Hurjaksi menee: Bond siirtyi, Disney peruutti, suuria televisiomessuja lykättiin
Viimeisimmät James Bond-elokuvat ovat tehneet maailmanlaajuisesti miljardin euron elokuvateatteriliikevaihdon, ja päälle tulevat tietysti pelkästään elokuvateattereille valtavat, monissa maissa lähes samansuuruiset oheismyynnit.
Disney on viihdejätti, joka käyttää yksittäisiin julkistustilaisuuksiinsa useita miljoonia.
MipTV on yksi maailman merkittävimmistä audiovisuaalisen alan messutapahtumista. Televisioalan messut piti järjestää maalis-huhtikuun vaiheessa Ranskan Cannesissa.
Sitten tuli koronavirus.
Tätä kirjoittaessani on alle 48 tunnin aikana siirretty tulevan Bond-leffan No Time to Die ensi-ilta vain kuukauden varoajalla huhtikuun alusta marraskuulle, peruttu Disney+ -palvelun suuri kaksipäiväinen Euroopan lanseeraus Lontoossa (paikalla piti olla satoja toimittajia ja delegaatteja) vain tasan kaksi vuorokautta ennen kuin sen piti alkaa ja peruttu koko MipTV. Viimeksimainittuun kuuluva laatusarjojen katselmus Canneseries siirrettiin maaliskuun lopusta lokakuulle.
On epidemia ja on hysteria.
Hysteria on vasta alussa, pelkään. Nyt vihjaillaan Disneyn tulevan Mulan-elokuvan ensi-illan siirtyvän. Jos kaksi vuoden aivan kärkituotannoiksi laskettua ensi-iltaa heivataan loppuvuoteen, alan bisnes ja etenkin elokuvateatterit ottavat todella mojovan iskun.
F9 eli uusin Fast and Furious -elokuva on myös kysymysmerkki. Sarjan bisneksestä erityisen suuri osa on ollut Kiinassa.
Bond kestää kyllä siirron, mutta sen taustalla oleva MGM-studio ei kestäisi lipputulojen romahdusta – sillä ei ole muuta kultakaivosta kuin 007. Vastaavaa temppua ei ole aiemmin tapahtunut 007-leffalle. Elokuvia on siirretty tähän tapaan ulkoisista syistä globaalisti ainoastaan sen tyyppisissä tilanteissa kuin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen ja kouluampumisten seurauksena. Perustelut ovat olleet yhteiskunnallisia, eräänlaisia eettisiä välikumarruksia ja kuukauden kestäviä kiperien puheenaiheiden maton alle lakaisuja, kun uutisotsikot ovat epämiellyttäviä. Yleensä tällaisista siirroista jää kuitenkin itse elokuviin oma hajunsa.
Pandemian vuoksi siirtämistä ei voi oikein kritisoida, tärkeintähän on, että ihmiset pysyvät terveinä – ja se miten he reagoivat on oma asia ja joillain markkinoilla jo todennettavissa. Italiassa elokuvissakäynti tämän vuoden alussa on laskenut yli 70 prosenttia ja puolet maan elokuvateattereisa on suljettu. Koreassa lasku on 60 prosenttia. Kiinasta ei ole prosenttilaskelmaa, mutta jos tilanne ei helpota, koronaviruksen aiheuttaman elokuvateatterien liikevaihdon menetyksen pelätään nousevan parin miljardin euron luokkaan.
Kukaan ei tiedä kuinka pitkään pandemia kestää ja kuinka paljon siitä on hysteriaa. Bondin osalta ratkaisun juuri nyt selittää Aasian markkinoiden lamautuminen. Tällainen elokuva jaellaan globaalisti samanaikaisesti – täysi rytinä päälle. Kun elokuvissakäynti on tauolla Kiinassa, Koreassa ja Japanissakin, kuulostaa aivan järkevältä, että Bondin taustatahot ovat vaihtaneet ensi-illan vuodenaikaa.
Kollegani piirtelevät seinille jo perinteisen elokuvakulttuurikalenterin pätkimistä ja sekasortoa, eli Cannesin elokuvajuhlien perumista, ehkä myös Venetsian festivaalien siirtoa. Tapahtumat ovat maantieteellisesti suht lähellä keskeistä ongelma-aluetta Pohjois-Italiassa.
Ranskassa hallitus on koronaviruksen vuoksi kieltänyt väliaikaisesti yli 5000 hengen sisätapahtumat, mikä tekisikin Cannesin elokuvafestivaaleista hieman hankalat järjestää. Festivaalipalatsin eri tiloissa on samanaikaisesti hyvinkin yli 5000 henkeä kerralla – tuo luku ylittyy jo tuon yksittäisen rakennuksen elokuvasaleissa, ja päälle tulevat valtavat messutilat.
Tekevätkö elokuvajuhlien järjestäjät saman ratkaisun kuin Miptv-messujen järjestäjät?
Toukokuun puolivälissä järjestettävät Cannesin elokuvafestivaalit on maailman suurin elokuvatapahtuma. Se tuo kaupunkiin yhteensä jopa 200 000 kävijää 13 päivän aikana. Viimeksi Cannesin elokuvajuhlat peruutettiin vuonna 1968 yhteiskunnallisten levottomuuksien vuoksi, ja silloinkin vasta festivaalin jo ehdittyä puoliväliin.
Toisaalta elokuvateatterien massasulkemisia tuskin tulee maanlaajuisesti tapahtumaan Euroopassa Italian jälkeen. Yksi syy on sekin, että niitä voi ja hätätapauksessa kannattaa pitää auki myös pienillä täyttöasteilla.
Jos hitit evakuoidaan parempaa aikaa odottamaan, katsojat menevät muihin leffoihin, mitä sitten onkaan tarjolla. Jos hysteria jatkuu, katsojamäärä voi vähentyä, mutta ohjelmistoa on takuulla. Paradoksaalisesti tässä voi tulla positiivisiakin muutoksia bisnekseen, kunnon disruptio – kun toimenpiteet tulevat globaalilevityksiä siirtäville jättiläisille kalliiksi, joku pienempi taho saattaa hyötyä.
Ja kas kas, juuri ennen kuin tämä blogimerkintä oli julki, Yhdysvalloista kantautui uutisia SXSW-festivaalilta. Amazon, Apple ja Netflix ovat peruneet osallistumisensa suureen elokuvien, interaktiivisen median ja musiikin tapahtumaan Texasin Austinissa.
Maaliskuussa selviää monta suurta asiaa.