Groteski suomalaiselokuva eläimiä tappavasta ukkelista kerää huomiota Torontossa
”Hauska, kitkerä ja ajoittain synkkä.”
The Hollywood Reporterin arviossa kehutaan Armomurhaajaa ja etenkin sen tähteä, Matti Onnismaata.
”Kaupalliset mahdollisuudet ovat laihat, mutta kekseliäisyys ja epätavallinen näkökulma osoittavat Teemu Nikin olevan lahjakkuus, jota tulee pitää silmällä”, kirjoittaa Variety.
Nikin ja Jani Pösön pikimusta komedia, tai ”väkivaltainen noir” (kuten Screen kuvaili) Armomurhaaja sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla, ja se saa nyt ihan oikeaa huomiota. Merkittävät alan bisneslehdet ovat kirjoittaneet Armomurhaajasta keskipitkät arviot, mikä on suomalaiselokuvalle jo aika poikkeuksellista. Varietyn arvio kaupallisuudesta on erilainen kuin The Hollywood Reporterin, joka uskoo elokuvan mahdollisuuksiin oikeanlaisen levittäjän käsissä.
Armomurhaaja eli englanniksi The Euthanizer on arvioitu myös muun muassa The Onionin AV Clubissa. Hämmentyneessä, mutta kehuvassa arviossa kriitikko kuvailee sitä hengeltään aidoksi, ei siis keinotekoisesti kulttimainetta tavoittelevaksi B-elokuvaksi, josta surrealistit olisivat pitäneet.
Mistä on kyse? Onnismaa esittää maaseudulle sijoittuvassa tarinassa miestä, joka lopettaa lemmikkieläimiä. Hän tekee sen halvemmalla ja humaanimmin kuin eläinlääkäri. Humaani on kuitenkin huono sana tässä yhteydessä, sillä outo sankari, Veijo Haukka nimeltään, ei pidä ihmisistä eikä ajattele asioita ihmisten kannalta. Eläinrakas erakko joutuu tarinassa napit vastakkain paikallisten uusnatsien, ”Soldiers of Finlandin” lipun alla ördäävien toopejen kanssa.
Nyt täytyy muistaa, että Armomurhaaja on suomalaisittainkin hyvin pienen budjetin elokuva. Elokuvasäätiön sivujen mukaan budjetti olisi vain reilut 300 000 euroa. (Epookki ja elämäkertaelokuva Tom of Finland maksoi viisi miljoonaa euroa, ja toki se on aivan erilainen tuotanto.) Vientituotteeksi se tulee (tarinan miljöön huomioiden) aika kirjaimellisesti puskista.
Niin tai näin, viikonloppuna Armomurhaaja myytiin Yhdysvaltojen levitykseen. Vaikka levitysyhtiö Uncork’d Entertainment on pieni, olennaista on, että se on sitoutunut levittämään Armomurhaajaa myös valkokankailla. Tämä on iso asia. Yhdysvaltojen teatterilevitykseen Suomesta on edelleen päässyt vain muutamia elokuvia, viimeksi esimerkiksi Miekkailija ja Big Game, seuraavaksi lokakuussa Tom of Finland.
Yhdysvaltojen valkokankaille pääsystä, vaikka puhuttaisiin muutamasta teatterista (ja siitä suomalaisten elokuvien osalta on kyse, jos ei puhuta Jäätävästä poltteesta tai Aki Kaurismäen elokuvista tai Angry Birdsistä), seuraa aina arvokasta huomiota art house -elokuvalle ja sen tekijöille. Kriitikot käyvät katsomassa, kirjoittavat, ja todennäköisesti pitävät Armomurhaajan erityisyydestä. Amerikkalaisia kriitikoita ja englanninkielisiä elokuva-alan julkaisuja luetaan ympäri maailmaa.
Olen nähnyt Armomurhaajan, ja se on hyvä – tähänastisista kirkkaasti Nikin paras elokuva. Se on outo ja kipeä, mutta sydämellinen landemuunnelma vigilante-elokuvista, ja se toimii, kuten huomiosta voi päätellä. En edes keksi, miten kehuisin Onnismaan suoritusta Veijo Haukkana, joka esitellään kaasuttamassa kissaa. Silti tyypistä pian pitää, häneen uskoo ja hänen tietää olevan oikealla asialla, vaikka keinot ovat väärät.
Maailmalla ei saada tasoituspisteitä. Armomurhaajaa nostaa esiin sen asenne ja haastava moraaliasetelma. Kimurantit ajat vaativat kimurantteja elokuvia. Siitä kirjoitetaan The Playlistissä.
Arviossa pohditaan, että Veijo Haukka edustaa vertauskuvallisesti ns. kulttuurieliittiä, joka vihaa Trumpia ja Brexitin kannattajia (eli elokuvan uusnatseja) ja rypee oikeamielisyydessään. Tulkinnan mukaan Armomurhaaja on varoittava kertomus siitä, mihin moraalinen ylemmyydentunto johtaa.
Saattaa olla!
Suomessa ensi-ilta on marraskuun lopulla.