Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hyvitysmaksu ei kuulu 2010-luvulle – mikä muka on kännykkäsi muusikoille aiheuttama tulonmenetys?

Blogit Kuvien takaa 12.12.2011 21:52
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä ei käy kateeksi. Hän joutuu asemassaan puolustamaan kasettimaksua, joka on erään nettikommentoijan oivallisen luonnehdinnan mukaan häntäluun kaltainen jäänne informaatioyhteiskunnassa. Maksun suunniteltu korottaminen on herättänyt keskustelua netissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa, syystäkin.

Hyvitysmaksu, josta käytän mielummin sen kuvaavampaa nimeä kasettimaksu, keksittiin noin 30 vuotta sitten. Silloin c-kaseteille nauhoitettiin lähes yksinomaan materiaalia, joka oli tekijänoikeuden alaista: lp-levyjä ja radion musiikkia.

Musiikintekijöille piti saada tästä kopioinnista siivu. Siksi c-kasettien ja myöhemmin esimerkiksi vhs-kasettien ja tyhjien cd-levyjen hintaan lisättiin tekijänoikeushyvitysmaksu. Korvaus on sittemmin välitetty Teoston, ESEKin ja AVEKin kautta (kotimaisille) muusikoille sekä jonkin verran dokumenttielokuvantekijöille. Tämä oli aikanaan hyvä systeemi. Tietenkään ei sanottu, että se on myös korvaus laittomasta kopioinnista, sehän on laitonta, vaan omaan käyttöön kopioinnista – mutta tosiasiassa tekijöille siirrettiin massia nimenomaan siitä, että älppäreitä nauhoiteltiin myös kaverien c-kaseteille.

Hyvitysmaksu on roikkunut mukana teknologian vaihtuessa. Sitä maksetaan myös kovalevyistä. Ainakin ne, jotka joutuvat kuvettaan eniten kaivamaan – esimerkiksi paljon tallennustilaa tarvitsevat ammattivalokuvaajat ja videokuvaajat – ovat ihmetelleet, miksi heidän tulee maksaa suomalaiselle audiovisuaaliselle teollisuudelle siivu välineistä, joilla he tallentevat itse tuottamaansa sisältöä.

Samoin aika mielivaltaiselta tuntuu, jos joudun ulkoista kovalevyä (läppärini sisäisen kovalevyn varmuuskopiota varten) ostaessani tukemaan usealla kympillä Teosto-artisteja. Kovalevy(i)lläni on 80-prosenttisesti itse tuottamaani materiaalia, loput sellaista, minkä olen nettikaupasta sinne ostanut. Miksi maksan vielä Teostolle?

Entä tallentavat digiboksit – miksi kuluttajan pitää maksaa Teosto-maksua siitä, että hänellä on mahdollisuus ajansiirtoon?

Hyvitysmaksu kuuluu historiaan, mutta nyt se halutaankin tuoda yhä korkeampana myös kännyköihin ja tietokoneisiin, koska niilläkin kuunnellaan musiikkia. Aivan kaikista massatallennusvälineistä pitäisi maksaa ekstraa, koska niillä saatetaan kuunnella (kotimaisia) artisteja.

Arhinmäki on oikealla asialla – hän haluaa uudistaa järjestelmän. Mutta silti hän joutuu nyt kiirehtimään tämän uuden, hyvitysmaksua laajentavan asetuksen voimaan saamista. Tekijänoikeusjärjestöt ovat hyviä lobbaamaan, ja kyse on niiden olemassaolosta. Digitaalinen rakennemuutos toden teolla uhkaa Teoston hyvinvointia.

Eikä kyse ole enää oletettujen menetysten korvaamisesta. Puhutaan, että hyvitysmaksun kautta kertyi muutama vuosi sitten parhaimmillaan 15 miljoonaa euroa, ja semmoinen summa pitäisi saada jatkossakin. Kertymän halutaan siis olevan edunsaajan oletusten verran, ei heidän menetyksiään vastaava.

”Teostomaksusta on tullut vero, jolla on korkeintaan teoreettinen yhteys kotimaisen musiikin tai kotimaisten videotallenteiden kopiointiin. Ostamalla varmuuskopiointia varten ulkoisen kovalevyn tukee muun muassa kotimaista dokumenttielokuvaa. Kannatan kotimaisen dokumenttielokuvan tukemista, mutta ei kai kukaan naama vakavana yritä väittää, että nämä verotettavat tallenteet täyttyisivät kotimaisista dokumenttielokuvista. Kyse on siis ainakin tältä osin veroista eikä mistään hyvitysmaksusta”, kirjoitti Osmo Soininvaara vuosi sitten blogissaan.

Verotettavan kohteen ja rahoitettavan kohteen yhteys on pitkälti kadonnut.

Ongelma on myös siinä, että maksu on ristiriidassa sen kanssa, mitä laki sanoo.

Arhinmäen pyrkimys tuoda hyvitysmaksu tietokoneille on ykskantaan väärin. Tietokoneiden kiintolevyillä ei ole laillisesti kopioituja elokuvia ja musiikkia. Elokuvia ei voi olla, sillä dvd-levyjen kopiointi kiellettiin vuoden 2006 tekijänoikeuslaissa”, kirjoittaa Petteri Järvinen blogissaan.

Tänään Hesarin Jussi Ahlroth kirjoitti kolumnin aiheesta.

Ahlroth myöntää, ettei hyvitysmaksu vastaa nykymaailmaa, mutta on varovaisella kannalla ja hyväksyy hyvitysmaksun, koska se on aika pieni. Onko? Esimerikiksi digibokseissa se on jopa 36 euroa – plus vero siitäkin. Katteen kanssa kertyy varmasti viisi kymppiä lisää tuotteen hintaan – ehkä siis yli 20% enemmän. Hyvitysmaksuja maksetaan muuallakin kuin Suomessa, mutta uusi laki tekisi Suomen hyvitysmaksuista maailman kalleimmat. Ei sellaista vastaan protestoiminen ole kiukuttelua, vaikka Ahlroth niin väittää.

Kuten Soininvaara kirjoitti, hyvitysmaksu on omituinen pistevero, ja:

Satunnaiset pisteverot ovat talousteoreettisesti erittäin huono verotusmuoto. Ajatelkaamme, että sotainvalidit saisivat oikeuden verottaa sinisiä villatakkeja, partiolaiset kumisaappaita ja suksivoiteista kerättäisiin erityisverolla rahaa syöpälapsille. Kuka näitä voisi vastustaa, siis sotainvalideja, partiolaisia ja syöpälapsia?  Pisteverot kuitenkin vinouttavat käyttäytymistä. Vähemmän sinisiä villapuseroita ja enemmän sinisiä puuvillaisia puseroita tai punaisia villapuseroita. Enemmän kitkapohjasuksia voideltavien sijaan ja vähemmän kumisaappaita.” (Soininvaara)

Totta: mitään järjellisiä perusteita tällaiselle tietynlaisesta elektroniikasta perittävälle ja käytännössä ennen kaikkea lista-artisteille päätyvälle hyvitysmaksulle ei ole.

”Mitä ihmettä liikkuu Arhinmäen otsalohkon takana? Millä perusteella erilaisia tietokoneita ja muistikonfiguraatioita voi verottaa eri tavoin”, kiteytti Anssi Vanjoki äreänä Twitterissä marraskuun lopulla.

Ahlrothin kolumnin kommenteissa asiaa on purettu huolella. Teknologiaosaajia todella kismittää, että ala joutuu maksamaan ekstraa oudon lakijäänteen vuoksi, ja että epälegitiimejä maksuja halutaan vielä korottaa.

”Minkä ihmeen takia muutamalla musiikkialan toimijalla pitäisi olla mahdollisuus verottaa kaikkia minkä tahansa digitaalisen informaation tallentamiseen sopivaa laitteistoa Suomesta ostavia”, kysyy nimimerkki Poppop HS:n keskustelussa.

Aiheestakin.

”– jos kännykässä on Spotify tai vastaava, siitä maksetaan kk-maksuja tai kuunnellaan maksullisia mainoksia. Miksi siis kenenkään pitäisi maksaa sen lisäksi muutamia euroja ylimääräistä jokaisen laitteen yhteydessä, senkö takia että maksut ovat niin kovin kohtuullisia”, Poppop jatkaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö sisällöntuottajille kuuluisi korvauksia. Kyse on siitä, että ne peritään väärästä kohteesta ja ehkä myös väärin rajatulle ryhmälle, jos kyse on – kuten hyvitysmaksua perustellaan – kopionnin aiheuttamien menetysten korvaamisesta. Sen voi ainakin heti todeta, että myös elokuva-alalle kuuluisi siivu, isompi kuin nyt AVEK:in kautta dokkareille. Petteri Järvinen on sitä paitsi korostanut, että lähinnä musiikintekijöille ohjattavat korvaukset tulevat ennen kaikkea videotallennuksesta.

Mitä tästä seuraa? On selvää, että ostan jatkossa yhä todennäköisemmin elektroniikkani ulkomailta postimyynnistä, jos se on Suomessa merkittävästi kalliimpaa, jolloin myös alv jää alkuperämaahan, esimerkiksi Saksaan. En ole ainoa.

Kulttuuria tuen mielelläni, kulutan siihen vuodessa monta tuhatta euroa ja pistäisin lisää vaikka veroina. Mutta en tällä maksulla, jota ei voi perustella. Kuolleen järjestelmän remonttia ei pidä odottaa, sen toteuttamisen täytyy alkaa välittömästi.