Huuliharppukostaja, 39, saa pian Suomen ensi-iltansa

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jos minulta kysytään maailman parasta elokuvaa ja on ihan pakko vastata, vastaan yleensä Huuliharppukostaja.

Näköjään Veijo Hietala on samaa mieltä. Muutama merkittävä ohjaajakin pitää Sergio Leonen neljättä lännenelokuvaa yhtenä kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista. International Movie Databasen jatkuvassa yleisöäänestyksessäkin se on kuudennellatoista sijalla.

Huuliharppukostaja on sikäli erikoinen elokuva, ettei sitä arvostaan ja kuuluisuudestaan huolimatta ole ikinä esitetty Suomessa valkokankaalla.

Tai on, mutta aivan rikkinäisinä versioina.

Huuliharppukostaja sai ensi-iltansa Suomessa vuonna 1970. Alun perin 175-minuuttisesta elokuvasta tuotiin maahan 141-minuuttiseksi lyhennetty versio. Tällainen äpärä oli syntynyt USA:ssa, jossa pitkä versio sai kehnon vastaanoton ja joku tonttu katsoi lyhentämisen jotenkin parantavan eepoksen kaupallisia mahdollisuuksia.

141 minuutin räpellys ei näyttäytynyt Valtion elokuvatarkastamon väelle mestariteoksena, vaan se joutui väkivallan vuoksi vielä sensuurin kouriin. Lopulta elokuva sai K-16-ikärajan, mutta vasta kun siitä oli poistettu yli neljä minuuttia dramaturgian kannalta tärkeimpiä kohtauksia.

Yksi tarkastajista oli vaatinut peräti elokuvan täyskieltoa. Tällaiset sensuuripäätökset eivät olleet tuohon aikaan harvinaisia.

1970-luvun alussa poliittinen sensuuri oli jo harvinaista, mutta seksin ja väkivallan pelättiin rappeuttavan kansalaisten mielet. Esimerkiksi myös Likainen Harrykiellettiin ensimmäisessä tarkastuksessaan 1972 raaistavana ja mielenterveyttä vahingoittavana. Sitä esitettiin elokuvateattereissa lopulta yli kaksi minuuttia leikattuna.

Huuliharppukostajan televisiosta nähneet muistanevat, mistä on kyse elokuvateatteriversioista poistetuissa jaksoissa, jotka ovat Elonetin tietokannan mukaan ”pojan ampuminen, miehen kidutus mankelissa, kuolevan johtajan ryömiminen savikuopassa ja kostajan veljen hirttäminen”. Groteskiutta korostavat sanamuodot ovat sensuurisetien.

Leonen runolliset avainkohtaukset yksinkertaisesti pyyhkäistiin pois.

Näin katosivat tarinasta päähenkilöiden motiivitkin! No, kun kyseessä oli tuo valmiiksi tuhottu versio, ei menetys ollut enää niin valtava.

Soundtrack-vinyylin ostaneita kuitenkin varmasti ihmetytti, mikä onkaan kohtaus, joka levyn kanteen oli kuvattu

Kymmenet tuhannet näkivät Leonen eepoksen siis virkamiesten tökeröksi pilaamana torsona, tietämättä mitä elokuvalle oli valtiomme mandaatilla tehty.

Eikä farssi siihen pääty. Vuonna 1977 Suomeen tuotiin Huuliharppukostajan täyspitkä versio. Uusintaensi-iltaa varjosti kuitenkin se seikka, että nuo neljä kohtausta sensuroitiin tälläkin kertaa.

1980-luvulla elokuva saatiin videolle – ja jälleen pahasti leikattuna, samoista kohdista kuin kulttuurin viholliset Elokuvatarkastamossa 1969 päättivät.

1990-luvun alussa Huuliharppukostaja nähtiin viimeinen leikkaamattomana, ensin televisiossa ja sitten myyntivideonakin.
Elokuva-arkistolla esitetiin joitain kertoja vuoden 1977 versiota.

Leikatut pätkät haettiin elokuvatarkastamon säilöstä ja lisättiin arkiston filmikopioon vasta kuluvan vuosikymmenen alussa, jolloin kopio oli kulunut jo aivan rikki. Konehuoneiden lattioille oli jäänyt niin paljon filmiä, että kuva hyppi tuon tuostakin.

Muutama vuosi sitten Huuliharppukostaja saatiin vihdoin dvd:lle, toki leikkaamattomana. Ikärajakin oli pudonnut K-15:een.

Huuliharppukostajan Italian ensi-illasta tulee joulukuussa kuluneeksi 40 vuotta. Suomessa maailman paras elokuva saa valkokangasensi-iltansa lauantaina 30.8. kello 22 Lasipalatsinaukiolla osana Helsingin Juhlaviikkojen Kinopiha-ohjelmaa. Ulkoilmanäytökseen on tilattu Yhdysvalloista restauroitu, täyspitkä filmikopio.

Kaikki Kuvien takaa -blogit löydät täältä