Hyvästi Dino De Laurentiis, moguleista viimeinen
Elokuvatuottajaveteraani kuoli eilen 91-vuotiaana. Imperiumiaan Italiasta Hollywoodiin 1970-luvulla laajentaneen supertuottajan perintö elää niin pitkään kuin itse elokuva.
Katsoi asiaa sitten taiteellisen laadun tai bisneksen kulmasta, Dino De Laurentiisin tuotantojen lista on huikea: Giuseppe de Santisin neorealismiklassikko Katkeraa riisiä, Federico Fellinin varhaiset Tie ja Cabirian yöt, Mario Bavan tyylinäyte Mies mustassa Jaguarissa (Danger: Diabolik), Michael Winnerin huippusuosittu Väkivallan vihollinen (Death Wish), Michael Mannin suurenmoinen Psykopaatin jäljillä (Manhunter)..
De Laurentiis ehti tuottaa niin Ingmar Bergmania (Käärmeenmuna) ja Roman Polanskia (Merirosvot) kuin David Cronenbergiä (The Dead Zone) ja Robert Altmania (Buffalo Bill ja intiaanit) – myönnetään, että kaksi ensimmäistä eivät ole ohjaajiensa kärkitöitä. Eikä sitä ole Dyyni, josta David Lynch ei edelleenkään jaksa kauheasti puhua.
Niinpä: Dino oli Hollywoodin varhaisten vuosikymmenien suurten mogulien tapaan hankala, arvaamaton ja äkkipikainen tyyppi.
Conan Barbaarin ohjaaja John Milius muisteli häntä vuonna 2003 Uncut-lehden haastattelussa:
”Working with Dino was like a war. You’re dealing with someone who’s like a world-class criminal, like the Shah of Iran or Saddam Hussein. It’s just not like dealing with a movie producer. In a way, there’s actually something kinda neat about Dino. He’s like an oriental potentate. During shooting, I set up a table in the desert plain. Looked just like the approaches to Basra. He was coming in this Mercedes. You could see this big plume of dust. I sat at the table, with no-one around – and a bust of Mussolini. Dino arrived and said, ay, wassat, why are you giving me Mussolini? I said, cause that’s what you are.”
Sellaista se joskus on, elokuvanteko. Yhteenotoista huolimatta Conanista tuli mitä mainioin elokuva, Miliuksen paras.
Nostan Dinolle maljan ja laittaisin Diabolikin blu-rayn pyörimään, jos sellainen olisi julkaistu.