Heviä Bagdadissa ennen ja jälkeen Saddamin

Heavy Metal in Bagdad on dokumentti, no, juuri siitä. Tapaamme Bagdadin ainoan keikkoja tehneen hevibändin ja kuulemme, kuinka vaarallista on liikkua kaupungilla Slipknot- tai Slayer-paita päällä. Siitä voi saada luodin kalloonsa.

Bändin tyypit kertovat vaikutteistaan (Iron Maiden), muusikkohistoriastaan (Saddamin aikana moshaaminen oli kielletty, koska siinä nähtiin juutalaisia piirteitä, ja repertuaariin piti kuulua yksi Saddamille omistettu laulu, joka dokkarissa kuullaankin – voi hyvä tavaton) sekä ennen kaikkea elämästä Bagdadissa ennen ja jälkeen amerikkalaisten tulon. Aika synkkiä tarinat ovat, ja vähän yli kaksikymppiset soittajat lähtevätkin perheineen lopulta maasta alituiseen väkivallan pelkoon kyllästyneinä.

Dokumentti on kuitenkin myös hauska. Bagdadin hevareilla on itseironiaa, ja hevikeikan soittaminen kirkkaassa päivänvalossa (yöllä on ulkonaliikkumiskielto) jonkin perushotellin kabinetissa näyttää sangen (tragi)koomiselta. Kaiken kaikkiaan Bagdadissa kerrotaan olevan 400-500 hevidiggaria. Eiköhän tämä vielä nähdä Suomessakin, ainakin jollain festareilla.