Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hollywood on yhä turpeampien supersankarien temmellyskenttä – mutta elokuvaa tulee muualtakin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 1.7.2013 11:41

Supersankareita, eikä paljon muuta. Lapsellisia jättileffoja, jotka flopatessaan kaatavat miljardien liikevaihdolla toimivan studion. Parin viikon takainen uutinen Steven Spielbergin ja George Lucasin esittämistä elokuva-alan tuhonäkymistä herätti keskustelua. Blogimerkintäni aiheesta puhutti monia sosiaalisessa mediassa. Palaan aiheeseen, eli amerikkalaisen elokuvan suuryritysten valitsemaan satupolkuun – ja amerikkalaiseen näkökulmaharhaan.

Spielberg ja Lucas edustavat Hollywoodia, eli kuuden suuren studiojätin järjestelmää, ja puhuvat yksinomaan Hollywood-tekijän suulla.

Ison bisneksen näkökulmasta Yhdysvalloissa katsotaan tosiaan ainoastaan amerikkalaista elokuvaa. Yli 90 prosenttia lipuista myydään siellä amerikkalaiselokuviin ja suurin siivu loppuosuudesta niihin monikansallisiin tuotantoihin, jotka näyttävät amerikkalaisilta. Ne voivat olla brittiläisiä tai vaikkapa ranskalaisia tuotantoja, kuten Taken -toimintaleffat.

Koko muu maailma elokuvantuotantoalueena on Hollywoodin ja Yhdysvaltojen näkökulmasta siis nappipeliä.

Sen muun maailman näkökulmasta näin ei ole. Hollywood toki hallitsee viihde-elokuvan markkinoita, mutta meillä Suomessa kotimaiset vetävät erinomaisesti ja ei-englanninkielisillä elokuvilla on oma yleisönsä. Samoin on kaikissa teollisuusmaissa.

Hollywood taas on yhä riippuvaisempi siitä, että sen tuotteet kelpaavat muuallakin.

Vain hieman kärjistäen: Hollywood-tuotteista maailmanlaajuisesti parhaiten menestyvät yksinkertaiset ja mahdollisimman näyttävät fantasiaelokuvat, joissa kieli ja merkitykset ovat vähemmän tärkeitä kuin isot ja komeat kuvat. Ne kun vetävät myös nousevissa kehitysmaissa.

Mutta ei Hollywood samoilla tuotteilla kaikkialla menesty. Marvelin supersankarit yhteen tuova The Avengers oli viime vuonna maailmanlaajuisesti sekä USA:ssa listaykkönen, mutta esimerkiksi Suomessa se ei noussut edes 20 katsotuimman elokuvan joukkoon. Se saattaa olla suunnannäyttäjä Hollywoodissa, mutta suomalaisen elokuvayleisön kannalta ei niinkään.

Uusi, Yhdysvalloissa menestynyt, mutta tasoltaan heikko Teräsmies-leffa Man of Steel tuli viime viikolla Suomessa ensi-iltaan. Eikä sekään meillä mitään ennätyksiä riko.

Hollywoodissa parhaiten menee Disneylla ja yhdestä syystä: se osti Marvel-sarjakuvien elokuvaoikeudet juuri ennen kuin niiden suosio ns. lähti lapasista. Vaikka tehosteilla täytetyt supersankariseikkailut ovat kalliita tehdä, muutamat niistä ovat menestyneet tähtitieteellisen hyvin, ja nyt kaikki Marvel-leffat ikään kuin markkinoivat toisiaan – jos niistä ollaan ylipäänsä kiinnostuneita.

The Avengers 2 saattaa nousta maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen suurimmaksi hitiksi. Se valmistuu 2015. Mikä se on, tarkemmin katsottuna? No, tietysti jatko-osa ensimmäiselle The Avengersille, mutta myös jatko Thorille, Iron Man-sarjalle, Captain Americalle ja niin edelleen. Näistä vain Iron Manit ovat vetäneet Suomessa hyvin, ja sama koskee monia Euroopan maita.

Eräs oireellinen uutinen kuultiin juuri Spielbergin ja Lucasin vuodatuksen jälkeen.

Ennen kuin viides uuden ajan Hämähäkkimies-spektaakkeli The Amazing Spider-Man 2 on saanut ensi-iltansa – se valmistuu ensi kesäksi – osien 3 ja 4 ensi-iltapäivät on jo päätetty.

Hollywood tekee jatko-osille jo viisivuotissuunitelmia ja samalla ajaa itseään nurkkaan. Sarjakuvasankarien menestys jatkuu, mutta mitään muuta se ei kohta tarjoa. Kesäkuun Suomen top 20:ssa on viime viikkoina monenlaista elokuvaa eri puolilta maailmaa, vaikka on kesä eli hömppäleffojen aika; Hollywood-tuotannoista puolet on jatko-osia tai uusintaversioita.

Haluaisin toki nähdä Hollywoodin nykyisen meiningin (jatko-osan spinoffin esiosan paluu jne.) romahtavan ja sataprosenttisen tuotteistetun franchise-ajattelun väistyvän omaperäisyyden tieltä. Sitä tuskin tapahtuu. Joku studio toki voi kaatua, kun pari isoa satsausta floppaa peräjälkeen.

Onko tämä kaikki ongelma?

Ei. Hyviä ja haastavia elokuvia tehdään muualla. Yhdysvalloissa indie-tuotantoina, Euroopassa, Aasiassa. Niille on aina yleisö. Yksikään Hollywood-studio ei halunnut tehdä viime vuoden parasta amerikkalaiselokuvaa Zero Dark Thirty, mutta rahoitus järjestyi ulkopuolelta. Lopulta siitä tuli iso menestys.

Sitä paitsi vaikka studiot tekevät yhä vähemmän ja sitä kalliimmalla, pienemmän budjetin (studiotuotanto-)komedia This is the End on kesän yllättäjämenestyksiä Yhdysvalloissa – kustannuksiin nähden se on tehnyt mehukkaimmat tulokset. Miksi? Ilmeisesti pitkälti ihan persoonallisuutensa ja hauskuutensa vuoksi.

Aiemmin tuotantomalli oli tällainen: paljon leffoja, joista osa sitten menestyi huikeasti. Nyt pistetään yhä useammin kaikki munat yhteen koriin.

Supersankaribisnes jatkuu, mutta sitä ei ole pakko tukea eikä siitä tarvitse välittää – ellei ole Spielberg-parka, jonka juuret ja sielu ohjaajana ovat nimenomaan siinä systeemissä.

Hänen kannattaisi yrittää ehkä jotain muuta, tai sitten antaa periksi ja heittäytyä entistäkin yksinkertaisemmaksi.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tää on jo toinen kirjoitus, jossa kirjoitat jossain määrin aiheen vierestä. Keskityt pitkälti siihen millaisia elokuvia tehdään tai tullaan jatkossa tekemään. Mielestäni uumoillut muutokset koskevat paljon enemmän sitä miten niitä levitetään. Vergen artikkelin alaotsikko summaa mielestäni paljon paremmin mikä oli se visio tulevasta: Movie theaters may be left behind for the living room (http://www.theverge.com/2013/6/13/4425486/steven-spielberg-george-lucas-usc-film-industry-massive-implosion)

Edellisen blogauksen ja tämän välillä Netflix on uutisoinut jo parista isojen studioiden tv-sarjojen levitysdiilistä (molemmat lasten/nuorten sarjoja). En usko, että menee edes kymmentä vuotta, kun jotain vastaavaa tapahtuu elokuvien kohdalla. Silloin tuskin kyseessä on enää lasten elokuvat. Ensimmäisenä kotijakeluun eivät ole menossa 3D-elokuvat, koska niistä pyydetään jo nyt korkeampaa hintaa (kuten S&L visioivat). Tätä rahasampoa ei kannata rikkoa niin kauan kuin se vetää – ja ylipäätään suurin osa halunnee nähdä maailman tuhoutuvan (ja pelastuvan) isolla kankaalla.

Nyt jo Netflixistä näkee sellaisia (amerikkalaisia) independent-tuotantoja, joita ei ole levitetty Suomessa valkokankailla lainkaan. Valikoima on suppea, mutta varmasti paranemassa.

Tästä kaikesta voi olla jopa positiivisia vaikutuksia suomalaiselle kuluttajalle valikoiman suhteen, mutta uskon, että muutoksia on luvassa, jos nyt jo Tarantino (vihaa elokuvien digiprojisointia; on haaveillut minisarjasta jo Kill Billistä lähtien), Soderbergh, Spielberg ja Fincher ovat kiinnostuneita tekemään yhteistyötä HBO:n ja Netflixin kanssa.

Hyviä elokuvia tullaan tekemään aina, mutta jo useita vuosia niiden saaminen Suomen valkokankaille on ollut tuskaliasta (esim. Spring Breakers). Tämän ohella elokuvia masteroidaan ja kuvataan lähinnä Blu-Rayta ajatellen (Only God Forgives 1080p, vaikka kuvattu Arri Alexalla) ja vaikuttaa todennäköisemmältä, että jotkut hifistit saavat nauttia 4K:sta ennen kuin se saapuu kaupallisiin elokuvateatterisaleihin Helsingissä.

Linkkaamassasi top20:ssä tilanne näyttää toki monipuoliselta, mutta viime vuoden kotim. ennätysvuodesta huolimatta vuoden 20:stä katsotuimmasta elokuvasta 13 (65%) oli osittain (Skyfall) tai kokonaan (ne tusina muuta) amerikkalaisten rahoittamia – ja Top10:stä 70%. Laatuelokuvaa tehdään muuallakin ja niitä katsellaan, mutta suomalainen elokuvateatterikenttä on pitkälti riippuvainen Hollywoodista. http://ses.fi/fileadmin/dokumentit/Elokuvavuosi_2012_Facts___Figures.pdf

Mikkop, mitkä merkit viittaavat siihen, että Hollywoodin tuote-elokuvien levityskanavat olisivat muuttumassa? Kirjoitan nyt valitettavasti eri aiheesta kuin sinä haluat kirjoittaa. Voin kirjoittaa Netflixin ihanuudesta toiste, mutta en esimerkiksi usko, että Euroopassa sinne vielä kovin pian saadaan merkittäviä uusia elokuvia ensi-iltaan; elokuvien monivaiheinen bisnesmalli on niin kovin erilainen kuin tv-sarjojen ja Netflix vasta hakee jalansijaa USA:n ulkopuolella.

Mielestäni kirjoitin hyvin selkeästi, että tuote-elokuvien osalta levityskanavat eivät ole muuttumassa (ainakaan ensimmäisenä). Mutta jos nuo yhteen koriin ahdetut munat rikkoutuvat, niin onhan sillä merkitystä myös Suomessa, jos joku studio ajautuu taloudellisiin hankaluuksiin, koska amerikkalaisen elokuvan kulutus on niin suurta Suomessa.

Eli oli mitä mieltä hyvänsä Hollywoodista, niin ei päänvaiva ole yksin Spielberg-paran. Itse asiassa en ole lainkaan varma, että Spielbergin identiteetti olisi jotenkin kiinni nykyisen sarjatuotannon isänä. Hän on kuitenkin viimeiset 20 vuotta tehnyt sekä aikuisille suunnattuja elokuvia että seikkailuelokuvia.

En pidä Spielbergiä minään nerona (en ole esim. ostanut yhtään herran elokuvista kotiin), mutten myöskään ymmärrä miksi suomalainen elokuvakirjoittelija kokee yhden Hollywoodin vaikutusvaltaisimman henkilön mollaamisen tarpeelliseksi. Se vetää jotenkin pohjan muuten asialliselta linjalta.

Totanoinnii. Kirjoitan aiheen vierestä, mutku kirjotuttaa, tuotteiden kuluttajana.

Hämmästyttävän pitkään on tämänlaatuinen tajuntateollisuuden tarjonta tavallisten kuluttajien käyttökanavien kautta tyrkyttänyt lähes pelkästään amerikkalaista materiaalia. Näin on ollut sekä elokuvissa että musakissa. Joku vaikka ’tartumikkiin’ tai ’pumpsipupsi’ pitää itsestään selvänä, että nimenomaan USAlaiset esiintyjät tunnetaan vähintään yhtä hyvin kuin joku Rautavaara tai Remu.

Olemme osa EU:ta. Täällä on vaikka kuinka paljon kotoisempaa, eurooppalaista kulttuuria, aineistoa. Ei levitetä. Ei. Ei edes naapurimaittemme tarjonta ole tuttua.

Pidän tilannetta kieroutuneena. Kaipaan ryhdistäytymistä eurooppalaisessa hengessä.

Mikkop: ”Mutta jos nuo yhteen koriin ahdetut munat rikkoutuvat, niin onhan sillä merkitystä myös Suomessa, jos joku studio ajautuu taloudellisiin hankaluuksiin, koska amerikkalaisen elokuvan kulutus on niin suurta Suomessa.”

Yhden studion kaatuminen ei muuttaisi mitään suuresti ratkaisevaa. Jos monen vuoden kaudella tehdään yksinkertaisesti vähemmän kiinnostavia elokuvia, se totta kai vähentää elokuvissa käyntejä myös Suomessa. Nyt riskinä on enemmänkin se, että jos yhä tympeämmäksi muuttuvaa systeemiä ei ravistella, nimenomaan laatu kärsii rajusti. Suomalaisyleisön maku on kunnianhimoisempaa elokuvaa suosivampi kuin vaikkapa kiinalaisen, vasta ja ensi kertaa länsimaisen elokuvateatteriviihteen löytävän massayleisön.

”En pidä Spielbergiä minään nerona (en ole esim. ostanut yhtään herran elokuvista kotiin), mutten myöskään ymmärrä miksi suomalainen elokuvakirjoittelija kokee yhden Hollywoodin vaikutusvaltaisimman henkilön mollaamisen tarpeelliseksi. Se vetää jotenkin pohjan muuten asialliselta linjalta.”

Se, että pidän useista Spielbergin elokuvista (ja olen useita kotiinkin ostanut) ei vaikuta seuraavaan tosiasiaan. Jos tympeämmäksi muuttuva Hollywood-järjestelmä torjuu vaikutusvaltaista Spielbergiä ja se auteuria itkettää, hänen täytyy muuttaa modus operandiaan.

Aprikoitselija: ”Olemme osa EU:ta. Täällä on vaikka kuinka paljon kotoisempaa, eurooppalaista kulttuuria, aineistoa. Ei levitetä. Ei. Ei edes naapurimaittemme tarjonta ole tuttua.”

Kyllä levitetään. Eurooppalaisia elokuvaensi-iltoja on Suomessa useammin kuin joka toinen viikko. Katsojamäärät vain ovat kovin pieniä. Euroelokuva kiinnostaa suuremmissa kaupungeissa ja hitusen vanhempaa yleisöä kuin jenkkikama.

Tanskalaisten ja ruotsalaisten ensi-iltojen määrä on kieltämättä vähentynyt kymmenen vuoden takaisesta – eikä syytä tarvitse etsiä kauempaa kuin kiristyneestä elokuvateatterisalien tilanteesta. Jos leffa ei saa aikaa löytää yleisöä Helsingissäkään, mahdollisuudet tuottaa omansa takaisin ovat heikot.

3D myy Kiinassa elokuvateatterilippuja, koska siihen ei piratismin hampaat yllä.

Jaksoin plärätä noita SES:n tilastoja viimeiseltä viideltä vuodelta: top5:ssä oli yli 60% jatko-osia joka vuonna paitsi 2009 (kärkipakkaa hämmentämässä sellainen elokuvan merkkiteos kuin Angels & Demons).

Tästä ei varsinaisesti voi päätellä, että meillä olisi jotenki ylivertainen maku kehittyvän maailman maihin verrattuna. Meillä on ehkä enemmän vaihtoehtoja lippuluukuilla, mutta Kiinassa on laittoman dvd-myynnin ja -vuokraamoiden valikoima vähintäänkin Helsingin erikoisliikkeiden tasolla.

”Auteuria itkettää” on taas sitä vähättelyä, jota en jaksais lukea enää enempää, joten voidaan lopettaa mun puolesta tähän.

Mikkop: ”mutta Kiinassa on laittoman dvd-myynnin ja -vuokraamoiden valikoima vähintäänkin Helsingin erikoisliikkeiden tasolla.”

Suhteessa asukaslukuun? Älä nyt viitsi.

No nyt on jo utopistinen tavoite. Jos Pienessä leffakaupassa on 50m^2 ja Kiina-Suomi asukasluvun suhde on 270, niin ei semmoista liikettä olekaan. Liekkö edes kiinnostavia dvd-julkaisuja maailmassa riittävästi tuohon asettamaasi tavoitteeseen.

(Eipä noita muitakaan tilastoja ole suhteutettu. Asukasluku kasvaa nopeammin Yhdysvalloissa kuin elokuvien katsojaluvut. Väestöstä tuskin koskaan pienempi osa on käynyt elokuvissa.)

Mikkop: ”No nyt on jo utopistinen tavoite. Jos Pienessä leffakaupassa on 50m^2 ja Kiina-Suomi asukasluvun suhde on 270, niin ei semmoista liikettä olekaan. Liekkö edes kiinnostavia dvd-julkaisuja maailmassa riittävästi tuohon asettamaasi tavoitteeseen.”

En tarkoittanut nimikemäärää, vaan yleensä sitä, onko kysyntää ja tarjontaa. Varmasti Kiinassa on spesialistipiraattiliikkeitä, mutta onko se mielestäsi tosiaan potentiaalinen ja edes suhteellisesti merkittävä markkina-alue kunnianhimoisemmalle elokuvalle? Oletko tosissasi?

No ainakin kotimainen yhteistuotanto on kunnianhimoista ja vetää kassaluukullekin kivasti: Wong Kar Wain The Grandmaster tämän vuoden top10:ssä.

En keksi mitään syytä miksi kehittyvissä maissa olisi jotenkin vähemmän kultivoitunut maku kuin meillä, joka ei mikään varsinainen kulttuurin kehto ole. Vaikea vertailla ylipäätään. Onko kunnianhimoiselle elokuvalle ylipäätään mitään universaalia määritemää?

Esim. Zhang Yimou on taidoiltaan elokuvaohjaaja, jollaista Suomi vielä odottaa. Kansainvälinen menestyskin peitonnee Renny Harlinit ja uudemmat tulokkaat.