Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Havukka-ahon ajattelija on rehtiä agraarielokuvaa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.3.2010 08:01

Kohta 180 000 katsojaa! Onnittelen elokuvaa ja sen tekijöitä: suuret ikäluokatkin saadaan näköjään Suomessa edelleen joskus leffateatteriin. Pienimuotoinen korpitarina Havukka-ahon ajattelija on menestynyt paremmin kuin suuren rahan Täällä Pohjantähden alla.

Kyllä se epäilytti. Kun Matila-Röhr Productions oli toissa vuonna tehnyt aika hirveän Päätalo-patsastelun, oli vuorossa lisää metsäkansan tarinoita – Huovis-filmatisointi. Ja taas pääosassa Kai Lehtinen.

Olin vähän pettynyt ja pessimistinen, kun Pirkka-Pekka Petelius luopui roolistaan ja tilalle tuli Lehtinen, jonka tiettyihin äijäilymaneereihin olen lopen uupunut. Onneksi negatiivisuuteni oli turhaa.

Kari Väänäsen ohjaama Havukka-ahon ajattelija on jämpti ja Veikko Huovisen tyylille tarpeeksi uskollinen elokuva. Myös Lehtinen tuo esiin uuden puolen itsestään. Varmasti Suomesta olisi löytynyt pylkkäsmäisempikin Konsta Pylkkänen, mutta ei tätä tulkintaa voi moittia.

Mikä parasta, elokuvassa ei ole epookkia epookin vuoksi, eikä pakotettua nostalgiaa – sellaista kuin esimerkiksi Päätalo-elokuvan johdantojakson kaipuu johonkin muka aidompaan aikaan. Sitä muistellessa saan yhä inhonväreitä.

Yhtä asiaa ihmettelen. Elokuvan kuvausta on kehuttu erikseen monissa arvioissa. Ei se mitenkään kurjaa ole, mutta onko vaikeaa saada kivoja kuvia aikaan, kun edessä on mahtavat luonnonmaisemat?

Mitään erityistä persoonallisuutta en Havukka-ahon kuvauksessa aistinut. Nättiä kuvaa Kainuusta – ja pliisua ja televisiomaista silloin, kun kameran edessä ovat näyttelijät.

Ei Havukka-ahon ajattelijassa sellaisia ominaisuuksia ole, että sitä tohtisi ulkomaanelävälle näyttää, mutta suomalaisena agraarielokuvana se on aivan kunniallinen tapaus.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Eiköhän näitä sotaelokuvia Suomessa alkaa jo riittämään?

Meillä on ihan tarpeeksi yleisiä, ajankohtaisia ongemia pohdittavana, esim alkoholiongelmia, perheväkivaltaa, raiskauksia, masentuneisuutta, sosiaalista sisäänpäinkääntyneisyyttä sekä yksilötasolla yleistä katkeruutta, joka liittyy oman elämän vastuun vähettelemiseen. Miten nämä elämänasenteet näkyvät, miten niistä voidaan poiketa?

Nämä aiheet pitäisi käsitellä syvellisemmin kun vain heijastamalla pinnallisesti raakaa ja väkivaltaista elämäntapaa päin naamaa. Liittyyköhän Jouku Turkan kasvatus jotenkin Suomessa yleiseen hyväksyttyyn näyytelemisperinteeseen? Yksi maa, yksi ajatus? Missä ovat luovat ihmiset jotka uskaltavat tehdä toisin?

Klaus Härön elokuvat ovat hienoja poikkeuksia yleisestä väkivalta-trendistä, vaikka ne käsittelevätkin vaikeita asioita. Kyllä yleisö ja keski-ikäisetkin löytävät elokuvateattereihin, kunhan kertomukset syvenevät. Elokuvan ei tarvitse olla pelkästään yksinkertainen huuto – vaan voi myös olla avaava kysymys!

Hyvä 40-vuotias: MIten Havukka-ahon ajattelija liittyy sotaelokuviin?

Ei sen tarvitse liittyä.. Kunhan on joku kanava mihin purkaa tuntoja.

Aika keskinkertainen elokuva, parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia. Sitäpaitsi Kai Lehtisen rooli välillä liiankin karskina Konstan pylkkerönä ei oikein istu aitoon Veikko Huovisen Konsta-imagoon, jossa Konsta on vaatimaton, hyväntahtoinen omiaan höpöttelevä korpifilosofoiva sinisten ajatusten persoonallisuus. En tiedä olisko Pirkka-Pekkakaan saanut roolihahmoon oikeantyylistä tunnelmaa. Kysyttiinköhän missään vaiheessa itse Huoviselta kenet hän olisi valinnut päärooliin?

Näitä luetaan juuri nyt