Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Helsingin kaupunginkirjaston elokuvapalvelusta, indie-elokuvasta ja marginaalin marginaalista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 29.8.2013 12:56

Tiistain uutinen herätti intoa: pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastot tarjoavat 2500 indie-elokuvaa katsottavaksi netissä ilmaiseksi! Ainakin omassa Facebook-tuttavapiirissäni uutinen jaettiin kymmeniä kertoja. Hieman epämääräiseltä tieto kuitenkin vaikutti.

”IndieFlix tarjoaa loistavan mahdollisuuden nähdä laadukkaita elokuvia. Monet palvelun elokuvista on palkittu kuuluisilla elokuvafestivaaleilla kuten Cannesissa ja Sundancessa”, e-informaatikko Marja Hjelt kertoi tiedotteessa.

Kova lupaus! Maailman merkittävimpien elokuvafestivaalien huippuja!

Tiedote täällä: ”HelMet-kirjastot avaavat elokuvapalvelun verkossa – katsele elokuvia missä ja milloin vain”.

Lupaus oli tarkemmin katsottuna indie-leffoista: ”IndieFlix-palvelun elokuvat ovat pienten ja itsenäisten independent-elokuvatuottajien käsialaa. Ne ovat englanninkielisiä tai englanniksi tekstitettyjä.”

Määrä kuulosti suurelta ilmaispalveluksi: ”Elokuvia on saatavissa yli 2500. Mukana on myös animaatio- ja lyhytelokuvia.”

Uutista tulkittiin tuttavapiirissäni niin, että kohta indie-klassikkoja voi katsoa netistä ilmaiseksi. ”Kirjaston elokuvia voi syyskuusta lähtien lainata suoraan internetistä”, otsikoi myös Dome.fi -sivusto uutisensa. Virhe on kuvaava.

Ei, palveluun ei ole tulossa ”kirjaston elokuvia”, eli sellaisia joita olisi ollut dvd:nä lainattavissa. Suoratoistopalvelun tarjoaa amerikkalainen taho.

Kysyin Hjeltiltä sähköpostitse, mistä on kyse.

Hän kertoi, että valikoimasta kolmannes on pitkiä elokuvia ja kaksi kolmasosaa lyhytelokuvia.

Palveluun ei ole nähtävästi tulossa juuri mitään, mistä tavallinen tai edes vähän harrastuneempi katsoja olisi kuullut.

Ongelma on tässä: ”indie” on äärimmäisen epämääräinen sana. Moni yhdistää sen persoonallisiin amerikkalaisiin elokuviin. Mitään Jim Jarmuschin, Wes Andersonin tai muiden indien tuttujen nimien leffoja ei ole kirjastopalveluun luvassa.

”Indie” tarkoittaa elokuvapuolella tarvittaessa ihan kaikkea, paitsi Hollywood-studioiden elokuvia. Termi syntyi kuvaamaan niistä riippumatonta amerikkalaista elokuvaa.  Tosin Suomessa amatöörileffantekijät ovat alkaneet kutsua juttujaan ”indieiksi”, koska ne on tehty ilman Suomen elokuvasäätiön tukea.

Jos kuvaan kännykälläni kissavideon, se on tarvittaessa ”indie-elokuva” ja tietysti vähintään Vaasankadun kissavideofestivaalin voittaja.

Hjeltin pitkässä vastauksessa ei sisällöstä paljoa kerrottu, joten pyysin häntä antamaan esimerkit Cannes- ja Sundance-voittajista, joita mehustettiin.

Hjelt: ”Cannesilla palkittu mm. dokumenttielokuva Choosing Victory (1985), ohjaus, käsikirjoitus ja tuotanto: Muffett Kaufman. Sundance: Jack Kerouac: King of the Beats. Slamdance: The Other America. Nämä mm, pitkistä elokuvista.”

Nämä ovat siis kai parasta, mitä palvelu tarjoaa.

Choosing Victory ei ole voittanut Cannesissa mitään, mutta se on esitetty siellä ”erikoissarjassa”, mitä se ikinä tarkoittaakin.

Kerouac-dokkari on jo nyt katsottavana kokonaisuudessaan ilmaiseksi YouTubessa.

The Other America on tehty 2500 dollarilla.

On mahtavaa, että tuntematonta elokuvaa saadaan ilmaisjakeluun. Tarjonnassa on aivan varmasti taiteellisesti erittäin korkeatasoisia teoksia, jos ne sieltä löytää.

Ehkä palvelusta tiedottamisessa olisi kuitenkin kannattanut kertoa rehellisesti, että kyse on marginaalin marginaalista – kirjastolisenssin saaneista elokuvista, joilla ei ole kaupallista arvoa. Siksi niitä voidaan jakaa ilmaiseksi.

Hjeltiltä olivat menneet myös sekaisin festivaaleilla esitetyt ja niilä palkitut elokuvat. Näiden suhde voi olla esimerkiksi 200:1.

Nyt moni pettyy.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Korjaus 30.8. klo 15.25: IndieFlix-elokuvapalvelu ei ole Helsingin kaupunginkirjaston palvelu, vaan pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastojen (Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastot) yhteinen palvelu.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Toimittajalla on tainnut nyt itsellään mennä puurot ja vellit sekaisin. Kysehän ei ole Helsingin kaupunginkirjaston palvelusta vaan Helmet-kirjastojen eli Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastojen palvelusta.

Kyllä itse ainakin luin ihan alusta asti, että kyseessä on indie-elokuvat, samoin kaikki ystäväni, jotka Facebookissa uutista jakoivat, ymmärsivät, että kyseessä on indie-elokuvat, ihan selvästihän se sanottiin.

Käsittääkseni suurin osa myös tietää, että eri festivaaleilla palkitaan vain osa elokuvista, suurinta osaa ei palkita, koska vuosittain tehdään satoja ja tuhansia elokuvia.

Eli mikä tässä toimittajaa lopulta rassasi? Ehkä hänen oma pettymyksensä.

Siihen on sanottava vain, että kaikkien meidän on käsiteltävä itse omat negatiiviset tunteemme, turha niistä on alkaa moittia muita.

Mirccu, tiedotteen ”monet on palkittu kv filmifestivaaleilla” oli selvä vale. Yksi palkittu siis löytyi. Ja sekin jo muualta ilmaiseksi katsottavissa (laillisestikin).

Myös selvää harhaanjohtamista oli lause: ”Elokuvia on saatavissa yli 2500. Mukana on myös animaatio- ja lyhytelokuvia.” Jos 2/3 on lyhytelokuvia, niin ei siitä asiallisesti noin kerrota.

Näitä luetaan juuri nyt