Hollywood meni Ruotsiin - ja toisinpäin: uusi Sherlock, Mission: Impossible 4, Fincherin Stieg Larsson (ja Samuli Edelmann)
Perjantai oli poikkeuksellinen päivä: joulukiireistä ja -pyhistä johtuen lehdistönäytöksissä esitettiin peräkanaa Sherlock Holmes 2, Mission: Impossible 4 sekä The Girl with the Dragon Tattoo, eli Miehet jotka vihaavat naisia -romaanin Hollywood-elokuvaversio. Kahdeksan tunnin rupeamaa katkaisi vain laukkujen ja kännyköiden kerääminen pois viiimeisen ajaksi. Kolmea oletettua yleisömagneettia yhdisti paitsi yli 130 minuutin pituus, myös se, että ruotsalaisuus oli osa jokaista.
Sherlock Holmes: A Game of Shadowsissa (ensi-ilta 23.12.) naispääosaa, anarkistiporukoihin sekaantunutta mustalaista näyttelee Noomi Rapace. Hänet veivät suurtuotantoihin Stieg Larssonin romaaneihin perustuvat ruotsalaiselokuvat, joissa hän esitti hakkeri Lisbeth Salanderia. Rapace jäi kyllä Robert Downey Jr.:n, Jude Law’n ja Stephen Fryn varjoon. Itse leffa on edeltäjänsä veroinen, ihan jees, mutta tähtikarismaa lukuunottamatta leimallisen muovinen popcornhölmöily.
Mission: Impossible 4 (ensi-ilta vasta 24.2.) on Tom Cruisen agenttileffasarjan uusin ja – uskallanpa väittää – paras osa. Roistoa esittää Mikael Nyqvist. (Hänellä on muuten suomalainen vaimo.) Nyqvistin Hollywood-menolippuina olivat ne samaiset Larsson -elokuvat – hän oli niissä toimittaja Mikael Blomkvist.
Nyqvistin roolihahmo, suuruuden- ja tuhohullu upseeri on myös kansalaisuudeltaan ruotsalainen, ja hän puhuu elokuvassa ruotsiakin. Konnan oikeaa kättä esittää Samuli Edelmann. Suomalaisten iloksi voin kertoa, että vaikkei Edelmann saanut maailmalla vielä tuntematonta nimeään alkuteksteihin, on hän selvästi pidemmän aikaa kuvassa kuin Nyqvist. Hitsi vie, roolihahmo ei kuitenkaan ole suomalainen, vaan joku määrittelemätön perus-Marius – ehkä ruotsalainen hänkin.
Perjantain kolmas elokuva oli sitten vielä odotetumpi. The Girl with the Dragon Tattoo on David Fincherin ohjaama Larsson-filmatisointi. Se on kuvattu pääosin Ruotsissa, ja vaikka puhekieli on englanti, paperikupeissa lukee Wayne’s Coffee ja kyltit ja sanomalehdet ovat pääasiassa ruotsiksi. Samoin sivuosiin on värvätty vain paikallisia näyttelijöitä.
TGWTDT on taattua Fincheriä, eikä tuntunut kahden tunnin ja 40 minuutin kestosta huolimatta liian pitkältä. Sitä ja ruotsalaiselokuvaa Miehet jotka vihaavat naisia ei kannata verrata, koska toinen on niin ratkaisevasti parempi. Kyllä, tämä amerikkalainen versio. Pelkkää asiaa, ja täyttä elokuvaa.
Se ruotsalainenhan ei ollut mikään ihmeellinen.