Dokumenttielokuva on hyvää ja kaunista ja humanistista. Dokumenttielokuva on tärkeää. Ok, mutta dokumentiksi luokiteltu Hyvästi ihminen (1971) on epäkorrektein elokuva, jonka olen koskaan valkokankaalta nähnyt.
Hyperbolalla on hyvä aloittaa, kun aihe on väärin tehdyt dokumentit. Tai eri tavalla t…
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
Pääset tarkastelemaan omia tietojasi kirjautuneena palveluun.
Kirjautuneena käyttäjänä voit lisätä juttuja lukulistalle myöhempää tarkastelua varten.
Voit hakea sivustolta juttuja käyttäen erilaisia hakusanoja.
Klikkaa valikko auki nähdäksesi lisätoimintoja.
Siirry linkistä RSS-syötesivulle ja paina Tilaa-nappia saadaksesi tuoreimmat otsikot nopeasti ja vaivattomasti.
Voit jakaa jutun WhatsAppissa. Tämä toiminto vaatii, että mobiililaitteeseen on asennettu WhatsApp-sovellus.
Voit muuttaa tekstin kokoa suuremmaksi tai pienemmäksi.
Lue kirjautumisohjeet. Unohditko salasanasi? Tilaa uusi. Eikö sinulla ole tunnusta? Rekisteröidy palveluun.
Palaa kirjautumislomakkeelle. Eikö sinulla ole tunnusta? Rekisteröidy palveluun.
Lue kirjautumisohjeet. Palaa kirjautumislomakkeelle. Unohditko salasanasi? Tilaa uusi.
Kirjautuneena voit osallistua sivustolla käytäviin keskusteluihin. Mikäli sinulla on olemassa olevat tunnukset Otavamedian muilla sivustoilla voit käyttää samoja tunnuksia kaikissa palveluissa.
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, voit kirjautua sähköpostilla ja salasanalla. Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä asiakaspalveluun.
Asioi verkossa
Voit mm. tehdä laskutus- tai osoitteenmuutoksen, tehdä tilapäisen jakelunkeskeytyksen sekä ilmoittaa jakeluhäiriöstä osoitteessa otavamedia.fi.
Digipalvelut
Puhelin (09) 156 6227
digi@otavamedia.fi
Asiakaspalvelu
Puhelin (09) 156 665
Avoinna ma–pe 8–17
Palaa kirjautumislomakkeelle. Unohditko salasanasi? Tilaa uusi.
Keskustelu
”Ainoa lisä mitä olisi ehkä voinut toivoa ovat viime vuosien amerikkalaiset oikeiston ja äärikristittyjen propagandadokumentit, jotka ovat syntyneet vastavoimaksi Michael Mooren suosiolle ja konservatiivipoliitikkojen tueksi.”
Nämä 2000-luvun tuotteet ovat kai useimmiten aika kätevästi nykykatsojan ulottuvilla, Stranger Than Fiction on rajattu 1900-lukuun ja painottuu valkokankaalle tehtyyn mutta siellä enää harvoin nähtävään tavaraan. Esityssarja tarjoaa kyllä Made in USA -propagandaa Jayne Loaderin ja Raffertyn veljesten Atomic Café -kompilaatiossa (atomiajan propaganda- ja opetusfilmien valitut palat), joka täydentää Watkinsin Sotaleikin atomipommi-dokudraamaa tekemällä saman aihepiirin virallisista totuuksista kauhukomediaa; paikoin hyvin samanlainen satiirin ja kauhun jännite kuin Jacopettin visioissa.
”Hyvin säilynyt” propaganda ansaitsisi kyllä oman sarjansa, varsinkin kun KAVI:n arkistossa on runsaasti Neuvostoliiton alan tuotoksia, unohdetun bulkkitavaran seassa varmasti joitain erinomaisia löytöjä.