Gone Girl, vuoden viihdyttävin elokuva narsismista
Gone Girl on niitä elokuvia, jotka tuntuvat katsomisen jälkeen päivä päivältä yhä paremmilta. Trilleri oli oikein nautinnollinen, mutta se jää poikkeuksellisen syvälle mieleen. Ei kytemään, vaan riehumaan.
Tämä ei tietenkään ole aivan odottamatonta, kun elokuva alkaa seesteisellä äänensävyllä puhutulla monologilla, jossa miespäähenkilö toteaa naisen aivoitusten selviävän vain, jos hakkaa kallon hajalle. Monien David Fincherin aiempien elokuvien tapaan viileän pinnan alla on musta komedia.
Gone Girl on melodrama, jossa on kaksi samanarvoista päähenkilöä, kumpikin täysi kelmi. Roolitus on täydellinen. Fincher käyttää esimerkiksi usein tylsää Ben Affleckia samaan tapaan kuin Stanley Kubrick valjasti Tom Cruisen maneerit nerokkaasti Eyes Wide Shutissa.
Varsinainen tähti on kuitenkin Rosamund Pike. Varietyn artikkeli Fincherin roolitus- ja kuvausprosessista Piken näkökulmasta on erinomainen.
Tarina kertoo kidnapatusta vaimosta, median ajojahdista tai ehkä psykopaatista. Tai oikeastaan narsismista ja siitä, kuinka ihmiset eivät osaa tai halua katsoa itse asiaa, vaan näkevät vain sen, minkä haluavat nähdä. Tämäkin on Fincherin toistuva teema. Hän kertoo vinoista ihmissuhteista ja todellisuudesta, joka on täynnä valheita, koska vedätys on valheiden uhreille ihan ok. Totuus tekisi vielä kipeämpää.
Mieleen tulevat Alfred Hitchcockin elokuvat, alkupuolella etenkin Vertigo, ja enemmän Paul Verhoevenin maailmankuva ja huumori, etenkin Basic Instinct. Ymmärrän hyvin, miksi Sight & Soundin arvostelussa mainittiin Pedro Almodovar. Gone Girl on perverssisti hersyvä tarina kamalista ihmisistä, joista voi tunnistaa omia piirteitään. Ihanaa, että Hollywoodissa tehdään vielä tällaistakin: elokuvia aikuisille, joiden arvostelukykyyn luotetaan.
Kyynistä, kieltämättä, mutta virneen kera. Tähänkin sopisi kriitikko Noel Murrayn oiva virke Verhoevenin loistavasta Black Bookista: ”In the end, Gone Girl [Black Book] may be one of the most fun movies ever made about how people basically suck.”
Gone Girl vain paranee ajatuksissani, ehkä siksi, että heti katsomisen jälkeen se tuntui hieman pitkältä ja jotkut jaksot venytetyiltä. Enää en ole varma, oliko se sekuntiakaan ylipitkä. Enää en ole varma siitäkään, olisiko sittenkin pitänyt antaa arviossa enemmän kuin neljä tähteä. Täytyy käydä katsomassa uudelleen.