George W. Bush muotokuvassa
Oliver Stonen uusi elokuva W. on kertomus elämässään vailla suuntaa harhailleesta alkoholistista, joka vähän skarppasi – tuli ehkä uskoon – ja vastoin odotuksia nousi Yhdysvaltojen presidentiksi.
Merkillisintä on, että vaikka Stone ei selvästikään pidä George W. Bushista, säilyy elokuva loppuun asti siistinä ja melkein kunnioittavana. Siinä ei mässäillä ”bushismeilla” eli presidentin verbaalisilla kömmähdyksillä, ja nuoruuden sekoilutkin ohitetaan melko lyhyesti (vaikka ensimmäisessä trailerissa [1b] niitä esitelläänkin reippaasti). Varsinaisina roistoina esitetään Bushin lähipiiri, etenkin Dick Cheney ja Paul Wolfowitz.
W. on siis enemmän draama kuin komedia. Hauska se on silti. Talking Heads -popklassikon (..and you may ask yourself – how did I get here?) tahtiin leikattu uudempi traileri paljastaa, millaisissa tunnelmissa mennään – vaikka elokuva on huomattavasti rauhallisempi.
Olipa seuraaja kumpi tahansa, väistyvä presidentti jättää tavattoman epäkiitollisen perinnön. Stonen elokuvan olemassaolo puhuu karua kieltä: ei Nixonkaan ollut aikoinaan niin epäsuosittu, että hänestä olisi kehdattu tehdä vielä virassaoloaikana tai pian sen jälkeen kriittinen elokuva, johon arvostetut näyttelijät kilpaa ryntäävät.
Pidin elokuvasta paljon – ja ihan sen älykkyyden ja viihdyttävyyden vuoksi, vaikka siitä voi toki syttyä puhtaasti poliittisena kannanottonakin. Stone on suosikkiohjaajiani, ja W. on paluu ruotuun särmättömän World Trade Centerin ja haahuilevan Alexanderin jälkeen.
Kävin Lontoon elokuvafestivaaleilla haastattelemassa Stonea, pääroolin mainiosti näyttelevääJosh Brolinia ja Laura Bushin roolissa nähtävää Elizabeth Banksia. Stone-juttu ilmestyy Suomen Kuvalehdessä lähempänä Suomen ensi-iltaa, joka on valitettavasti vasta 2.1.2009.
W.-elokuvan ohella juttelimme muustakin, esimerkiksi Pinkvillestä, jonka piti olla Stonen seuraava elokuva World Trade Centerin jälkeen. Pääosaan oli saatu Bruce Willis. Rahoitus kuitenkin kaatui viime vuoden lopulla, juuri ennen kuvausten alkua. Käsikirjoittajien lakollakin oli osuutta asiaan.
My Lain verilöylyä käsittelevän Pinkvillen käsikirjoituksen teki Los Angelesissa asuva suomalainen Mikko Alanne.
”Käsikirjoitus oli suurenmoinen. Se oli kuin yhdistelmä Platoonia ja JFK:ta, enemmän kertomus My Lain tutkinnasta kuin itse verilöylystä. Olin todella innoissani. Nyt näyttää siltä, ettei elokuvaa tulla tekemään”, Stone pahoitteli.
Pinkville olisi ollut Stonen neljäs Vietnamia suoraan käsittelevä elokuva. No, sen sijaan saimme Stonen kolmannen elokuvan, joka kertoo USA:n presidentistä ja on nimettykin päähenkilönsä mukaan.