Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hyvästi, elokuvateatteri Bristol

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 7.10.2010 14:21

Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että Bristol suljetaan vuoden loppuun mennessä. Se on kieltämättä ikävä menetys: taas Helsingistä katoaa yksi sali.

En tiedä kuka on ”Pirkko T” bloginsa takana – joku suomalainen elokuva-alan tuotantopuolen tyyppi mitä ilmeisemmin – mutta tiedän että asiaa hän ainakin kirjoittaa.

Kuten nimimerkki Pirkko T uusimmassa blogimerkinnässään toteaa, Bristol suljetaan, koska siellä ei käy ihmisiä.

Monet itkevät, että kamalaa kun leffoja näytetään vain Kinopalatsissa ja Tennispalatsissa ja muut persoonalliset leffateatterit kuolevat yksi toisensa jälkeen. No, niin käy, koska nämä yhden tai muutaman salin teatterit eivät vedä. Bristol on huippukiinteistössä. Se on valtava tila. Ei sellaista kannata pitää auki, jos lippuja myydään parhaimmillaankin vain joitain satoja viikossa.

Finnkino ei ole paha, se vain toimii maailmassa, jossa pätevät kaupalliset lainalaisuudet.

Bio Rexiä kymmenisen vuotta sitten pyörittänyt Mika Siltala kertoi joskus, että vanhanaikaisen yksittäisteatterin kannattamattomuuden tajusi viimeistään silloin, kun Siltalan Cinema Mondon oma maahantuonti The Others veti kahden korttelin päähän Tennispalatsiin ensi-iltaviikonloppuna yli kymmenen kertaa niin paljon katsojia kuin Rexiin, joka sentään oli kaupungin suuri sali – mutta vain yksi sali.

Muistan Bristolin lämpimästi. Se oli aikanaan kaupungin mahtavin teatteri, jonne Hollywood-toimintaelokuvat piti päästä näkemään. Die Hard kakkoseen livahdin onnistuneesti, vaikka tyly lipunrepijäsetä epäili ikääni (elokuva oli K-16, taisin olla 13-vuotias). Finlandia soi komeasti monikanaäänentoistosta, jollaisia ei 20 vuotta sitten vielä ollut kovinkaan monissa elokuvateattereissa. Terminator kakkosen kävin katsomassa Bristolissa kahdesti. Aina piti varata (puhelimella, ei ollut nettiä!) paikat parven eturivin keskeltä. (Nykyään istun mieluummin permannolla.)

Bristol on edelleen suosikkejani Helsingin saleista. Mutta en muista, milloin viimeksi olisin siellä itsekään käynyt maksavana asiakkaana.

Se siitä sitten. Hyvästi, Bristol.

Ihmiset, käykää – käykäämme – enemmän elokuvateatterissa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mä käövin siellä just viime viikolla kattomassa Inceptionin. Hyvät oli jytinät edelleen. Mutta jotenki se koko Aikatalon yläkerta on vähän harmaa. Vaikka eikö ne sitä joskus 90/00-luvun vaihteessa rempanneetkin? Muistan kierreportaat, ehkä ne oli siin viel T2:en aikoihin.

Kyllä vain, Bristol oli minullekin 90-luvulla se ykkösteatteri, joka opetti minut elokuvahulluksi ja elokuvateattereiden kuluttajaksi. Lippujen varaaminen puhelimitse ja paikat parven eturiviltä kuuluvat myös minun sukupolvikokemukseeni. Isot elokuvat mentiin katsomaan mieluiten heti ensi-iltaa täyteen pakattuun saliin, mutta lämpimimmät muistot minulla on yöennakkonäytöksistä joita järjestettiin vuosikymmenen puolivälissä. Niissä oli tunnelmaa jollaista en ole sittemmin kokenut kuin satunnaisesti festarinäytöksissä. Trainspotting, The Rock, lukuisat vähemmän laadukkaat toimintaelokuvat, jotka kuitenkin osuvat aikakauden tunnelmaan, ym.

Muistosi elää, Bristol.

Tietenkin tulee ikävä, muutaman normaalilevityksen ensi-illan vuodessa katsovana olen pyrkinyt nimenomaan Bristoliin, jos sellainen mahdollisuus on ollut. Tosiasia kuitenkin on, että isoja saleja on kaupungin tarpeiksi, mutta nimenomaan rypäleteattereita stadista puuttuu Forumin ja Bio Cityn kadottua.

Valitettavasti yksi syy siihen, ettei Helsingissä enää voi asua on se, että kaupungissa on naurettavan vähän leffateattereita… Bristol oli Maximin ohella lapsuuden teatteri ja isä opetti, että se oli kaupungin paras koska se oli ainoa THX:llä varustettu sali. :)

Olisi kiva tietää mikä on ero Helsingin ja Pariisin välillä, kun Ranskan pääkaupungissa on vaikka kuinka paljon pikkuteattereita. Eikö valtio Suomessa tue leffateattereita? Täällä (Pariisissa) on olemassa teattereiden luokitus, esim. pieni teatteri joka näyttää erikoisempia elokuvia on määritelty ”art & essai”-saliksi. Miksei Suomessa ole samantapaista systeemiä?

(ei ole tarkoitus kritisoida, olen miettinyt tätä jo monta vuotta, tuntuu hassulta!)

Ero Helsingin ja Pariisin välillä on laskutavasta riippuen joko n. 10 miljoonaa tai 1,5 miljoonaa ihmistä.

mikkop kertoo keskeisen totuuden. Mutta toki sekin ero Suomen ja Ranskan välillä on, että ranskalaiset käyvät elokuvissa keskimäärin 3,1 kertaa vuodessa ja me suomalaiset 1,3 kertaa vuodessa.

@ ina, mikkop ja Kalle Kinnunen

Ranskassa CNC (Centre National du Cinéma et de l’Image Animée), joka muutenkin hyvin tarkkaan säätää elokuvatoimintaa, tukee myös taloudellisesti art & essai-teattereita, joilla on sovittu määrä sopivaan kategoriaan kuuluvia elokuvia ohjelsmistossa.

Tuen avulla pienenpikin elokuvateatteri voi samalla täyttää kassojaan näyttämällä sekä valtavirta-elokuvia että art&essai-ohjelmistoa.

MarjaJ: ”Tuen avulla pienenpikin elokuvateatteri voi samalla täyttää kassojaan näyttämällä sekä valtavirta-elokuvia että art&essai-ohjelmistoa.”

Mielenkiintoinen systeemi.

Meillähän toki myös tuetaan arthouse-elokuvien maahantuontia; Suomen elokuvasäätiö jakaa tukia laadukkaiden pienten elokuvien levitykseen.

@ Kalle Kinnunen

Kun tukea annetaan suoraan elokuvateatterille on ehkä helpompaa saada vaikeammin markkinoitavat elokuvat myös esitykseen.

Kun tuki tulee vain maahantuojalle, niin pitää löytää vielä teatteri, joka uskaltaa osaltaan kantaa taloudellisen vastuun elokuvan ottamisesta ohjelmistoon.

Elokuvateatterin pyörittäminen ei ole ihan halpaa hupia…

Rare Exports näyttää tulevan esitettäväksi myös Bristoliin.

Eli vielä nyt joulukuussa on tilaisuus nauttia elokuvasta Bristolin parven ekan rivin keskellä.
Täytyy sanoa, että ikävä tulee. Ennen ”palatseja” Bristol oli kuitenkin kaupungin ykkössali.