Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hesari, piratismi ja hyvät neuvot rikosten tekijöille

Blogit Kuvien takaa 11.3.2017 08:47
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Neuvooko Helsingin Sanomat, miten tehdään rikos jäämättä kiinni?

Nähdäänkö lehdissä seuraavaksi otsikot ”Näiltä huoltoasemilta ei kannata varastaa – katso lista asemista, joilla on valvontakamerat”, tai ”Varo näiden vanhusten lyömistä – ovat voimakkaampia kuin miltä näyttää”? Tai autettaisiinko muiden sisältöä varastavia mvlehtiä ja muita valemedioita kertomalla lehdessä, millä mediataloilla ei ole kiinnostusta oikeusjuttuihin.

Viittaan piratismijuttuun, joka ilmestyi eilen. Sen otsikko on Varo näiden elokuvien jakamista – katso lista elokuvista, joista lakimiehet lähettävät maksuvaatimuksia.

Ei siinä toki rikokseen kehoteta, ja pedanttinen tulkinta on, että varoituksesta on kyse.

Mutta minun on vaikea tulkita otsikkoa muuten kuin niin, että jutussa kerrotaan, miten peittää tekijänoikeusrikoksen jälkiä. Tyyliin: varasta vaan, mutta älä tolta. Sillä eihän kukaan piratoi vertaisverkoista vain yhtä, kahta tai kolmea ohjelmaa.

Hieman hämmentävää!

Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä kuin moni muukin: vaikka opportunismi sinänsä ei ole tietenkään mikään rikos, tekijänoikeushyvitysmaksuja lypsävät lakifirmat tekevät moraalin rajalla olevaa kiristystyötä.

Se ei silti tarkoita, että tekijänoikeudet pitäisi heittää romukoppaan. Ymmärrän täysin, että teoksen oikeuksista rahaa maksanut paikallinen oikeudenomistaja haluaa pistää koville kenet tahansa, joka jakaa tuotetta laittomasti ilmaiseksi. Kai tämä ymmärretään Hesarissakin, jonka verkkosivuille on rakennettu erilaisia maksumuureja.

Eikä Hesarin jutussa vikaa olekaan, ainoastaan otsikoinnissa.

Sen verran tutkivaa journalismia olisin kuitenkin mielelläni lukenut, että koska uhkauskirjeille altistavat nimikkeet ovat tiettyjen hieman pienempien levittäjien omistamia, ovatko muut (suuremmat) levitysyhtiöt täysin irtisanoutuneet uhkauskirjetoiminnasta? Onko se vähän epätoivoisten touhua?

(Siitä laajenisi suurempi keskustelu. Onko alalla täysin itsetarkoituksellista kalastelua ja ansojen virittämistä? Olisiko jo käynyt niin, että monien audiovisuaalisten tuotteiden tekijänoikeuksilla on eniten arvoa silloin, kun niitä varastetaan?)

Ehkä myös voitaisiin pohtia, onko uhkauskirjeuutisoinnissa ylipäänsä ollut hieman piilomaininnan makua. Sitä kuvittelisi, että Turre Legalilla kassakone laulaa hoosiannaa, kun firma on muutaman viikon välein esillä (ainoana?) pelastavana enkelinä heille, jotka ovat saaneet uhkauskirjeen tekijänoikeusrikoksiensa vuoksi. Tuo uusi juttu ottikin jo askelia kriittisempään suuntaan. Tympeä uhkaus-lypsy-sovintorallihan on mannaa nimenomaan lakifirmoille tapausten molemmin puolin.