Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Harjunpää ja pahan pappi: pohdiskelevasta poliisista tuli valkokankaalla sihisevä kovanaama

Blogit Kuvien takaa 20.10.2010 05:01
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Mitäköhän Matti Yrjänä Joensuu todella ajattelee uudesta Harjunpää-elokuvasta? Lehdistötilaisuudessa hän puolsi ”uuden sukupolven” näkemystä romaanisankaristaan, mutta kyseessä on ihan eri hahmo kuin se, joka Joensuun kirjoissa seikkailee. Melkein vastakohta.

Olli Saarelan ohjaaman elokuvan meno on kivenkovaa – ei kovin paljon kärjistetysti: sen maailmassa heikoissa on jotain vikaa. Hysteerinen traileri antaa vähän osviittaa.

Alkuperäisromaanissa kuvaillaan tarkkaan muun muassa sitä, kuinka Harjunpää antaa pultsarinkaltaiselle ukolle tekohengitystä. Mitään tuollaista ei Saarelan visioon todellakaan kuulu. Tämä on se sama visio, jossa on miehekästä käytöstä uhkailla ministereitä turpaanvetämisellä, jos ilmenee erimielisyyksiä. (Teemaan sopien elokuvassa on jopa kohtaus, jossa naisen pitää tulla väliin, kun Harjunpää on todella pääsemässä  väkivallan makuun.)

Elokuvan lehdistövihkosen jännittävintä antia on Saarelan puheenvuoro. Isot kirjaimet hänen.

”Tässä elokuvassa minua kiinnostaa tarkastella asetelmia; kuinka ’PAHA PUKEUTUU HYVÄÄN’ ja kuinka ’HYVÄSTÄ KASVAA PAHA'”, ohjaaja kirjoittaa.

”Tällä hetkellä yhteiskuntamme sairastaa välinpitämättömyyden ja individualismin vitsausta. Eettiset säännöt ja moraaliin perustuvat lainalaisuudet eivät enää päde, vaan ne ovat vain väljähtäneitä ohjeita tai ehdotuksia ’kohtuulliseen’ elämään. Tämä kaiken kattava rikkonaisuus ja irrallisuus saa pahimmillaan karmaisevia julmuuden ilmestymismuotoja.”

Elokuvan nähtyänikin nuo virkkeet ovat ihan dadaa.

Karmaisevimpia individualismin ilmentymiä onkin ehkä se, kuinka suoraan tässä Harjunpää-elokuvassa kehdataan jäljitellä Punaista lohikäärmettä ja Seitsemää. Ja silti käteen jää vain kliseitä.

”Elokuvieni jatkumossa koen ’PAHAN PAPISSA’ olevan ainesta nopearytmiseen ja aidosti MODERNIIN elokuvakerrontaan, sekä kuvakompositioiden, kuvattavien kuvien määrän sekä leikattavan materiaalin suhteen.”

Pahan pappi saattaa olla näennäisesti moderni, mutta suunnattomassa aggressiivisuudessaan ja pullistelevassa pintakiillossaan se on vain millin päässä tahattomasta huumorista, OLLI SAARELA-ELOKUVAN ’PARODIASTA’.

Harjunpää ja pahan pappi ensi-illassa 29.10.