Huomio: Valkoinen peura ei ole dokumentti saamelaisuudesta
Valkoisen peuran esitys Sodankylän elokuvajuhlilla on osoittautunut ongelmalliseksi.
Sinänsä asiallisessa Lapin kansan jutussa saamelainen elokuvantekijä Marja Helander kertoo, miksi elokuva aiheuttaa hänelle sisäistä vihlontaa. Närkästystä herätti etenkin se, että Helanderin palkittu lyhytelokuva Maan sisällä linnut esitettiin Sodankylässä Valkoisen peuran alkukuvana ja Helander ei päässyt alkuun kertomaan, ettei Valkoinen peura ole saamelaisten tekemä elokuva ja että se vahvistaa stereotypioita.
Erik Blombergin vuonna 1952 ohjaama Valkoinen peura on unenomainen kertomus noituudesta. Pääosaa esittää Mirjami Kuosmanen. Sitä pidetään yleensä yhtenä Suomen kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Cannesissa se sai Jean Cocteaun (huom.) johtamalta tuomaristolta erityisen satuelokuvan palkinnon. KAVIn esittelytekstissä mainitaan, että se oli vuosikymmenien ajan tunnetuin suomalaiselokuva maailmalla. ”Valkoisen peuran taruaines on kansainvälistä, tunnistettavissa eri puolilla maailmaa, samalla kun teos irrationaaliselta perusidealtaan ja sadunomaiselta viritykseltään edustaa vastakohtaista pyrkimystä elokuvien valtaosan realistiselle suuntaukselle – edusti etenkin syntyaikanaan jolloin neorealismi eli vielä kukoistustaan”, Sakari Toiviainen kuvailee tuossa tekstissä.
Sodankylän elokuvajuhlat on poikkeuksellisenkin voimakkaasti nimenomaan cinefiilien tapahtuma, jonne tullaan muualta Suomesta ja ulkomailtakin katsomaan uusia ja vanhoja elokuvia varsin lumoavassa ympäristössä. Oletan, että tällä kulttuurisesti valveutuneella yleisöllä on kykyjä käsitellä näkemäänsä.
Helander ei oleta näin. Päinvastoin.
”Valkoinen Peura on nähty myös alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvafestivaalilla Inarissa. Helander epäilee että siellä kenellekään katsojalle ei jäänyt epäselväksi elokuvan saamelaisuuteen liittyvät ongelmat. Hän pelkää, että Sodankylässä kävi päinvastoin”, jutussa kerrotaan.
”Elokuvaa pidetään harmittomana viihteenä, mutta kyllä se vahvisti stereotypioita”, Helander kuvailee Valkoista peuraa jutussa. Erittäin taiteellisen ja muun muassa Cannesissa ensimmäisenä (ja vuosikymmeniin ainoana) suomalaiselokuvana palkitun Valkoisen peuran kontekstoiminen ”viihteeksi” kertoo ehkä Helanderin omasta elokuvasivistyksestä.
Harmillisuuskysymys on monimutkainen ja identiteettipolitiikan aikana kipeä. Helanderin ja Blombergin elokuvien esittäminen samassa näytännössä kuulostaa vähän erikoiselta. Mutta täytyy sanoa, että Valkoisen peuran esittämisen kyseenalaistaminen on kyllä muuten uutta!
Debatti on lähtenyt jo rullaamaan Twitterissä.
”Valkoinen Peura on nähty myös Skábmagovat-elokuvafestivaalilla Inarissa. Helander epäilee että siellä kenellekään katsojalle ei jäänyt epäselväksi elokuvan saamelaisuuteen liittyvät ongelmat. Hän pelkää, että Sodankylässä kävi päinvastoin.” #msff https://t.co/H0XxPBDKEC
— Pirita Nakkalajarvi (@biret) June 17, 2018
Ehkä elokuvan alkuun pitäisi esimerkiksi tulevien televisioesitysten yhteydessä lisätä planssi, jossa lukee, ettei se representoi saamelaisuutta oikein.
Subjektiivisia juttuja, mutta sitä en itse usko, että katsojat Sodankylän festareilla erehtyisivät luulemaan 66 vuotta vanhaa fantasiaelokuvaa – joka on englanninkielisen Wikipedian mukaan genreltään ”kauhudraama” ja jota aikoinaan markkinoitiin ”taruna noidan rakkaudesta” – varsinaiseksi dokumentiksi. Toki voimme myös kysyä, onko kohtuullista esittää elokuvissa yliluonnollisia asioita ja noituutta, koska tosimaailmassa on vain luonnollisia asioita eikä noituuskaan toimi.