Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Gone Girl, vuoden viihdyttävin elokuva narsismista

Blogit Kuvien takaa 2.10.2014 17:27
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Gone Girl on niitä elokuvia, jotka tuntuvat katsomisen jälkeen päivä päivältä yhä paremmilta. Trilleri oli oikein nautinnollinen, mutta se jää poikkeuksellisen syvälle mieleen. Ei kytemään, vaan riehumaan.

Tämä ei tietenkään ole aivan odottamatonta, kun elokuva alkaa seesteisellä äänensävyllä puhutulla monologilla, jossa miespäähenkilö toteaa naisen aivoitusten selviävän vain, jos hakkaa kallon hajalle. Monien David Fincherin aiempien elokuvien tapaan viileän pinnan alla on musta komedia.

Gone Girl on melodrama, jossa on kaksi samanarvoista päähenkilöä, kumpikin täysi kelmi. Roolitus on täydellinen. Fincher käyttää esimerkiksi usein tylsää Ben Affleckia samaan tapaan kuin Stanley Kubrick valjasti Tom Cruisen maneerit nerokkaasti Eyes Wide Shutissa.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu