facebook, Youtube, vaikka mitä. Televisiossakin on useita kanavia, tallentavasta digiboksista ja netistä saa ilmaisia filmejä valtavan määrän minä hetkenä hyvänsä.

Tämän lisäksi olemme kokeneet suorastaan räjähdysmäisen ilmaisen musiikin tarjonnan kasvun. Ei ole kumma että levy-yhtiöiden tulot ovat hyytyneet.

Tosiasioita ei kuitenkaan tunnusteta vaan laskevien tulojen syy on vieritetty kopioijien niskaan. Lobbarit vievät hyväätarkoittavia viranomais-idiootteja kuin laskiämpäreitä ja kansalaisia ahdistellaan järjenvastaisilla teostomaksuilla (teostomaksut puhelimille!) ja aivan käsittämättömän suurilla suorastaan fasistisilla rangaistuksilla.

Ko maksu, rikosluontoisena, ei kuulu millekään vuosikymmenelle. En käsitä edelleenkään miksi yhteiskunnan pitäisi turvata yhden alan ammatissaan epäonnistuneiden toimeentulo vailla minkäänlaista heidän omaa panostaan.

Kaikille samalla tavalla tai ei kenellekkään.

Tämä keskustelu on jo tavallaan vanha, koska hyvitysmaksun laajennus ei sitten mennyt läpi, mutta jatketaan vielä.

Itse olen tuon hyvitysmaksun mieltänyt näin: Ellei hyvitysmaksujärjestelmää olisi käytössä, kaikki kopiointi voisi olla laitonta. Hyvitysmaksu on nykymuodossaan hinta kopiointikiellon lievennyksestä. Maksuhan on käytössä myös useimmissa EU-maissa, se ei ole suomalainen keksintö.

Maksu on monille epäreilu, mutta olisiko suoraan budjetista maksettava juuri reilumpi? Tämä kohdentuu edes jossain määrin sinne missä kopiontia tapahtuu. Budjettimaksua kannatan kyllä itse, mutta epäilen onko siihenkään rahkeita näinä aikoina.

Näitä luetaan juuri nyt