Haastattelussa Christine Vachon, osa 2: The Kids Are All Right ja independent-elokuvan olemus

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Tässä toinen osa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla vierailleen tuottajaguru Christine Vachonin haastattelusta. Aiheena muun muassa juuri tuolloin ensi-iltansa saanut indie-ihme The Kids Are All Right.

Johdanto löytyy haastattelun ensimmäisestä osasta.

KK: The Kids Are All Right on hyvä esimerkki independent-menestyksestä. Se tehtiin halvalla…

CV: No ei se ollut niin pieni budjetti. [Budjetti oli noin 4 miljoonaa euroa. Vachon ei ollut mukana tuotannossa.]

Mutta tiedän, että rahoituksen löytäminen oli erittäin vaikeaa. Se oli hanke, joka kävi läpi monta vaihetta. Muistan kun Ewan McGregor oli kiinnitetty rooliin. [Jonka lopulta näytteli Mark Ruffalo.]

Kyllä, se on poikkeuksellisen suuri menestystarina.

KK: Kids avasi Suomessa 20 kopiolla, mikä on amerikkalaiselle independent-tuotannolle valtava määrä. Mikä on tällaisen elokuvan menestyksen salaisuus – hyvä ajoitus?

CV: Yleensä jos elokuva menestyy, se on hyvä. Ja jos se ei vedä katsojia, syytetään traileria tai julistetta. Mutta usein asia on vain niin, ettei se kiinnostanut yleisöä. Silloin parhaat arvostelutkaan eivät auta.

The Kids Are All Right kertoo lesbopariskunnasta ja niin edelleen, mutta se on ennen kaikkea erinomainen komedia perheestä. Siinä on sydäntä, koska kertomus moniongelmaisesta perheestä on yleismaailmallinen. Se koskettaa meitä kaikkia.

Täytyy lisätä yksi seikka: ”independent” ei ole enää kovin hyvä termi. Ei se ole ollut enää aikoihin. Esimerkiksi The Kids Are All Right oli indie-rahoitettu elokuva, mutta sen osti Focus Features, joka on osa Universal-studiota, eli NBC Universal -konsernia. Sen levitti siis firma, joka on Hollywoodin suurimpia – vaikka se tehtiin itsenäisesti, pienellä budjetilla.

KK: Milloin nämä palikat menivät sekaisin?

CV: Kun mini-majorit [Miramax, Lionsgate ja muut] tulivat kuvioon mukaan. Hollywoodissa oli yhtäkkiä uutta rahaa, uusia rahoituskuvioita.

Nyt indie-elokuva tarkoittaa minulle sellaista, jonka tekijän visio on tinkimätön ja oma.

Olisi yksinkertaisesti liian sekavaa, jos raja vedettäisiin siihen, mistä raha tuli. Ei se ole enää minkään mitta. Independent-elokuvat ovat joskus myös hyvin kaupallisia. Sellaista amerikkalainen elokuvantekeminen on.