Hyvästi, elokuvateatteri Bristol

Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että Bristol suljetaan vuoden loppuun mennessä. Se on kieltämättä ikävä menetys: taas Helsingistä katoaa yksi sali.

En tiedä kuka on ”Pirkko T” bloginsa takana – joku suomalainen elokuva-alan tuotantopuolen tyyppi mitä ilmeisemmin – mutta tiedän että asiaa hän ainakin kirjoittaa.

Kuten nimimerkki Pirkko T uusimmassa blogimerkinnässään toteaa, Bristol suljetaan, koska siellä ei käy ihmisiä.

Monet itkevät, että kamalaa kun leffoja näytetään vain Kinopalatsissa ja Tennispalatsissa ja muut persoonalliset leffateatterit kuolevat yksi toisensa jälkeen. No, niin käy, koska nämä yhden tai muutaman salin teatterit eivät vedä. Bristol on huippukiinteistössä. Se on valtava tila. Ei sellaista kannata pitää auki, jos lippuja myydään parhaimmillaankin vain joitain satoja viikossa.

Finnkino ei ole paha, se vain toimii maailmassa, jossa pätevät kaupalliset lainalaisuudet.

Bio Rexiä kymmenisen vuotta sitten pyörittänyt Mika Siltala kertoi joskus, että vanhanaikaisen yksittäisteatterin kannattamattomuuden tajusi viimeistään silloin, kun Siltalan Cinema Mondon oma maahantuonti The Others veti kahden korttelin päähän Tennispalatsiin ensi-iltaviikonloppuna yli kymmenen kertaa niin paljon katsojia kuin Rexiin, joka sentään oli kaupungin suuri sali – mutta vain yksi sali.

Muistan Bristolin lämpimästi. Se oli aikanaan kaupungin mahtavin teatteri, jonne Hollywood-toimintaelokuvat piti päästä näkemään. Die Hard kakkoseen livahdin onnistuneesti, vaikka tyly lipunrepijäsetä epäili ikääni (elokuva oli K-16, taisin olla 13-vuotias). Finlandia soi komeasti monikanaäänentoistosta, jollaisia ei 20 vuotta sitten vielä ollut kovinkaan monissa elokuvateattereissa. Terminator kakkosen kävin katsomassa Bristolissa kahdesti. Aina piti varata (puhelimella, ei ollut nettiä!) paikat parven eturivin keskeltä. (Nykyään istun mieluummin permannolla.)

Bristol on edelleen suosikkejani Helsingin saleista. Mutta en muista, milloin viimeksi olisin siellä itsekään käynyt maksavana asiakkaana.

Se siitä sitten. Hyvästi, Bristol.

Ihmiset, käykää – käykäämme – enemmän elokuvateatterissa.