Hämmentävää: Oscarit suuren muutoksen asialla ja ankarasti sitä vastaan
Oscar-palkinnot jaetaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Vaikutelmani on, että Oscareista on Suomessakin nyt keskusteltu enemmän kuin vuosikausiin. Suuria syitä on kaksi.
Oscar-gaalan sisältö ja televisiointi ovat aiheuttaneet aivan poikkeuksellista ristivetoa ja siksi otsikoita jo kuukausien ajan. Koomikko Kevin Hart valittiin juontajaksi, sitten hän sai potkut homofobisten juttujensa vuoksi. Nyt tapahtuma järjestetään ilman varsinaista kantavaa juontajaa, eikä tällaista ole yritetty vuosikymmeniin.
Vain pari viikkoa sitten Oscarit jakava organisaatio AMPAS ilmoitti jättävänsä televisioinnista pois useita keskeisiä palkintoja, jopa parhaan leikkauksen. Ala reagoi voimakkaasti ja nämä jaot palautettiin televisiointiin.
Juupas-eipäs-vedot alkoivat kuitenkin jo kesällä, kun AMPAS ilmoitti uudesta ”suositun elokuvan” palkinnosta. Päätös peruttiin. Iso syy ja/tai AMPASin helpotus on se, että parhaan elokuvan ehdokkaiksi tuli kuin tulikin isoja hittejä, kuten Black Panther ja Bohemian Rhapsody. (Suositulle elokuvalle annettava palkinto olisi ollut kriisiratkaisu tilanteessa, jossa lähetyksen katsojaluvut ja samalla sekä sen kaupallinen arvo että välillinen bisnesarvo ehdokkaille ja voittajille vähenevät, koska esillä on viime vuosina ollut amerikkalaisittain enemmän pienen kuin jättiyleisön leffoja. Touhotus uudesta kategoriasta oli aikamoista farssia, sillä suositun elokuvan palkinto olisi ollut alan sisäiseltä arvoltaan hatara – liikevaihtokriteerit huomioiva tunnustus haisisi, koska menestys sinänsä on laajasti huomioitu ”palkinto” – ja se olisi samalla väistämättä nakertanut parhaan elokuvan palkinnon arvoa, semminkin kun samoja elokuvia päätyisi ehdolle kumpaankin kategoriaan.)
Toinen syy liittyy itse elokuvien sisältöihin ja tekijöihin.
Nyt Roma on vahvin ehdokas saamaan sekä parhaan elokuvan että ohjauksen palkinnot. Toinen hyvin varteenotettava parhaan elokuvan ehdokas on Green Book, josta on tullut eräänlainen mörkö. Se ei ole pahantahtoinen, ainoastaan asetelmiltaan sangen vanhanaikainen elokuva rasismista – tuulahdus ajalta, jossa vähemmistöjen tarinat piti kertoa ritarimaisten enemmistöjen edustajien kautta.
Aikamoisen kirin on tehnyt myös Bohemian Rhapsody. Freddie Mercuryn elämäkertaelokuvassa ongelmallista ei ole niinkään sisältö tai se, että kriitikot ovat olleet sille hieman nuivia. Elokuvan taakka ovat sen ohjaajaa Bryan Singeria kohtaan esitetyt ja laajasti perustellut hyväksikäyttösyytökset. Tosin Singerin osuus elokuvantekoon on painettu onnistuneesti villaisella. Elokuvasta on lobattu eräänlainen työvoitto (kuvausten loppusuoralla häippäissyttä) Singeriä vastaan, mistä kertoo leikkaaja John Ottmanin momentum kategoriassaan. Mercurya esittävä Rami Malek on mitä varmin parhaan miespääosan Oscar-voittaja, ja elokuva on vahvoilla myös ainakin leikkauksessa sekä muutamissa muissa teknisissä kategorioissa.
Vedonlyöntisaittien mukaan Roma on ylivertainen parhaan elokuvan, ohjauksen ja kuvauksen kategorioissa, mutta enpä ole ihan niin varma.
Roma on kuitenkin Netflix-elokuva, ei Hollywoodia – sen lisäksi, että se olisi kaikkien aikojen ensimmäinen ei-englanninkielinen parhaan elokuvan palkinnon voittaja. AMPASin jäsenten joukkoa on laajennettu ja näin keski-ikää nuorennettu sekä äänestäjien moninaisuutta kasvatettu, mutta silti tämä jengi on vanhaa ja pitkälti studiosysteemille uskollista. Netflix edustaa muutosta – eikä mikään ole pelottavampaa kuin muutos, etenkin jos olet itse eläkkeellä.
Vaikka Roma on hieno elokuva ja ansaitussa nosteessa, mitäpä jos nämä konservatiivisemman, iäkkäämmän ja hiljaisemman äänestäjäporukan signaalit ovat jääneet havaitsematta? Jos olisi pakko pistää isoja summia peliin, löisin vetoa yhä Roman puolesta, mutta en olisi häkeltynyt, jos parhaan elokuvan palkinto menisikin Green Bookille, A Star is Bornille tai vaikka Bohemian Rhapsodylle. Ne kaikki ovat turvallisesti vanhaa liittoa.
Roman Alfonso Cuaron on todennäköisin ohjauspalkinnon voittaja, mutta mikäli kävisi niin, että Netflix- ja meksikolaisuuskuvio painaisivat vaa’assa, Hollywood on saattanut äänestää tässä kategoriassa Blackkklansmanin Spike Leetä. Huikean uran tehnyt Lee on näkyvä ja radikaaliudestaan huolimatta pidetty tyyppi, jolla ei ole elokuvista heruneita Oscareita ja ehdokkuuksiakin ainoastaan yksi, Do the Right Thingistä, 29 vuoden takaa. Suomen-kävijä Leen voitto olisi tietenkin aika muikea juttu. Globaalimmin merkittävää olisi se, että Lee olisi ensimmäinen parhaana ohjaajana koskaan palkittu afroamerikkalainen.
Jos vedonlyöntisaitteihin on uskomista, Roma ja Cuaron tulevat sieppaamaan sekä elokuvan, parhaan ulkomaisen elokuvan, ohjauksen että kuvauksen palkinnot. Cuaron tosiaan kuvasi Roman itse. Kukaan ei ole aiemmin voittanut kaikissa näissä kolmessa kategoriassa samana vuonna ja samalla elokuvalla. Itse aavistelen, että kuvauskategoriassakin on riski. Mitä jos Cuaronia vastaan äänestetään juuri siksi, että hän on vähän liian hyvä – tai ei siis ihan tarpeeksi hyvä? A Star is Bornin kuvasi Matthew Libatique ja The Favouriten Robbie Ryan, kumpikin Hollywoodin kotijumalia, ja kummassakin jälki on upeaa.
Muutoksen tuulilta ei voi välttyä, elleivät kaikki ennustukset mene ihan päin prinkkalaa.
Mikäli homma menee niin kuin nyt uumoillaan, maanantaiyön Oscarit tulevat olemaan todellinen gamechanger: striimauspalvelu Netflixillä ei ole enää kuin taivas rajana ja ei-englanninkielinen elokuva voi olla Hollywoodin sinetillä vuoden paras.
Silloinkin on mahdollista myös suuren yleisön iso pettymys. Mitä jos Black Panther jää tyystin ilman Oscareita?
Afroamerikkalainen supersankarihitti voi hyvinkin olla vuoden historiallisesti ja kulttuuriselta perinnöltään merkittävimmäksi osoittautuva elokuva. Se on ensimmäinen parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden saanut supersankarijuttu ja kaikkien aikojen kolmanneksi tuottoisin elokuva (ilman inflaatiokorjausta).
Tässä pelissä sen palkka voi silti olla paitsio. Se on ehdolla kuudessa kategoriassa, muttei vahvoilla yhdessäkään.