Höpsöä ja järkyttävää: Manaajan ohjaaja teki dokumentin tosielämän riivatuista

Vuonna 1973 valmistunut Manaaja on William Friedkinin menestynein ja tunnetuin elokuva. Pitkän uran jälkeen Friedkin, 82, on nyt tehnyt uransa ensimmäisen valkokangaslevitykseenkin suunnatun dokumenttielokuvan. Aiheena on demoninen riivaus ja eksorkismi nykypäivänä.

Venetsian elokuvajuhlilla eilen maailmanensi-iltansa saanut The Devil and Father Amorth on korni dokumentti, jonka ainoa määrätietoinen piirre on sensaatiohakuisuus. Vetreä Friedkin juontaa juttua itse ja on kuvannut sen avainjakson yksin. Tuo osuus on yli 15-minuuttinen yhden katkeamattoman otoksen taltiointi isä Gabriele Amorthin suorittamasta arviolta nelikymppisen naisen eksorkismista Roomassa toukokuussa 2016. Nainen, josta puhutaan nimellä Christina, on ammatiltaan arkkitehti. Korkeasta koulutuksesta huolimatta hän on vakuuttunut henkisten ongelmiensa olevan itse paholaisen aiheuttamia.

Amorth oli vuosien ajan Rooman alueen pääeksorkisti eli manaaja. (Hän kuoli pian kuvausten jälkeen viime vuoden syyskuussa.) Manausrituaalit ovat yleistyneet viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla.

Italialaisrahoitteinen ja halvannäköinen dokumentti on syntynyt sivutuotteena, kun Friedkin (tai käytännössä haamukirjoittaja) laati Amorthista jutun Vanity Fairiin. Artikkelin ja elokuvan tasoero on huikea. (Detalji: artikkelin kuvissa naisen kasvot on muuten pikselöity ja dokumentissa jostain syystä ei.)

Dokumentti on höpsö sekasotku lääketieteen asiantuntijoiden pinnallisia haastatteluja, agnostikoksi julistautuvaa Friedkiniä puhumassa tomeralla paatoksella Manaajan kuvauspaikoilla ja Italiassa sekä varsinaisia manaushommia. Dramaattiset tehokeinot lyövät tahattoman komiikan puolelle.