Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hyväntekeväisyyttä vai narsismia: dokumenttielokuva Autolla Nepaliin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.11.2014 08:15
On vaikea kuvitella narsistisempaa elokuvaa kuin Autolla Nepaliin. Elokuva kertoo viidestä nuoresta miehestä, jotka ajoivat pakettiautolla Suomesta Nepaliin ja takaisin. Motivaationa on auttamisen halu. Nepalista haetaan koruja, jotka myytäisiin Suomessa. Tulot menevät takaisin kathmandulaiselle nai...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Arviossa hyviä pointteja aikamme narsismista ja siitä miten se sekoittuu myös hyväntekemiseen.
Mutta silmään pisti se että Kinnunen teki joidenkin elokuvan esiintyjien uskonnollisesta vakaumuksesta numeron. Mikähän pointti siinä oli? Varsinkin kun itse nosti aivan pokkana vielä esille termistöä kuten ”Toiseus”. Kukahan tässä oli Kinnusen ”Toiseus?”

Olisiko asia hoitunut jos elokuvassa Kinnusen kanssa erilailla uskontoon suhtautuvat olisivat laittaneet tähden rintaan (niin tutkivan journalistin ei olisi sitä tarvinnut kaivaa esille) tai jos julisteisiin olisi laitettu varoitus: elokuva sisältää myös vähemmistöjä?

Kieltämättä ilmaisin asiaa epäselvästi. ”Uskonnollinen viitekehys ei ole sinänsä ongelma, mutta se on tarpeellinen selitys, jota elokuvan levittäjä ei anna.” Tämän olisi pitänyt jatkua niin, että kertoisin helluntailaisuuden osaltaan selittävän tekijöiden itsekritiikin puutetta ja naiiviutta – ehkä myös ongelmallista suhtautumista autettaviin tai ainakin hassuihin Toisiin, ts. kehitysmaiden ihmisiin.

Sanotaanko että kirjoitit sen verran fiksua palautetta elokuvan toteutuksesta ja länsimaiden auttamistyöstä, että olisin odottanut vähän harkitumpaa ja vähemmän leimaavaa tekstiä uskonnollisista vakaumuksista, edelleenkin, jos siis näet Toiseudet ongelmina. Enään tosiaan ei eletä kakskytluvun suomessa jossa kaikki kuuluivat turvallisesti luterilaiseen kirkkoon. Suomi on myös etnisesti ja alakulttuurillisesti entistä värikkäämpi ja hyvä niin, ei tehdä siitä numeroa.

Sen sijaan olisikohan iällä mitään tekemistä sen kanssa miten elokuvan henkilöt käyttäytyvät kamerojen edessä tai somessa?
Se taitaa vaan olla niin että Kalle me vanhat kyyniset paskat kyllä tajutaan miten ei tule toimia ja jätetään tekemättä, kun taas kirkasotsaiset nuoret uskovat asiaansa ja tekevät. Sitten kun on yliopiston kurssit istuttu ja maailman parannuksen teoriat hallussa, voi olla myöhäistä tai ainakin jäljestä puuttuu se mikä elokuvassa juuri oli kauneinta, aitous, naivius ja usko (enkä nyt puhu kristinuskosta jota kohtaan apparently et koe yltiöpäistä rakkautta.)

Over all kaikki palaute varmaan auttaa kavereita kehittymään, eli on arvokasta. Kehittymään sekä elokuvan että hyvän tekemisessä.

Hyviä pointteja Jarkko. Ajatukseni tietystä ei-tahallisesta tekopyhyydestä – jota elokuvat me-ne-jako edustaa – jäi nyt liian pahasti rivien väliin. Tarkoitus ei ollut pilkata vakaumusta, vaan kritisoida siitä juontavaa itsekritiikin puutetta. Kieltämättä nettinatiivien sukupolvella ylipäänsä on erilainen suhtautuminen kameraan, julkisuuteen, someen ja itsensä esille tuomiseen.

Tunnistan kritiikistäsi monta hyvää pointtia. Pari juttua kuitenkin hiukan jäi vaivaamaan. Annoit ymmärtää että tiedät taustoista varsin paljon, kuitenkaan et maininnut että kyseessä ei alunperin pitänytkään olla elokuva vaan videoblogi. Elokuvan tekeminen ei ymmärtääkseni ollut tiedossa matkalle lähtiessä, eikä vielä matkan aikanakaan. Kritisoit että materiaali ei ole riittävän tasokasta valkokankaalle ja vieläpä täyteen hintaan. Jäin miettimään että kuka sen riittävän tason sitten määrittelee. Olen ymmärtänyt että tekijät ovat jo etukäteen ilmoittaneet antavansa lipputulojen tekijänpalkkiot hyväntekeväisyyteen, joten mielestäni on varsin tyhjänpäiväistä kritisoida elokuvalipun normaalihintaa. Jos kyseessä on hyväntekeväisyystempaus, eikö lipun pitäisi olla jopa normaalia kalliimpi.

Sonja, mielestäni se, että materiaali oli alun perin heikkoa ja rahat menevät hyväntekeväisyyteen ei mitenkään perustele antamaan anteeksi elokuvan erittäin heikkoa tasoa. Jos elokuva tulee elokuvateattereihin samanlaisiin näytöksiin ja samalle viivalle kuin kaikki muut elokuvat, arvioin sen samoin kriteerein.

Toki sen voi mennä katsomaan hyväntekeväisyytenä, mutta törkeän huono elokuva se silti on.

Jos hyväntekeväisyys edellä mennään, suosittelen siis säästämään omaa aikaa (sekä elokuvateatterin osuuden lipun hinnasta) ja antamaan rahat suoraan apua tarvitseville.

”Jäin miettimään että kuka sen riittävän tason sitten määrittelee.”

Tätä ei kannata pitkään märehtiä: minä määrittelen tason omassa tekstissäni, ja kukin tykönään.