Haiseeko Julia Roberts maapähkinävoille?

Maanantaina pääsiäisenvietosta palatessani kuuntelin autossa radiota. Lusin suoran jonossa satuin YleX-kanavalle. Valitettavasti.

Juontaja kertoi, että uuden Duplicity-elokuvan kuvauksissa Julia Roberts kuulemma söi niin paljon maapähkinävoileipiä, että hänen hengityksensä alkoi haista ja tämä haittasi vastanäyttelijä Clive Owenia.

Toinen juontaja lievensi kuulijoiden kauhistusta paljastamalla, että Julia ja Clive ovat nykyään niin hyviä frendejä, että ei tällainen varmaan aiheuttanut mitään suurempaa selkkausta ja riidat on takuulla sovittu ja että tällaisia ”pop-juoruja” voi lukea lisää Ylen nettisivuilta.

Juontajat paljastivat olevansa pähkinäallergisia ja että Robertsin suudelma voisi surmata heidät.

Pääsin neropateista eroon vaihtamalla kanavaa.

(En ollut kuunnellut radiota aikoihin. En tiennyt, että Ylen kanavilla liikutaan Seiskan juorukollaasiaukeamien tasolla.)

Olen pohtinut, että milloin maailmanluokan julkkiksista ”uutisointi” saavutti nykyisen pohjatason. Aikoinaan elokuva- ja rocktähtiä ihannoitiin. Nyt ei enää edes tyydytä kertomaan, millä tavoin he ovat meidän kaltaisiamme. Maailma typistetään tällaisiin totuusperältään kyseenalaisiin ääliöanekdootteihin, joiden pointti on saada starat vaikuttamaan ylivilkkailta 9-vuotiailta kakaroilta. Hei sä haiset. Hei mä en oo sun frendi. Hei oon sittenkin. Y-hyy, et saa leikkiä mun Oscarilla.

Ehkä suuri yleisö arvioidaan tuon tasoiseksi itsekin. Luetaaks hei netistä, miltä Julia Roberts tänään haisee?

Ärsyyntymistäni taisi lisätä se, että toukokuun lopussa ensi-iltaan saapuva Duplicity – suomeksi Kaksinaamaista peliä – on oikein fiksu, aikuisille tehty elokuva. Kun siitä ja sen tekijöistä kerrotaan tarinoita, joissa kuvaukset vaarantuvat välipaloilla mässäiliyn ja ruoansulatusongelmien vuoksi, on jotenkin turhauttavaa yrittää puhua elokuvataiteesta.

Olisiko joku pähkinäaddikti kiinnostunut pussauskeikasta Radiotalossa?