Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hobitti – Odottamaton matka on höttöinen, korkeintaan tyydyttävä kiertoajelu Keski-Maassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.12.2012 20:15

J.R.R. Tolkienin Hobitti-romaanista on tehty kertaheitolla kolme elokuvaa, ja näillä hetkillä ensimmäinen niistä saa ensi-iltansa Suomessakin. Se kuvittaa romaanin kuusi ensimmäistä lukua ja sisältää muutamia jaksoja, joita Tolkien ei kirjoittanut. Hobitti – Odottamaton matka on valitettavasti pettymys.

Peter Jacksonin ohjaama Sormusten herra -elokuvatrilogia määritteli Hollywoodin fantasiaspektaakkelit uusiksi. Kun elokuvat tulivat ensi-iltaan jouluiksi 2001, 2002 ja 2003, olin jokaisesta innostunut. Kukin niistä nousi tuolloin vuoden kymmenen parhaan listalleni.

Ne olivat runsaita, jännittäviä ja tarinaltaan tärkeän oloisia, ikään kuin paljon satuseikkailua enemmän. Sormusten herrat kertoivat hyvän ja absoluuttisen pahan taistelusta. Panokset olivat suuret, Tolkienin luoman maailman kokoiset. Elokuvissa oli sense of wonderia, todella suuren fantasian tuntua, mutta Keski-Maassa vallitsivat myös omat, ankarat lakinsa. Sankarien voimat olivat rajalliset. Paha Sauron oli merkillinen, väkevä voima. Ehkä vaikutelmassa resonoivat syyskuun 11. päivän tapahtumat.

Hobitti-elokuva voisi onnistua samassa. Tarinahan kertoo 13 raavaan ja taistelunhaluisen kääpiön matkasta valloittamaan kotivuortaan takaisin lohikäärme Smaugilta. Mukana ovat velho Gandalf ja mukavuudenhaluinen hobitti Bilbo. Periaatteessa asetelma muistuttaa Sormus-trilogian suurta matkaa.

Harmi, että ainakin tämä ensimmäinen Hobitti maistuu päämäärättömältä Keski-Maan kiertoajelulta, tai sellaisen alkutaipaleelta. Oleskellaan, oikein minnekään ei päästä. On kohtaamisia ilman selkeää merkitystä. Haltioita, örkkejä, hiisiä. Rytmi sahaa: suvanto, action, suvanto, action. Pälkähästä päästään yleensä suht älyttömällä yllätysratkaisulla. Viu vau ja taas mennään. Innokkaimmille Tolkienin ja alkuperäisen elokuvatrilogian faneille sekin ehkä riittää. Vaikea kuvitella, että kukaan muu tätä elokuvaa rakastaisi.

Riskejä ei nimittäin ole, ei sitten lainkaan. Ainoat hetket, jolloin päästään lähelle Sormus-trilogian seikkailun ja vaaran tuntua sijoittuvat aivan loppusuoralle. Silloin tavataan Andy Serkisin edelleen loistava Klonkku, ja hiisien luolasto näyttää hetken ajan yhdistelmältä Hieronymous Boschia ja Carl Barksia. (Pieni pyyntö: enemmän Boschia, kiitos. Sitä ja Gustav Dore-henkistä raskautta nähtiin Sormuksen ritareissa ja Kahdessa tornissa yllättävänkin paljon.)

Mutta näitä voiman pilkahduksia lukuunottamatta Hobitin meno on kerta kaikkiaan liian kevyttä.

Eikä se ole kenenkään muun vika kuin Peter Jacksonin, joka loi Sormusten herroista niin lumoavat. Rima on siksi korkealla. Ehkä iso syy laimeuteen on siinä, että päätös rakentaa kolme liki kolmituntista osaa suunnitellun kahden elokuvan sijaan tehtiin Hobitti-tuotannon päästyä jo pitkälle, kuvausten loppusuoralle.

Näyttelijöitä ei voi moittia. Martin Freemanin Bilbo on yksinäisenä hobittina kääpiöiden ja Gandalfin seurueessa periaatteessa enemmän pulassa kuin Sormus-trilogian pienet sankarit, joilla sentään oli toisensa tukenaan. Huumori hallitsee hahmoa: Bilboa ei ilmeisesti lainkaan pelota. Freeman ei silti ärsytä.

Ian McKellenin Gandalf on retkelle lähtevien kääpiöiden keskellä kuin valvoja lastentarhassa. Richard Armitagen Thorin Tammikilpi on kääpiö paikallaan, mutta hänelle lankeavat elokuvan dramaattisimmat kohtaukset on roiskittu melkein campin puolelle. Kun isänsä kauhean kuoleman todistanut Thorin joutuu pahimpaan pinteeseen, tilanne paisutellaan tahattoman koomisuuden rajalle. Sääli.

Jos niin haluaa väittää, tunnelma on tavallaan uskollinen Tolkienille, olihan Hobitti kirjanakin paljon enemmän lasten juttu kuin Sormusten herrat. Mutta ei kai tenhon puutetta sillä voi perustella.

Tämän sanominen on kaikista kurjinta: ainakin allekirjoittaneen odotukset toista Hobitti-elokuvaa Smaugin autioittama maa – ensi-ilta jouluna 2013 – ovat hyvin matalalla.

Toista oli kymmenisen vuotta sitten, kun tuntui, että joka jouluksi odotti lahjaa Jacksonilta – ja sai vähän enemmän kuin oli toivonut.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

No kyllähän tämän jo arvasi etukäteen, kun näin tylsistä hahmoista kuin hobbitit tehdään elokuva, niin mikä on lopputulos. Vähän sama homma, jos tehtäisiin elokuva Jar Jar Binksistä ja kumppaneista, elokuvassa pyörisi sata samanlaista ärsyttävää hahmoa lässyttämässä.

JayJay, tarkoititko että kääpiöistä on tehty leffa? Niitähän tässä Hobitti-leffassa biisia, hobitteja ei kai niinkään (en ole rainaa vielä nähnyt).

Hobitit ovat juuri näitä kääpiöitä, iloisia pikku veijareita kuten tsh leffoissa. Eli todella pitkästyttäviä hahmoja. Lähes yhtä rasittavia, tylsiä ja ärsyttäviä kuin tämä Jar Jar Binks, sillä erotuksella että lässyttävät vähemmän ja hobitit puhuvat normaalisti.

Odotan innolla elokuvaa, mutta kolme elokuvaa tuntuu paljolta. Jos kirjan ympärille keksityt uudet tapahtumat ovat kunnon Tolkienia (sopivat maailmaan ja ovat oikean tuntuisia), niin ehkä sitä parempi.

JayJay, Keskimaassa hobitit eli puolituiset ja kääpiöt ovat eri rotuja – tuskin muuttaa asennettasi elokuvaa kohtaan tosin ;)

Okei, en ole niin tarkasti perehtynyt tähän hobit hommaan. Enkä aio tosiaan katsoa koko leffaa, kun ei vain kiinnosta pennin vertaa. Muille hyviä leffahetkiä toki. Ei saisi tietenkään tuomita leffaa jos ei ole edes nähnyt sitä, mutta kun ei vaan nappaa niin ei nappaa.

Kannattaa katsoa 3D HFR (High Frame Rate) -versio, joka pyörii ainakin Tennispalatsi 1:ssä ja 9:ssä. Vertailu on vaikeaa, koska edellinen 3D-elokuva, jonka näin, BRAVE, esitettiin vielä XpanD:llä ja sen jälkeen Finnkino on siirtynyt parempaan Dolby 3D:hen. Ensi kertaa Tennispalatsi 1:ssä 3D-kuva oli kirkkaampi lasien läpi katsottuna kuin ilman. Pienemmissä saleissa 3D-ongelmaa ei ole ollut muutenkaan. Digikuvattu luonto ei kylläkään ole kovin luonnollista. Alkutaipaleella vasta ollaan edelleen uudessa kuvaustekniikassa.

Onneksi olin lukenut Kallen jutun etukäteen, koska leffa oli sen jälkeen myönteinen yllätys. Kivijättiläisten taistelu, arvoituskilpailu, sormuksen näkymättömäksi tekevä vaikutus, perhonen kuriirina ja kävyistä tehdyt tulipallot olivat vaikuttavia. Oli mukava nähdä Cate Blanchett (lähes naisettomassa kolmen tunnin elokuvassa) ja Christopher Lee matkan varrella. Dialogissa on sopiva annos huumoria.

Kommentti Antin kommenttiin 3D-järjestelmistä: Dolby 3D on itseasiassa valohävikiltään hieman XpanDia suurempi, eli samantehoisella projektorilla XpanDilla saa samalle kankaalle hieman Dolbya kirkkaamman 3D-kuvan.

Vertaillessa on helppo haksahtaa ”näköharhaan”, koska suuri osa Dolbyn valohävikistä tapahtuu jo projektorin filttereissä. Näin ollen kirkkausero laseilla ja ilman katsottuna vaikuttaa pieneltä. XpanD-kuva taas ammutaan kankaalle filtteröimättä, joten se on ilman laseja katsottuna erittäin kirkas ja pimenee vasta kun aktiivilasit asettaa päähän. Mutta kokonaissaldossa Dolby siis häviää hieman. Tietysti voi olla, että Finnkino on kompensoinut tätä laittamalla Tennari ykköseen tehokkaamman lampun – tai jopa toisen projektorin tai kirkkaamman kankaan.

Finnkino tiettävästi siirtyi Dolby 3D:hen etupäässä siksi, että Dolbyn passiivilaseista on huomattavasti vähemmän vaivaa teatterille. Elektroniikkaa ei tarvitse testata tai paristoja vaihtaa, vaan lasit toimivat aina niin kauan kuin linssi on fyysisesti ehjä.

Kalle uhkasikin kirjoittaa HFR:stä vielä erikseen, palataan tuohon asiaan sitten…

Tarkennus: Finnkino ei ole ainakaan vielä siirtynyt kokonaan Dolby 3D:hen, vaan aika monessa teatterissaan noita XpanDin aktiivilaseja näyttävät vielä käyttävän. Liekö sitten vain ajan kysymys.

Antti Näyhä, kiitos tarkennuksista! Syitä oli siis varmaan useita, mutta joka tapauksessa Tennarissa HOBITTI näytti kirkkaalta, ja lasien läpi kirkkaammalta kuin ilman, mielenkiintoista kyllä.

Lauantaina oli vuorossa Kinopalatsissa STEP UP REVOLUTION, joka on musikaalinumeroiltaan huippukiinnostava ja tanssi-3D-oivalluksiltaan pidemmälle viety kuin PINA. Systeemi Kinopalatsissa oli tosiaan yhä XpanD ja näytti erinomaiselta. Pienemmissä saleissa 3D on muutenkin toiminut paremmin. Mukaanlukien Orionissa (myös XpanD).

Hobitin ja Sormusten Herran välissä kului aikaa 60 vuotta, niin hidasta oli tiedokulku tuohon maailman aikaan. Sormus pysyi piilossa. Jos tarina siirrettäisiin nykyaikaan, olisi Bilbo twiitannut heti Klonkun luolasta päästyään että nyt löytyi jännä sormus, siihen kohta että ”Sauron tykkää” ja ”Mustat Ratsatajat seuraa”… Facebookin sivuilta olisi nähty sporttisoveluksesta minne ollaan menossa ja montako peninkulmaa tuli juostua päivässä. Eipä olisi kirjasarjaasta saatu kuin yksi leffantynkä.

Näitä luetaan juuri nyt