Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hollywood tänään, osa 2: kun pelit ovat elokuvia rohkeampia ja tarinallisempia

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.5.2013 06:08

Hollywood-studioiden uskallus tehdä elokuvia muille kuin teiniyleisöille on laskenut entisestään. Hollywood tekee vähemmän, mutta kalliimmalla – isoa fantasiaa, supersankareita, leffoja joille voidaan tehdä jatko-osia. Draama ja sävykkyys jää Amerikassa riippumattomille tuottajile.

Kun näin uuden Grand Theft Auton trailerin, muistin, kuinka menestyspelien ja menestyselokuvien suunnat ovat jo pitkään olleet erilaiset.

Isot elokuvat yksinkertaistuvat.

Isot pelit muuttuvat jatkuvasti monimutkaisemmiksi.

GTA V tuskin on merkittävää draamaa, mutta traileri säväyttää. Juu, se on pastissia eri elokuvagenreistä, mutta herättää odotuksia – myös ja oikeastaan ennen kaikkea tarinan suhteen.

Hollywood-elokuvien trailerit tekevät sen enää harvoin. Ne yrittävät melkeinpä ainoastaan kaupata spektaakkelia.

Jossain Iron Man 3:ssa – vaikka se ihan parasta supersankariviihdettä onkin – ei ole tarinaa edes sen vertaa kuin keskiverrossa pelissä. Olennaista on hyvä läpänheitto ja action-jaksot, joista jälkimmäinen ei meikäläistä juuri sytytä. Pelkääpä (ajankäyttöni ja peukaloitteni puolesta), että Grand Theft Auto V tulee ostettua syyskuussa. Vaikka pelin parissa ei voi nauttia moniulotteisista roolitöistä, ainakin sen action on varmasti kiinnostavampaa kuin 95 prosentissa uusia Hollywood-elokuvia.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Katsoin juuri pitkästä aikaa Imperiumin vastaiskun. Sen erikoistehosteet tekivät vaikutuksen tavalla, johon monikaan viimeisen kymmenen vuoden spektaakkeleista ei ole kyennyt. Kun toimintakohtausten tekeminen muutenkin tuntuu olevan nykyään aika vaikeaa, voi kysyä, että mitäs näillä elokuvilla on sitten virkaa.

Sitten on vielä se, ettei tästä kaikesta voi edes syyttää tyhmiä jenkkejä. Muiden markkina-alueiden kasvava merkitys epäilemättä ajaa studioita tekemään sellaista spektaakkeliviihdettä, joka ei ole kovin kielisidonnaista. Tyhmät kiinalaiset.

GTA:sta tuli lisäksi mieleen, että luulisi kuitenkin jonkun tajuavan panostaa oikeasti hyvin kirjoitettuun ja näyteltyyn rikosdraamaan. Heti ensimmäisenä kauppojen DVD- ja BD-hyllyjä katsoessa silmille hyppäävät kaikenlaiset rikosboksit. On Kummisetää ja yhteen niputetut Scarface, Casino, Carlito’s Way, jopa American Gangster. Tuollaisilla elokuvilla taitaa olla aika pitkä ”häntä”, vaikkei niillä olisikaan Iron Manin kaltaista välitöntä hittipotentiaalia.

Kun kerran GTAV:n traileri säväytti, tsekkaathan Watch_Dogsin ja BEYOND: Two Soulsin vastaavat. Jälkimmäinen teki juuri historiaa pääsemällä mukaan Tribeca Film Festivalin ”official selectioniin”.

Jos selkeät taide-elokuvat jättää pois laskuista, peliala tarjoaa vuositasolla jo kappalemääräisestikin enemmän laatua kuin elokuva-ala.

Peleissä on se hieno puoli että niissä voi olla kymmeniä tunteja aikaa kertoa tarinaa ja syventää henkilöhahmoja. Miten teet leffassa saman? Pitäisi olla vähintään trilogia, ja kuka antaa rahat noin vain tehdä uuden ja tuntemattoman scifi/fantasia/ yms-seikkailutrilogian?

Minulle riittää kyllä Final Fantasyt 7,8 ja 9 ja niiden pelaamine muutaman vuoden välein. Muuten pelit veisi liikaa aikaa.

Yllä yksi kommentoija mainitsi rikosdraamat. Jos sallitaan eksyminen television puolelle, on suorastaan hämmentävää kuinka katsottava Ylen lähettämä ysärisarja Komisario Frost edelleen on.

Action-pläjäyksinä pelit ovat ylivertaisia saman genren elokuviin nähden siinä, että pelaajakin pääsee osallistumaan: pelaamaan. Tai ehkä se on joidenkin mielestä haitta.

Sami Pöyry: ”GTA:sta tuli lisäksi mieleen, että luulisi kuitenkin jonkun tajuavan panostaa oikeasti hyvin kirjoitettuun ja näyteltyyn rikosdraamaan. Heti ensimmäisenä kauppojen DVD- ja BD-hyllyjä katsoessa silmille hyppäävät kaikenlaiset rikosboksit.”

Taisi olla yksi entinen varietylainen, joka juuri twiittasi, että Gangster Squadin (muovia, typeryyttä, pelkkää aiemman matkimista) myötä Hollywood sanoi lopulliset hyvästit old school rikosdraamaelokuvalle.

atp: ”Peleissä on se hieno puoli että niissä voi olla kymmeniä tunteja aikaa kertoa tarinaa ja syventää henkilöhahmoja. Miten teet leffassa saman?”

Kunnianhimoa, taitoa, hyvää onneakin – mutta onhan se mahdollista. Nimenomaan roolihahmojen luonteen syventäminen on usein hyvin, hyvin pienissä asioissa ja ajoituksessa.