Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Hamilton taas valkokankaalla: Mikael Persbrandt on Ruotsin Jason Bourne tai James Bond

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.2.2012 06:01

Mikael Persbrandt esittää uudessa elokuvassa Jan Guilloun romaanihahmoa, jolla on melkein lupa tappaa. Hamilton – kansakunnan puolesta rikkoi Ruotsissa jo 500 000 katsojan rajan. Se on paljon.

Hamiltonia katsoessa alkaa heti miettiä, miten tämä olisi Suomessa tehty. Ainakin halvemmalla. Elokuvan budjetti on ollut noin viisi miljoonaa euroa, esimerkiksi pitkät pätkät on kuvattu Jordaniassa. Suomalaisista näytelmäelokuvista vastaavaa luokkaa on vain englanninkielinen Iron Sky.

Olen pitänyt jollain tasolla esimerkiksi Anders Nilssonin suht puupäisistä Johan Falk -jännäreistä, joissa aseeseen kernaasti tarttuva göteborgilaispoliisi (Jacob Eklund) selvitteli skånelaisia ja kansainvälisiä rikoksia. Niissä pohjoismainen miljöö ja amerikkalaistyylinen ammu ensin -meininki kohtasivat kotikutoisesti, mutta melko viihdyttävästi: viimeistä Falkia lukuunottamatta asenne oli aika rento.

Uudesta, äärimmäisen tosikkomaisesta Hamiltonista on vaikea innostua. Se matkii uusia Bondeja ja Jason Bourne -elokuvia. Kaikki on vain tehty halvemmalla, eikä tanskalainen ohjaaja Katrin Windfeld saa toimintajaksoihin vetoa. Niissä ammutaan ja juostaan ilman rytmia tai vaaran tuntua. Edes lähes esikuvien veroiselta tuntui vain lopputaistelu, jossa sankari ja Jason Flemyngin esittämä pääkonna pieksevät toisiaan.

Veri roiskuu ja ihmisiä ammutaan päähän, mutta dramatiikka uupuu actionista pahasti.

Samoin juoni on huuhaajuttu lukuunottamatta mielenkiintoista lähtökohtaa – CIA:n kanssa yhteistyötä tekevä turvallisuusyritys (lue Blackwater) järjestelee sotaa, jotta bisnes rullaisi paremmin – ja yksityiskohdat ovat auttamattoman kliseisiä. Tällä sektorilla jäädään uskottavuudessa perus-Hollywoodin laimeimpien toimintajuttujen tasolle. Hamilton tekee pari kertaa niin hölmöjä juttuja, että elokuvan nimi voisi olla Hamilton – kansakunnan hyväuskoisin mies.

Miksi juttu on näin pliisu? Kai siksi, että samalla on tehty televisiosarja, eli pidennetty versio aiheesta. Näin varmistetaan, ettei elokuvasta tule niin hyvää kuin voisi. 110-minuuttisen elokuvan ja moniosaisen sarjan tarinoiden kaaret ovat väkisin erilaiset. Jos matskuista tehdään molemmat, kummankin muoto kärsii.

Siinä menetetään myös kilpailumahdollisuus. On selvää, ettei tällainen puolivillainen leffa leviä elokuvateattereihin Pohjoismaiden ulkopuolelle. Suomen levityskin on kuin kepillä jäätä -koputtelua pääskysten jo saapuessa.

Hamiltonistahan on tehty jo elokuvia ja sarjoja. Ensimmäisenä hahmoa esitti Stellan Skarsgård, sittemmin televisiosarjoissa Peter Haber ja Stefan Sauk. Vuonna 1998 valmistuneessa elokuvassa Hamilton sankaria esitti Peter Stormare.

Persbrandt on hyvä Hamilton. Olisipa elokuva ympärillä edes vähän kiinnostavampi. Jatkoa on kuitenkin tiedossa: elokuvia on pistetty tuotantoon kerralla kolme, ja yksi tämän lisäksi on kuvattukin jo. Tai elokuvia ja elokuvia. Nämä ovat tv-sarjoja, joista on tehty myös leffaversio, pitäisi sanoa. En tiedä, kuka tätä menisi katsomaan.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt